A/N: Okei, ficci ei ole enää tauolla. Tässä tulee nyt kolmas, eli toisiksi viimeinen luku.
III-luku
Ted painoi päänsä ja punastui rajusti. Sitten hän pakottautui katsomaan Andromedaa silmiin ja kuiskasi:
”Niin minä tunnen sinua kohtaan Meda.”
Andromedan teki mieli laulaa onnesta.
”Minäkin rakastan sinua Ted”, hän sanoi onnellisena.
Silloin alakerrasta kuului narahdus ja askelten ääniä, jotka kielivät jonkun kiipeävän yläkertaan.
”Joku tulee!” Andromeda parahti. ”Sinun täytyy mennä.”
”Minä...” Ted änkytti.
”Mene nyt.”
”Hyvä on, mutta entä tulevaisuutemme?
”Voimme olla yhdessä, mutta emme vielä.”
Andromeda empi hetken.
”Tarvittaessa vaikka karkaan kotoa... Mene!”
Ted käännähti ja katosi juuri sopivalla hetkellä, sillä melkein heti Andromedan huoneen ovi paiskattiin auki ja oviaukossa seisoi Bellatrix, silmät vihasta leimuten, taikasauva kädessä. Hän näytti aivan mielipuoliselta.
”Missä se kuraverinen saasta on?” Hän kirkui.
”Mistä sinä puhut?” Andromeda tiuskahti ja mulkoili Bellatrixia pahasti.
”Minä kuulin, kun te puhuitte”, Bellatrix ilkkui. ”Odotas kun äiti kuulee!”
Ja ennen kuin Andromeda ehti estää, Bellatrix ampaisi pois näkyvistä. Andromeda kuuli hänen pinkovan portaissa.
Nyt minä vasta liemessä olenkin, hän ajatteli.
Kahdet askeleet...
Bellatrix tulee äidin kanssa, Andromeda säikähti.
Kukaan ei kuitenkaan kiivennyt ylös.
Andromedaa kummastutti ja hän lähti itse hiipimään alakertaan.
Porrastasanteella hän pysähtyi katsomaan sukulaitensa valokuvia.
Hänen katseensa pysähtyi pieniin kehyksiin, joista oli poistettu valokuva.
Sirius, Andromeda ajatteli ja kadotti hetkeksi ajatustensa punaisen langan tuijotellessaan kehyksiin.
Mitä jos hän tosiaan tekisi Siriukset ja karkaisi Tedin luo? Houkutteleva ajatus...
Hän laskeutui portaita niin hiljaa, kuin pystyi ja kuuli äitinsä äänen.
”Bella, älä taas aloita”, hänen äitinsä huokaisi väsyneen kuuloisena.
”Mutta minä puhun totta!” Andromeda kuuli siskonsa tiuskaisevan. Hän pystyi kuvittelemaan Bellatrixin kun tämä kanteli äidilleen.
”Se kuraverinen oli hänen huoneessaan ja he puhuivat keskenään.”
Äiti tuhahti.
”Tästä on jo puhuttu Bella. Andromeda itse sanoi ettei välitä kuraverisistä, niin kuin joku väitti.”
”Se oli puhdas totuus”, Bellatrix närkästyi. ”Uskotko Medaa enemmän, kuin minua?
Hänen äitinsä näytti hieman hämmentyneeltä.
”Täytyy sanoa, että... Uskon.”
Bellatrix katsoi äitiään järkyttyneenä.
”Sinä, sinä...” hän änkytti.
Äiti huokaisi jälleen.
”Mutta Bellatrix, sinun täytyy myöntää, että olet elämäsi aikana valehdellut aika lailla. Silloin kerrankin väitit, että Cissy oli rikkonut taikasauvasi ja me uskoimme silloin sinua. Rankaisimme Narcissaa aivan turhaan.”
”Mutta tällä kertaa puhun totta”, Bellatrix intti ja mulkoili äitiään samalla tavalla, kun Andromeda oli mulkoillut häntä itseään.
”Tämä asia on nyt loppuun käsitelty. Piste”, hänen äitinsä tokaisi ja palasi askareidensa pariin.
Portaiden juurella lymynnyt Andromeda huokaisi helpotuksesta. Vaara oli ainakin väliaikaisesti ohi. Hän kurkisti kulman takaa ja näki Bellatrixin painuvan raivosta puhkuen ulos.
Andromeda mietti hetken. Pitäisikö hänen kertoa totuus?
Ei todellakaan. Silloin hänet nyljettäisiin elävältä. Hänen vanhempansa olivat hurjistuneet jo aivan tarpeeksi, kun oli vat saaneet kuulla hänen ystävystyneen muutaman puoliverisen rohkelikon kanssa. Ei, parempi pysyä hiljaa.
Mutta kuinka kauan? Hän ei voisi olla Tediin yhteydessä pelkkien kirjeiden avulla. Oli siis vain kaksi vaihtoehtoa.
Joko hän kertoisi vanhemmilleen rakastavansa jästisyntyistä tai karkaisi kotoa.
Jälkimmäinen vaihtoehto houkutteli huomattavasti enemmän.
Miten se onnistuisi? Hän ei nimittäin –niin oudolta, kuin se kuulostikin- tiennyt missä Ted asui.
Poimittaislinja? Mutta sekään ei veisi häntä Tedin luo ilman osoitetta.
Mitä jos hän kuitenkin yrittäisi ensin puhua vanhemmillen? Se olisi tuhoontuomittua, Andromeda tiesi sen, mutta parempi olla rehellinen.
Andromedaa puistatti, kun hän ajatteli vanhempiensa ilmettä. Jos hän sittenkin karkaisi?
Mutta mitä jos he ymmärtävätkin minua, hän ajatteli epätoivoisesti.
Turha toivo, sanoi pieni ääni hänen päässään.
Silloin hän teki päätöksensä, hän karkaisi kotoa. Mkä kumma häneen oli oikein mennyt kun oli ajatellut vanhemmillen puhumista...
Suunnitelmassa oli kuitenkin ongelmansa.
Yksi, hän ei tiennyt missä Ted asui ja kaksi, hän ei osannut ilmiintyä.
Andromeda oli yrittänyt Tylyahkassa useita kertoja ilmiintymiskoetta, mutta oli epäonnistunut aina surkeasti. Hän ei voinut ilmiintyä, kuin jonkun toisen kanssa eli kimppailmiintyä.
Siinä se! Andromeda ajatteli. Siinä se!
Hän marssi huoneeseensa ja leperteli ensin huuhkajansa pois kaapin päältä. Sitten hän raapusti pikaisesti kirjeen Tedille.
Kirjeessä Andromeda oli kertonut yksinkertaisen suunnitelmansa. Hän oli ehdottanut, että jonakin yönä hän vain hipsisi pois kotoaan ja tapaisi Tedin jossain ennalta sovitussa paikassa. Sitten he ilmiintyisivät yhdessä Tedin luokse.
Seuraaavat päivät Andromeda odotti Tedin vastausta. Lopulta lauantai-iltana huuhkaja koputti hänen ikkunaansa.
Tedin vastaus tuli, hän ajatteli.
Jatkuu...
