Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Neriah ♥
Ikäraja: Sallittu
Tyylilajit: draama, huumori
Hahmot: Gregory, Draco, Vincent ja Blaise
Vastuuvapaus: Not mine, JKR's
Tiivistelmä: Gregorylle tärkeintä on hiukset.
Kirjoittajan kommentit: Yhy, yritin etsiä yhtä kommenttia, mistä tää kaikki sai alkunsa. Enivei, luin yhen Ivy Blossomin fikin ja sen ekassa kommentissa oli todettu, että hmm, jos päähahmo oliski Gregory, joka hiuksiaan laittaa ja sillee. Sit mun oli pakko kirjottaa tää
(Lisään sen joskus tähän, jos vaan löydän
)
Eivätkä he muusta kuin hiuksistaanGregory oli turhamaisempi kuin päältä päin kukaan saattoi kuvitella. Gorillaksi muut häntä nimittivät ja pitivät kovinkin tyhmänä. Mutta todellisuus oli tarua ihmeellisempi, oikeasti hän oli vain melko pinnallinen, eikä jaksanut välittää muista. Siksi hän murahtelikin, osoittaakseen kuuntelevansa, mutta oikeasti hän oli keskittynyt hiuksiinsa.
Niin, hiuksiinsa. Ne olivat kasvaneet lyhyestä mallistaan ulos, tai kasvatettu ehkä ennemmin, ja myöhemmin leikattu mahdollisimman tyylikkäästi. Gregory oli halunnut hiuksistaan upeammat kuin mitä Dracolla oli, ja se vaati aikaa, mutta viimein hän oli siinäkin onnistunut. Siksi hänen täytyi nyt huolehtia kasvaneista hiuksistaan ja noin kerran kuukaudessa hän kävi kampaajalla ja antoi tämän leikata muutaman sentin pois, etteivät hiukset nyt kasvaisi ulos muotista, joka oli hyvin suosittu. Jopa tytöt olivat viimein huomanneet hänet, ja osa oli niin kateellisia hänen hiuksistaan, ettei voinut pyytää häntä ulos (sillä hänhän oli niin turhamainen, ettei todellakaan olisi itse pyytänyt ketään ulos). Kyllä hänellä silti tahtoi seuraa riittää.
Vincent tuhahteli Gregoryn pinnalliselle ajatusmaailmalle melkein aina, kun tämä kaivoi peilin esiin. Nytkin hän vain tuijotti Gregorya ja kysyi: ”Eikö sinulla todellakaan ole muuta tekemistä?”
Gregory käänsi katseensa peilistä hetkeksi kohdatakseen Vincentin katseen ja sanoi vakavana: ”Ei. Etkö sinä tiedä, miten vaativaa on säilyttää maineensa tässä koulussa? ..älä vastaa, sinulla ei edes ole mitään mainetta.”
Vincent pyöritti silmiään ja iski nyrkkeilysäkkiä uudelleen. Hän ei ehkä pärjännyt loitsuissa, mutta lähitappelussa hänellä oli yleensä etulyöntiasema harjoituksensa takia. Hänen mielestään Gregorynkin olisi ennemmin pitänyt harjoitella tappeluiden varalta, mutta toisaalta hän epäili, että jos toinen olisi joutunut käsikähmään, tämä olisi valittanut siitä, että hiukset menevät pilalle. Ikään kuin niillä olisi mitään merkitystä kun oli tosi kyseessä.
Draco sattui tuolla hetkellä kävelemään huoneeseen ja hän nyökkäsi hyväksyvästi Vincentille ja, luoden hieman katkeran katseen Gregoryyn, siirtyi tämän luo. ”Halusitko sinä apua siinä lienten esseessä?”
Gregory, joka aina kuunteli lähes jokaista keskustelua puolella korvalla ainakin, tuhahti. ”Ihmekö tuo, että hävisit minulle, kun välität koulusta enemmän kuin hiuksistasi.”
Rauhallisesti Vincent siirtyi Gregoryn ja Dracon väliin ja sanoi: ”Mikäli te aiotte käydä tämän keskustelun jälleen kerran, olkaa hyvät ja kertokaa minulle saman tien, niin tiedän lähteä pois ainakin puoleksi tunniksi.”
Hiuskilpailijat vain tuhahtivat ja Vincent huokaisi. ”Hyvä on. Sanon muille, ettei tänne ole mitään asiaa ainakaan puoleen tuntiin. Pitäkää hauskaa.” Niine sanoineen hän käveli ulos huoneesta heittäen vielä ovella kyllästyneen katseen parivaljakkoon.
Heti oven sulkeuduttua laskeutui painostava hiljaisuus ja Draco heitti ensimmäisen pommin: ”Sinun hiuksesi eivät ole luonnostaan tuollaiset, ne on aivan täysin tekokeinoin vain saatu pysymään tuon näköisinä.”
”Sinä saatat olla luonnollinen – paitsi väriltä – mutta juuri se tuhoaakin sinun mahdollisuutesi kruunuun.”
”Sinä ehkä luulet, että joku oikeasti pitää sinun hiuksistasi, mutta kukaan ei vain kehtaa myöntää vasten kasvojasi, että hiuksesi ovat oikeasti kamalat.”
”Sinä et kykene muuhun kuin haukkumaan toisten hiuksia, kun omissasi ei ole mitään kehumista.”
Tällaista keskustelua tai tappelua tai väittelyä – miten itse kukin sitä haluaa nimittää – Dracon ja Gregoryn välillä käytiin yleensä ainakin kolme kertaa viikossa, melkein jopa useammin. Silloin ovet olivat aina kiinni, kun kaikki muut osasivat tappelun vuorosanat jo suurin piirtein ulkoa, eikä ketään enää kiinnostanut huuto ja väittely. Tällä kertaa Draco oli kuitenkin päättänyt, että hänelle riitti.
”Nyt saa riittää!” Draco huusi ja hyökkäsi Gregoryn kimppuun.
Gregoryn väisti vasemmalle ja meinasi hyökätä ovelle, kun hän tajusi, että tässä hänellä olisi tilaisuus tuhota Dracon hiukset täydellisesti. Niinpä hän odotti, että Draco jälleen lähti ryntäykseen ja ojensi kätensä olettaen, että toinen pysähtyisi siihen. Ei tämä tietenkään niin tehnyt vaan kiersi käden ja heitti itsensä häntä vasten niin, että he kaatuivat pinossa, Gregory alla ja Draco päällä.
Kädet löysivät tiensä toisen hiuksiin ja repivät niitä kuin viimeistä päivää eikä Dracon kasvoilla näkynyt muuta kuin vihaa ja ärtymystä Gregorya kohti. Gregoryn kasvoilla hämmennys, mutta pian hänenkin kätensä ajautuivat toisen hiuksiin ja sitten on vain repimistä.
Eivät he miettineet aikaa, koettivat vain nyhtää hiukset toistensa päästä ollakseen kuninkaita, eivätkä he kuulleet, kun joku avasi oven ja kaksi ihmistä astui sisään.
”No, onpa minulle uusi titteli”, ääni totesi heidän takanaan ja siinä seisoi Blaise virnuillen. ”Johan te huomasitte meidät. Tiedättekö, miten epäilyttävää tuo teidän touhunne on?”
Draco tuijotti hetken käsittämättä ja suunnilleen lensi pois Gregoryn alta, jonne oli kierimisen yhteydessä joutunut. Muut vain nauroivat, Gregory nousi hämillään seisomaan ja koetti ymmärtää, mutta ohitti kaiken kuitenkin ja ryntäsi takaisin peilinsä luo. Hän oli heittänyt sen sängylleen ennen tappelun alkua.
”Voi ei voi ei voi ei”, hän hoki ja Blaise sekä Vincent pyörittivät silmiään, kun Dracokin havahtui transsistaan ja lähti juoksemaan kylpyhuoneeseen peilin ääreen.
”Minä jo ajattelin, että heidän päihinsä olisi ilmestynyt jotain muutakin kuin hiukset”, Vincent mutisi Blaiselle, joka vain nyökkäsi.
”Meidän täytyy ehkä kestää tätä vielä viimeiset kaksi vuotta”, Blaise huokaisi ja hypähti sängylleen. ”Tai ehkä Theo voi kirota heidät.”
Vincent hymyili vinosti. ”Eivät he varmaan huomaisi edes mitään.”
”Mutta toisaalta, meidät saatettaisiin erottaa.”
Vincent huokaisi. ”Ehkä me voimme saada toisen huoneen.”
Gregory havahtui näihin sanoihin. ”Mikä toinen huone?”
Dracokin sattui sillä hetkellä palaamaan kylpyhuoneesta hiuksiaan asetellen ja tuijottaen Gregorya murhaavasti. ”Jos joku täällä ansaitsee toisen huoneen, se olen minä.”
Vincent irvisti. ”Taas se alkaa.”
Blaise nyökkäsi ja pojat livahtivat pois huoneesta ennen myräkän alkamista. Todennäköisesti eksyivät nukkumaan oleskeluhuoneeseen, mutta sitähän ei koskaan tiedä.
