Nimi: Täydellisenä nukkena
Fandom: Twilight
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Paritus: Rosalie/Emmett
Tyylilajit: angst, romance, drama one-shot, AU(=kaikki ihmisiä)
Vastuuvapaus: S. Meyer omistaa Rosalien ja Emmettin, loput taitaakin sitten olla minun.
Tiivistelmä: Ja kaikki ajattelevat, että olen kaunis, olen kuin täydellinen nainen täydellisessä maailmassa, vierelläni varakas, täydellinen mies. Ja kaikki on hetken niin kuin pitääkin: täydellisesti.A/N: Tykkään tästä ficistä jotenkin älyttömästi, en tiiä miks :-D Tätä oli ihana kirjoittaa ja tykkäsin kirjoittaa juuri tällä tavalla. Toivottavasti tekin tykkäätte (jopa niin paljon että kommentoitte)! Inspisbiisi on ehottomasti
Aqua - Barbie girl Haasteena OTP10.
Täydellisenä nukkena
Lasit kohoavat kohti kattoa ja sanat jäävät kaikumaan huoneeseen. Hetken hiljaisuus, kun kultaista nestettä katoaa sirojen huulten välistä, toiset vain esittävät siemailevansa; ehkä he ovat entisiä alkoholisteja, jotka pelkäävät uutta juomiskierrettä tai absolutisteja.
Lasit lasketaan alas, ne unohtuvat kapeisiin sormiin ja puheensorina alkaa. Joku huomaamaton, näkymätön käy painamassa hiljaisen musiikin päälle ja ihmiset nauravat keskenään. Ehkä aidosti, ehkä eivät.
”Olet kaunis tänään.”
Kuiskauksesi sivelee olkapäätäni ja nostaa hymykuopat poskilleni. Sanot niin aina, se on ihanaa. En tiedä, puhutko totta, mutta haluan uskoa. Tai olla välittämättä totuudesta.
”Kiitos.”
Sinunkin poskessasi on se suloinen hymykuoppa, meidät taidetaan tuntea niistä. Olemme se hymyilevä, rikas pariskunta vailla lapsia. Häitä on juhlittu jo vuosia sitten, mutta rakkauden hedelmää ei kuulu. Eikä selityksiä. Juorut kiertävät, ehkä naisella on jo vaihdevuodet - mutta ikää on tuskin lainkaan! - tai ehkä heillä ei ole rahaa pitää lapsesta huolta! Mutta juoruilijat näkevät, ettei se ole totta: vaimon kallis iltapuku ja miehen kiiltävät autot puhuvat muuta.
”Hyvin klassinen ja kaunis puku, Rosalie.”
Jälleen yksi valkea hymy, sen saaja on vanha ja ruttuinen nainen, jonka lasi on tyhjä ja timanttikaulakoru tuskin aito. Hänen katseensa on täynnä iäkästä terävyyttä, seassa kateutta, kun nuorempi on varakkaampi ja kauniimpi. Silti hän väläyttää hymyn, vähän väkinäisen.
”Kiitos.”
Ja ihmiset puhuvat, keksivät turhia kohteliaisuuksia ja nurkassa, kiiltelevien kattokruunujen loisteen ulottumattomissa, vaihtuvat hiljaiset juorut. Kyllä, herra Warringtonilla on suhde taloudenhoitajaan ja kyllä, suuren kartanon äkäinen rouva on nähty juhlissa viimeviikolla.
Sinä iltana kiitän monesti, ihmiset sujauttelevat nokkelasti kohteliaisuuksia minulle, varakkaalle rouvalle, joka nämä tasokkaat juhlat on järjestänyt. Vastaan heille yhtä ystävällisesti, kohteliaisuuksiin kohteliaisuuksilla ja väläytän hymykuoppia, joita he rakastavat. Ja kaikki ajattelevat, että olen kaunis, olen kuin täydellinen nainen täydellisessä maailmassa, vierelläni varakas, täydellinen mies. Ja kaikki on hetken niin kuin pitääkin: täydellisesti.
Kunnes viisari hiipii numeroita ylemmäs, ihmiset hyvästelevät poskisuudelmin ja lupauksin. He lupaavat tulla käymään, he lupaavat valmistaa kakkua lainatulla reseptillä, he lupaavat itsensä vaikka miljoonien velkoihin, sillä ei niitä lupauksia pidetä.
Ja kun ovi sulkeutuu, sinä painat kätesi vyötärölleni ja suutelet poskeani. Nyt me voimme yrittää vielä miellyttää heitä vähän, kokeilla, saisiko rakkautemme maailmaan pienen lapsen.
Muttet huomaa, että valkea pilleri häviää kapeiden huulieni välistä suuhun ja kyynel valuu poskelleni, kun lähdet kylpyhuoneeseen. Ei rakkauden hedelmää tänään, ei koskaan.