Kommenttikampanjasta hei.
Kuten
Naminékin sanoi, tässä on aivan ihana tunnelma, ja teksti sai kokonaisuudessaan minut hyvälle tuulelle (...), vaikka se kertoikin Viimekorauksen kuolemasta - tässäkin kohtaa voisin komppailla edellistä kommenttia ja sanoa, että koko tekstistä välittyi se, miten Viimekoraus on onnellinen, koska on saanut elää kauniin ja hyvän elämän täynnä kauniita lauluja ja ääniä. Nimikin sopii tähän oivallisesti, Viimekoraus, vaikka "koraus" luokin paljon negatiivisempaa mielikuvaa kuin se, mikä tästä tekstistä välittyy. Mutta no, mitäpä sitä valmiita taikaolentoja muuttelemaan. (:
Sen sijaan itse tarinan nimestä en hirveästi pitänyt. Se toki sopii tekstiin hyvin ja nivoutuu yhteen sen kanssa, mutta kuulostaa aika tavanomaiselta ja vähän tylsältä - mielestäni se ei tee oikeutta tälle kauniille tekstille.
Kuten sanottu, tässä oli aivan omanlaisensa, hieno tunnelmalataus: haikea, mutta silti jotenkin tyytyväinen, rauhallinen, hyväksyvä. Tunnelmaa tuoneita kohtia on vaikea ruveta erittelemään, sillä mielestäni teksti teki sen kokonaisuudessaan mitään poistamatta tai lisäämättä. Sen sijaan löysin kaksi hennonkaunista kuvailukohtaa, joista pidin erityisesti:
Sen sulkia täplittävät tummat tahratkin näyttivät enää kuin kyyneliltä sinisellä kirjepaperilla.
Vielä sillä oli kuitenkin annettavaa maailmalle ennen siirtymistä ikisinien syväntummille maille.
Kiitos kaunis tästä kaunokaisesta.