Yksin yössä epätoivoa (S, Ron/Harry)

[Vanilje]

Nimi: Yksin yössä epätoivoa
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Genre: angst, romance, tuplaraapale, Ronin PoV
Paritus: Ron/Harry
Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vaan lainailen niitä.

A/N: Tällaista pientä tajunnanvirtaa. Eipä mulla oikeestaan sitten muuta, kun että olkaa hyvät. Toivottavasti joku tykkää. Niin, sanoja on tosiaan 200 ja näkökulma Ronin. Ainiin hei jee, tää on miun 300 viesti finiin, pienet sille! : D
Haasteita: Spurttiraapale II, FF100 sanalla o45. Kuu, Kerää Kaikki hahmot: Ron Weasley, Slash 10, Ficlet300 sanalla 119. Yö





Hopeiset kuun säteet lankeavat makuusaliin. Pyörin sängyssä, en saa unta, pyörin pyörin ja pyörin. Huokaan ja nousen lopulta ylös, astelen ikkunan ääreen. Kiviseinä on aika kylmä selkää vasten. No, ei se haittaa.

Tahtomattanikin vilkaisen sänkyäsi, makaat selkä minuun päin. Nukut kovin levollisen näköisesti.  Hyvä niin, ei ole sinullakaan elämä helppoa. Kuten ei minullakaan. Varsinkaan jos (kun!) on ihastunut parhaaseen ystäväänsä. Poikaan, 'homoja yäk!'

Mitä kaikki sanoisivat jos tietäisivät? Hermione, Fred ja George, äiti? Sairasta, ajattelisivat, luulen. Ahdistava tunne leviää koko kehoon. Alkaa sydämestä, kiertyy ympärille kuin pirunnuora. Miksen saisi olla oma itseni? Niin niin, ymmärtäähän sen, homot ovat sairaita, eivät ihmisiä. Jotain aivan muuta, luonnotonta. Olkoon sitten niin. Minä vitut välitän. Jos vain sinä tietäisit.

Huomaan raaputtaneeni turhautuneena seinästä rappausta irti. Raivostuttaa, kun en saa nukuttua. Ja minkä takia? Tunteiden, rakkauden takia! Kuinka miehekästä. Jos saisin kerrottua sinulle, ehkä asia jättäisi minut viimein rauhaan. Ja kaikki voisi päättyä hyvin. Mutta entä jos... Aina jos.

Yhtäkkiä lattialankku narahtaa keskeyttäen ajatusteni tulvan. Sydämeni on pompata säikähdyksestä kurkkuun asti. Lähdet hiljaa tulemaan minua kohti. Et siis nukkunutkaan. Viimeinkin olet tarpeeksi lähellä, jotta kuun valo valaisee kasvosi.

”Ron, mitä ihmettä sinä oikein teet?” kysyt kummastuneena. Istut lattialle viereeni.

”Harry, minun täytyy kertoa sinulle jotakin...”

[Sca]

Päätin eilen, että voisin tänää yrittää kommentoida pitkästä aikaan pariin ficciin, ja tämän löysin ficlet300:n kautta : ) Kiva lueskella, mitä muut saavat siinä haasteessa aikaan : D

Ron/Harry ei ole minulle kovin tuttu paritus - vaikkei parituksessa mitään vikaa ole, en vain oikein lue ficcejä Harrysta -, sitä ei ole tullut luettua kuin ihan pari ficciä, siinä mielessäkin tämä oli mielenkiintoinen lukea. Otsikkoon ihastuin heti, kun sen luin. En tiedä, mikä siinä oli, mutta se vaan on ihana ja sopii tähän tosi hyvin. Tämän aihe on sinänsä aika paljon käytetty (ihastuminen ja oman homoutensa ja muiden reaktioiden pohtiminen), mutta tämä ei mennyt liian kliseiseksi, vaan toimi. Kuvailu oli nättiä, pidin. Tunnelma oli tässä tosi kiva ja siihen pääsi helposti mukaan.

Aluksi mietin, että olisin ehkä pitänyt tästä enemmän, jos tämä olisi jäänyt siihen Ronin pohdiskeluun tunteistaan, eikä hän olisi alkanut kertoa niistä Harrylle, mutta pidin tästä näinkin, oli tämäkin ratkaisu hyvä : )

Kiitoksia tästä.

[Vanilje]

Sca, tosi kiva kun kävit kommentoimassa! Ja kiva kuulla myös, että pidit. Minäkään en sinällään Harrysta kovin paljon hahmona välitä. Tai jotenkin se on vaan jäänyt vähän syrjään. Itse en ole koskaan kirjoittanut yhtään ficciä, missä Harry olisi ollut näinkin keskeisessä osassa ficciä. Eli tämä oli oikeastaan ihan uutta minullekkin. : D Ja sitten, joo itse oikeastaan mietin kanssa tuota lopetusta tätä kirjoittaessani ja mietin monia vaihtoehtoja. En vaan sitten lopulta meinannut keksiä minkäänlaista kunnon lopetusta, joten päätin jättää tuon tuohon.

Kiitoksia vielä kovasti kommentistasi! Piristi minun päivääni.

[Lunella]

Oih, Ron/Harrya! Ehdottomasti yksi suloisimmista parituksista ikinä ja siitä on aivan liian vähän ficcejä. Ainakaan mie en ole törmännyt kauhean moniin Rarryihin.

Tämä oli mukavaa vaihtelua niihin ficceihin, joissa Ron harmittavan usein kuvataan homofoobiseksi ihmiseksi, jota pelkkä ajatus kahdesta pojasta yhdessä ällöttää. Ron vaikutti muutenkin olevan okei oman ihastumisensa suhteen, vaikka muiden mielipiteet pelottivatkin. Mietitytti vaan, mistä hän oli saanut sellaisen käsityksen, että homot olisivat jotenkin sairaita. :< Tykkäsin myös Ronin jossittelusta. Hän halusi selvästi kertoa Harrylle, mutta ei yksinkertaisesti voinut, jos Harry ei vaikka tuntisi samoin tai jos Harry vaikka vihaisi Ronia sen tunnustuksen jälkeen. Ja kuitenkin Ron osoitti sen rohkelikkopuolensa ficin lopussa, kun tunnusti Harrylle, että hänellä olisi kerrottavaa. (:

Kerronta oli mukavan omalaatuista tajunnanvirtaa, vaikka muutama kohta osui vähän silmään, niin ei ne lukemista haitanneet. Tykkäsin tuosta Ronin päättäväisyydestä ja epävarmuuden kuvailusta. Raukkaparkaa pelotti selvästi, mitä muut sanoisivat jos vain tietäisivät. <3 Harrysta en kauheasti osaa paljoa sanoa, kun hän ei kauheasti ficissä tehnyt mitään. Lopussa hän oli sellainen kuin parhaan ystävän kuuluukin, huolestunut ystävästään ihan aidosti ja ehkä siinä oli jotain muutakin. Toivottavasti Harry osaisi reagoida Ronin tunnustukseen oikein.

Mitäs vielä... ei mulla kai muuta sanottavaa ole. Kiitos suloisesta Rarrysta, siitä onkin liian pitkä aika kun viimeksi sillä parituksella olen lukenut. (:

[Vanilje]

Lunella, kiitoksia kovasti kommentistasi! Miustakin tää on oikeestaan ihan suloinen paritus, huomasin sen kunnolla vasta tätä kirjoittaessani. Jostakin vain idea tähän lähti ja minä sitten kirjoitin. Ja oikestaan tykästyin tähän paritukseen. Ron on vaan niin<3. Tosi kiva kuulla, että pidit tästä. Ää, en osaa oikein muuta vastata kommenttiisi, kuin että hymyilen oikeasti varmaan koko loppupäivän! Kiitos siis vielä kerran.