Hmm.
Mistäs sitä aloittaisi. Olen iloinen, että luin tämän, vaikka nimi olikin kaikkea muuta kuin itse tekstin tasoa vastaava.
Rakastan sinua kuulostaa kovin kliseiseltä, käänteli sitä miten päin vain, ja rohkelikko/luihuinen-pariin yhdistettynä se ei juuri muuta sitten lupaakaan. Ja no, olihan tässä hieman kliseitäkin, mutta ei läheskään yhtä paljon ja yhtä häiritsevästi, kuin otsikossa. Eikä se minusta muutenkaan ollut kovin kuvaava - no, tietysti Pansya varmasti jäi kaduttamaan, ettei hän koskaan ehtinyt sanoa niitä sanoja Deanille, mutta olen varma, että tästä tekstistä olisi löytänyt jotakin muutakin otsikoksi.
Kuten edellä jo mainittiinkin, Pansy/Dean on melko rarea, erikoinen paritus tosiaan. Se ei minua ainakaan kuitenkaan hautanut, koska satun erikoisemmista parituksista pitämään, jos ne ovat edes jokseenkin loogisesti selitettyjä. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman enemmän pohjustusta; jotakin viittauksia siihen, miten koko Pansyn ja Deanin suhde oli alkanut. Salailu ja Dracon mustasukkaisuus, yleensäkin se, että Draco aavisteli jotakin kun Pansy vetäytyi koko ajan enemmän ja enemmän syrjään, ja se, että poika sitten tunki nokkansa toisten asioihin, oli loogista, hienoa, ja Draco olikin tässä ficissä ehdottomasti hyvin onnistunut. Mutta sitten se suhde tosiaan. Voin kyllä kuvitella sen menneen sitten tällaiseksi, salailuksi ja hämäränhetkiksi, mutta miten ihmeessä Dean sai Pansyn antamaan itselleen mahdollisuuden, ja miten hän ylipäätään huomasi Pansyn muuten kuin nokkavana ja raivostuttavana luihuistyttönä? Molemmat hahmot olit kuitenkin saanut omiksi persoonikseen, sellaisiksi kuin kirjoissakin, melko hyvin, josta täytynee onnitella - ensimmäiseksi ficiksi hahmot ovat kyllä erittäin hyvin muodostuneita, ja kokemuksestakin tiedän, ettei rohkelikko/luihuisen saaminen toimivaksi, ilman, että hahmot menevät OoC:iksi, ole helppoa.
Kirjoitustyylistäsi en olisi arvannut, että tämä on ensimmäinen tekstisi, jonka julkaisit. Tietysti mukana oli joitakin kliseitä, ja pikkuvirheitä, mutta niiltä nyt eivät voi välttyä muutkaan, joten. Teksti oli minusta kivasti jaettua, rivinvaihtoja oli sopivasti, eikä kohtauksien lyhyys haitannut lainkaan; henkilökohtaisesti kun pidän juuri sellaisista lyhyemmistä ja tulkinnanvaraisemmista teksteistä. Käytät myös suomen kieltä hyvin, lauseet olivat sanajärjestyksiltään hyviä ja pilkut sun muut ainakin minun silmiini oikeilla kohdillaan. Kuvailuakin oli mukana hyvin, olisi voinut olla enemmänkin, mutta ihan perushyvää tekstiä kuitenkin. (Ja kuvailunpuutteesta minä nyt satun valittamaan aina, kun itse sitä harrastan hyvinkin runsaissa määrin, joten älä ota turhan henkilökohtaisesti. Sama koskee nimiä; olen kai hieman liiankin kriittinen.)
Siispä 15 minuutin kuluttua Pansy oli ulkona, mustanjärven rannalla.
Sinisellä virhe, erisnimi, joten kirjoitetaan isolla, ja keskelle sanaahan ei suomessa taivutuksia tule, elieli Mustajärven olisi oikea muoto.
He olivat jonkin aikaa aivan hiljaa, mutta vain koska tahtoivat sen hetken kestävän pitempään ja pitenpään, mutta sitten Dean sanoi;
"Minun pitää sanoa sinulle jotakin."
pidempään ja pidempään. Lisäksi tekstiä selkeyttäisi kovasti, jos repliikit olisivat aina omilla viivoillaan (korjasin ne niin tuohon quoteen, jos siitä huomaat paremmin, mitä tarkoitan). Sinälläänhän tuo ei virhe ole, mutta tekee tekstistä lukijaystävällisempää, ja silloin pysyy myös paremmin mukana, kuka mitäkin sanoi, suomessa kun et hän-pronomille ole kahta versiota kertomaan, onko kyseessä mies vai nainen. (: Lisäksi kannattaa varoa tuota sanatoistoa - tuossa quottaamassani virkkeessä kun oli kaksi sivulausetta, ja molemmat alkoivat mutta:lla. Ehkä tuota olisi voinut vähän muotoilla, laittaa pidemmän jälkeen pisteen, laittaa rivinvälin ja sitten jotakin tyyliin
"Minun pitää sanoa sinulle jotakin", Dean lopulta rikkoi hiljaisuuden. tms.
Joten en kirjoita siitä mitään etten sotke ja häpäise alkuperäisen kirjailian mahtavaa luomusta. Mutta kirjoitan hieman eteenpäin siitä, mitä sitten tapahtui:
Ainoa silmiinpistävämpi virhe tekstissä. Kieliopillisesti tässä pätkässä ei ole mitään vikaa, koko tässä kappaleessa ei, mutta niin... No. Tämä on kuitenkin tarina, eikä asiateksti, joten minusta tämän selityksen olisi suosiolla voinut jättää pois. Pilasi aika tavalla tunnelmaa, että aloit selittelemään mitä tapahtui välissä ja miksi et siitä kirjoittanut. Lainaamaani kohtaa ennen tulleet lauseet sen sijaan olivat minusta ihan okei; jopa tekstin parhautta. Tavallaan on jopa aika nerokasta tuoda tarinaan tuollainen pätkä, se tekee tästä ihastuttavalla tavalla sadunoloisen. Joten ehkä neuvoisin tässä poistamaan kaksi viimeistä lausetta (tai ainakin olemaan kirjoittamasta tämäntyylisiä juttuja jatkossa), sillä ne vaan eivät jotenkin kuulu tarinaan, jos saat ajatuksenpäästä kiinni, mitä tarkoitan?
Monia lukijoita saattaa myös karkoittaa A/N:ässä lukeva pahoittelusi. Ensinnäkin se saattaa jonkun mielestä olla hieman säälinkerjäystä, ja toiseksi, minä ainakaan en löydä tästä tekstistä mitään anteeksipyydettävää, en todellakaan! Jos virheet huolestuttavat, Sulkakynästä voi etsiä tekstilleen betan, joka voi auttaa niiden tarkistamisessa. (:
Tähän olisi varmaankin hyvä lopettaa tämä kommentti, joten kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, ja jatka ihmeessä ficcailua! (:
