Kirjoittaja: Räjähtävä_näpäys
Ikäraja: Sallittu
Paritus/Hahmot: Draco/Harry
Vastuuvapaus : En omista mitään J.K Rowlingille kuuluvaa, en saa tästä rahaa.
Varoitukset: Ei ole.
Tiivistelmä: Kerrotaan, mitä silloin tapahtui kun Draco ja Harry olivat kuuden.
Virheitä saattaa olla, kiitos jos huomautat minua niistä!
Tämä on mun ensimmäinen ficcini, joten en lupaa mitään!
Vihreäsilmäinen poika
”Alahan jo herätä” sanoi lempeä naisen ääni kuusi vuotiaan pojan sängyn vierestä.
”Mmm… häh?” kuului vain vastaus jostain peiton uumenista.
”Kohta lähdetään”
”Minä en lähde, tahdon nukkua”
”Lupasit eilen lähteä”
”Enkä luvannut”
”Draco”
”Joo joo tuun kohta, anna mun edes pukeutua rauhassa!” Draco huusi, ja nousi samalla istumaan.
Narcissa lähti vähin äänin huoneesta. Poika istui vielä hetken paikallaan, kunnes nousi ja suuntasi pöydän luo, jossa vaatteet olivat valmiina, kuten aina. Dracoa ärsytti suunnattomasti, että hän oli luvannut lähteä vanhempiensa kanssa mukamas tärkeille asioille kurjimpaan ja ärsyttävimpään paikkaan, minkä Draco tiesi. Nimittäin jästimaailmaan, Lontooseen. Draco puki, söi, pisti lämpimät vaatteet päälle ja lähti vanhempiensa kanssa ulos koleaan syysilmaan.
”HERÄÄ SENKIN KELVOTON KAKARA!”
Harry heräsi säpsähtäen Likusteritie nelosen portaiden alla. Harry laittoi lasit päähänsä ja alkoi ripeästi pukea vaatteita päälleen. Vielä hieman väsyneenä hän lähti keittiöön Petunian avuksi aamiaisen valmistukseen. Harry oli jo vuoden ajan joutunut auttamaan keittiössä tätiään ja syynä oli tietenkin se, että Harry sai asua niin mahtavassa kuin Dursleyden talossa.
Puolentunnin kuluttua pöytä oli Dudleyn lempi sapuskoja pullollaan. Siinä samassa äsken mainittu ilmestyi paikalle. Harry mietti, että tuo porsas oli varmaan herännyt pekonin ja munien tuoksuun. Harry sai ensin odotella sitä, että Dudley söisi vatsansa täyteen ja sitten Harry saisi myös osansa, jos mitään olisi enää jäljellä. Harrylle jäi syötäväksi vain ja ainoastaan yksi pekoni suikale ja paahtoleipä, mutta Harrylla ei ollut aikomustakaan pistää asiasta vastaan.
Juuri kun Harry haukkasi leipäänsä, Petunia aukaisi suunsa:
”Tänään menemme ostamaan pikku Dudleylemme uusia vaatteita!”
Todellakin ”pikku Dudleylle”, Harry ajatteli.
”Loistava idea” Vernon tokaisi.
”Entä minä?” Harry kysyi mutustaessaan samalla leipää.
”Hmm… sinut on kai pakko ottaa mukaan, rouva Figg on juuri nyt matkoilla, ilmoitti siitä eilen” Petunia sanoi surkeana.
Eipä tieto Harryä paljoa innostanut, ei hänelle kuitenkaan mitään ostettaisi.
Pian he kaikki istuivat autossa, menossa kohti Lontoota. Auto parkkeerattiin ja he lähtivät kohti lähintä kauppaa. Harry käveli hieman muiden perässä katsellen katua, joka oli yleensä niin vilkas, mutta nyt siellä ei ollut muita kuin he ja yksi kolmistaan kulkeva sakki. Harry vilkaisi heitä ja huomasi pojan, joka oli suunnilleen saman ikäinen kuin hän itse. Pojalla oli todella vaaleat hiukset ja kalliin näköiset vaatteet. Poika ei näyttänyt yhtään iloiselta. Perhe tuli Harrya vastaan ja poika huomasi Harryn tuijotuksen. Katseet kohtasivat ja Harrysta tuntui omituiselta. Harry huomasi pysähtyneensä ja lähti juoksemalla ottamaan muita kiinni. Vielä kerran Harry katsoi taaksensa, mutta perhe oli tiessään.
Malfoyt olivat juuri ilmiintyneet kotiinsa. Draco otti ulkovaatteet pois ja juoksi suoraan huoneeseensa ja hyppäsi sängylleen. Dracon sydän jyskytti tuhatta ja sataa. Siitä oli tullut niin hyvä olo, kun hän oli katsonut sitä vihreäsilmäistä ja sotkutukkaista poikaa suoraan silmiin.
Hänellä oli ollut niin kauniit silmät.
