Kirjoittaja Aihe: 3 Ensimmäistä ja viimeistä kertaa kun Severus Kalkaros suuteli, K-11  (Luettu 3359 kertaa)

Böö

  • Naisen rakastajatar
  • ***
  • Viestejä: 322
  • Harry Potter= Poika-Joka-Panee-Malfoyta!
// Alaotsikko: Severus/3 x tuntematon, K-11, Romance, angst

Kirjottaja: Kukapa muukan kun Böö
Tyylilaji: Romance, angst
Paritus: Severus/3 x tuntematon
Ikäraja: K-11

3 Ensimmäistä ja viimeistä kertaa kun Severus Kalkaros suuteli:


Severus oli kaksitoista. Oli viileä syysilta. Tylypahkan mailla oli rauhallista ja Severus käveli järveä kohti. Hänellä oli tapaaminen Lilyn kanssa.
”Hei Ruikuli!”
Huokaisin ja käännyin ympäri. Vedin sauvani esille.
”Keholeijutus”, Potter ehti huutaa ennen kuin ehdin sanoa mitään. Nousin jalat edellä ilmaan, jääden roikkumaan pää alaspäin.
”Lopeta heti”, punahiuksinen tyttö huusi ja veti sauvansa esiin.
”Älä nyt Lily, me pidetään vaan vähän hauskaa.”
”Potter, se on Evans sinulle. Eikä tuo ole mitenkään hauskaa.”
”Hyvä on”, James mutisi ja pudotti minut alas. Tipuin pää edellä ja päähäni tuli haava. Lily juoksi luokseni ja kosketti haavaani, mikä näköjään vuoti verta.
”Ole hyvä Snivellus”, Potter ilkkui minulle. Etsin taikasauvaani, löytämättä sitä.
”Häivy!” Lily huusi ja Kelmit lähtivät pois.
”Oletko kunnossa?” Lily kysyi minulta, vaikuttaen aidosti huolestuneelta.
”Olen”, vakuutin ja nousin istumaan.
”Tuo haava otsassasi on pahan näköinen, kannattaisi käydä näyttämässä matami Pomferylle”, tyttö huolehti.
”Olen aivan kunnossa”, toistin.
”Anna minä teen sille jotain.” Sen sanottuaan Lily kaivoi taikasauvan ja mutisi loitsun. Veren vuoto loppui kuin seinään.
”Noin on parempi”, Lily mutisi ja painoi huulensa haavalle.
”Miksi sinä noin teit”, kysyin hölmistyneenä.
”Minun äitini suukotti aina minua, kun satutin itseni.”
”Ai.”

***

Oli kylmä talvi-ilta. Severus oli ollut ensimmäisessä kuolonsyöjä kokouksessaan.
Kävelin mäkeä alas. Hän-joka-jäänkköt-nimeämättä oli lähtenyt ja olin menossa läheiseen baariin. Baari sijaitsi mäen alapäässä.

”Severus saatana odota minua!”
Näin kuinka Lucius Malfoy juoksi mäkeä alas, koettaen saada minut kiinni. Pysähdyin odottamaan.
”Minne sinä olet menossa?” Lucius kysyi.
”Baariin”, vastasin lyhyesti.
”Loistavaa”, Lucius sanoi ja käveli kanssani.

Astuimme baariin. Se näytti mielestäni aika paljon Sianpäältä. Molemmat olivat syrjässä ja huonossa kunnossa. Itse asiassa ainoa huomattava ero oli siinä, että tämä oli jästi baari ja Sianpää oli velhoille. Baarissa oli värikkäät ikkunalasit ja rikkinäiset hyllyt.  Kaikkia tasoja peitti paksu pölykerros. Tiskin takana seisoi iäkäs mies, joka oli kaljuuntumassa.
Istuin jakkaralle ja tilasin kaksi olutta. Luciuksella ei ollut jästi rahaa, joten maksoin molemmat.

”No oliko ensimmäisessä kuolonsyöjien kokouksessa hauskaa?” Lucius kysyin virnistäen.
”Tottakai”, tuhahdin.
”Severus pysy paikoillasi”, Lucius sanoi ja suuteli minua. Järkytyin tuolilleni. Mitä vittua hän nyt tekee? Ei, minä en ollut homo, päätin ja erkanin Luciuksesta.
”Pakko oli testata.” Sen sanottuaan kuuli äänekäs räsähdys ja Lucius oli poissa.
”Pitääkö hänen aina kadota tuolla tavalla?”

***

Oli lämmin kesäilta. Severus seisoi tällipajun edessä. Hänelle oli kerrottu, että Voldemort halusi tavata siellä.
Sota oli käynnissä ja minulla olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä, mutta tiesin, ettei pimeän lordi pidä kielteisestä vastauksesta. Sitä paitsi, kaikki luulivat minun olevan Voldemortin kannattaja. Ainoastaan minä ja Dumbledore tiesimme totuuden, tain no nyt ainoastaan minä. Olin varma siitä ettei Voldemortilla ollut mitään iloista asiaa, näin kesken sodan. Olin aika varma mitä asia koski, mutta toivoin olevani väärässä.

”Severus!” huusi tuttu ääni. Käännyin katsomaan ja näin Hermionen juoksevan minua kohti. Otin taikasauvani esille. Hermione juoksi suoraan syliini ja suuteli minua. Suudelma oli intohimoinen. Hermionen poskelle vieri kyynel, mitä hän ei ollut koko sodan aikana muuten vuodattanut. Erkanin suudelmasta ja pyyhin kyyneleen pois hellästi.
”Älä mene”, Hermione pyysi.
”Minun on pakko”, vastasin kaihoisasti.
Hermione otti kasvoni hänen käsiensä väliin. ”Ei ole”, hän sanoi ja suuteli minua hellästi.
Astuin askeleen taaksepäin ja katsoin Hermionen tuskaisiin silmiin. ”Kyllä minun on, mutta lupaan tulla takaisin.”
Hermione pudisti päätään, ”En ole enää lapsi Severus.”
Me molemmat tiesimme mitä tulisi tapahtumaan.

Hermione poskella vieri kyynel ja hän sulki silmänsä.
Painoin suudelman hänen otsalleen. ”Älä huolehdi minusta. Sinulla on sota voitettavanasi”, kusikasin ja lähdin tällipajun ohi. Vilkaisin vielä kerran taakseni,  ennen kuin kävelin kuolemaani; Hermione katsoi minua ja hänen silmistään paistoi tuska ja kaipuu. Hermione nosti sormensa huulilleen ja lähetti lentosuukon minulle.
Joku huusi hänen nimeään ja Hermione katsoi minua viimeisen kerran, ennen kuin juoksi linnaan sotimaan.
Se oli viimeinen kertani tässä maailmassa, kun näin jotain niin tuskallista, mutta niin kaunista.

//Toivottavasti piditte... <3

//Rins lisäsi ikärajan viestiin
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:24:32 kirjoittanut niiina »


On kultaa luonnon ensi vihreä sen kirkkain vivahdus näin säilyvä
 ja kevään ensi lehti kukka on vain tunnin,
 väistyäkseen uuden lehden tieltä.
Näin viattomuus vaihtuu murheeseen, aamu muuttuva on päivä uudelleen.
Ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä"

FanGirl

  • Vieras
Hyvä! Vaikka tää ei ollut ihan niin hyvä kun muut!

Böö

  • Naisen rakastajatar
  • ***
  • Viestejä: 322
  • Harry Potter= Poika-Joka-Panee-Malfoyta!
FanGirl, mukavaa nähdä sinun lukeneen tämänkin... <3 Tiedän, ettei tämän ole ihan parhaasta päästä, ja anteeksi siitä. Tämä oli ainoastaan tuon 'Mionen osuudelta kirjoitettu tunteella ja järjellä. Tuo ensimmäinen on osittain tutti fruttin kirjoittama, koska hänellä on "3 kertaa kuin Lily Evans suuteli", ja itse en pidä hirveästi Lucius/Severus parituksesta, ja se oli enemminkin vaan johdatus tuohon kolmanteen. Mutta kiitos kommentistasi ja mukava tietää sinun lukeneen tämän(kin)... XoXo

Böö kiittä kaikkia lukijoita ja varsinkin niitä, jotka ovat painaneet puumerkkinsä. <3


On kultaa luonnon ensi vihreä sen kirkkain vivahdus näin säilyvä
 ja kevään ensi lehti kukka on vain tunnin,
 väistyäkseen uuden lehden tieltä.
Näin viattomuus vaihtuu murheeseen, aamu muuttuva on päivä uudelleen.
Ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä"

Vanil

  • Kalpeanaama
  • ***
  • Viestejä: 125
  • Remember to breathe
Tuota tuota.. Ensinnäkin, enempi kuvailu olisi ollut parempi :) Tämä tarina koostuu paljolti virkkeistä (mikä voisi myös toimia, jos virkkeet olisivat pidempiä ja sisältäisivät enemmän informaatiota tarinasta), mikä ei nyt oikein toimi. Lauseita ei selitellä millään tavalla, oletetaan että lukija tietää ne ennestään - ja se on paha tapa. Koska jos tärkeitä lauseita ei selitetä, kuten kuinka Hermione ja Severus ovat päätyneet yhteen, mitä he tuntevat, on teksti tönkköä (tai kuten Lucius suuteli Severusta- ei noin nopeaa, ei selittämättä).  Ei sitä voi parittaa kahta vihollista toisilleen tuosta noin vain. Sitä pitää kertoa, tai kuvailla edes jotenkin!

Lisäksi bongasin liudan kirjoitusvirheitä:
Lainaus
Veren vuoto loppui kuin seinään.
Verenvuoto
Lainaus
Hän-joka-jäänkköt-nimeämättä
Jääköön
Lainaus
että tämä oli jästi baari
jästibaari
Lainaus
Luciuksella ei ollut jästi rahaa
jästirahaa

yms. yms. Lisäksi on pilkkuvirheitä ja muita kirjoitusvirheitä. Suosittelen Betaa vahvasti, sillä teksti olisi muuten sujuvasti luettavaa. Liian lyhyillä lauseilla nuo kirjoitusvirheet suorastaan hyppäävät silmille.

Halusin myös neuvoa sinua:
Lainaus
Severus oli kaksitoista. Oli viileä syysilta. Tylypahkan mailla oli rauhallista ja Severus käveli järveä kohti. Hänellä oli tapaaminen Lilyn kanssa.

Huomaatko, miten tönköltä tämä kuulostaa? Se johtuu siitä, että lauseet ovat erittäin lyhyitä ja ne on aseteltu peräkanaa. Tässä lauseessa on suuri ero tuohon:
"Severus oli kaksitoista. Oli viileä syysilta ja Tylypahkan mailla oli rauhallista Severuksen kävellessä järveä kohti. Hänellä oli tapaaminen Lilyn kanssa."

Lisäksi, kun et selitellyt mitään tuosta Lilyn tapaamisesta tai muuta kuvausta, oli aloitus aika.. jäinen.

Mutta hei - en minä pahallani tätä tekstiä kirjoita! Minun kirjoituksiani arvosteltiin joskus samalla lailla ja otin siitä opikseni. Hyväksi kirjoittajaksi tullaan vasta kovan harjoituksen jälkeen. Pääasia on ainakin, että osaa kirjoitusasun täydellisesti. Tai no - ei pakosta täydellisesti, mutta suurinpiirtein oikein. Tsemppiä seuraaviin kirjoituksiin!

Vanil

"Just because you feel it doesn't mean it's there - we are accidents waiting to happen."

Böö

  • Naisen rakastajatar
  • ***
  • Viestejä: 322
  • Harry Potter= Poika-Joka-Panee-Malfoyta!
Vanil, kiitos rakentavasta kommentistasi. Ja valitan virheitä, koska beetaa ei ole löytynyt. Mutta ihnaa tietää sinun lukeneen tämä ajatuksen kanssa, että osasit ja viitsit kommentoida noin rakenttavasti. Aion ottaa oppia sinun neuvoistasi ja tämä ficci olikin vähän vanha. Itsekin huomasin tönkköyden, mutten viitsinyt alkaa muokkaamaan tätä. Toivottavasti seuraavaksi kohdallesi sattuu jotain uudempaa ja paremmin kirjoitettua. Kiitos oikein paljon kommentistasi.

Böö kiittä kaikkia lukijoita ja varsinkin niitä, jotka ovat painaneet puumerkkinsä. <3


On kultaa luonnon ensi vihreä sen kirkkain vivahdus näin säilyvä
 ja kevään ensi lehti kukka on vain tunnin,
 väistyäkseen uuden lehden tieltä.
Näin viattomuus vaihtuu murheeseen, aamu muuttuva on päivä uudelleen.
Ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä"

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vau. Mielenkiintoinen, koska Severus. Ja aina mielenkiintoista nähdä eri parituksia hänelle, tässä niitä oli kolme, joista kolmas oli itselleni se omin.
Aloitetaan kuitenkin ensimmäisestä. Lily, kanuuna joka upottaa kaikki laivat, olen pikkuhiljaa kääntymässä senkin puoleen. Kaunis, mutta juuri niin veljellinen kuin kirjoissakin. Friendzone, mitäpä siihen voi lisätä?

Toinen, Lucce josta voisin niin kuvitella narsistisen omistajan, joka imee mehut nuoremmasta Sevistä.
Pieni kirjoitusvirhe:
Lainaus
Hän-joka-jäänkköt-nimeämättä
jääkööt
Mutta muuten toimii!
Etenkin tämä oli loistava kohta:
Lainaus
”Pakko oli testata.” Sen sanottuaan kuuli äänekäs räsähdys ja Lucius oli poissa.
Loppulauseessa myös jotain hämärää. kuului ehkäpä?

Kolmas sitten, se lempiparitukseni. Hiukan ensin hämäsi, kun Sev kutsui Hermiä etunimellä, mutta sitten kävikin ilmi, että suhde on jo ollut ilmi aiemmin. Vähän pientä itsensä toistelua löytyi, mutta muuten oikein ihana.  Ja hei, olisin itkenyt verta, jos viimeisessä kirjassa olisi käynyt näin:
Lainaus
Se oli viimeinen kertani tässä maailmassa, kun näin jotain niin tuskallista, mutta niin kaunista.
;____; Kaunis, kaunis. Tämä kohta korvaa kaiken, vaikka viimeisessäkin kohdattiin jotain toistoa, niin tämä korvaa kyllä kaiken.

Kaiken kaikkiaan siis kaunis ja miellyttävä teksti. Haikea, mutta ihana.

- Frac


I'm into Herbology now u_u