Kirjoittaja Aihe: Elossa, K-11  (Luettu 2229 kertaa)

Riija

  • sointuisa
  • ***
  • Viestejä: 329
Elossa, K-11
« : 04.02.2011 05:50:11 »
// Alaotsikko: oneshot, angst, k-11

Ficin nimi: Elossa
Kirjoittaja: Riija
Genre: Angst, oneshot
Ikäraja: k-11
A/N: Osallistuu Tavoita tunnelma-haasteeseen kappaleella PMMP – Kuvia. Tajunnanvirtaa, jonka sitten muokkasin lukukelpoiseen muotoon. Please, enjoy. Kommentit ovat kultaisinta mitä voi mulle lahjoittaa.


Elossa

Kumpuilevia pilviä, voimistuva tummaa maalaava puhallus. Toisiinsa törmäilevät sokeat korpit kiertelevät kehää. Kaikki luontoäidin soppakauhalla hämmennettynä.
Koko maailma pyöri kirjaimellisesti minunkin ympärilläni, mikä pyörremyrsky. Kaikki kieppuu ja lentää, paitsi minä, kaikkeus sirkusvalojen keskellä. Ilme ei värähdä. Ei kohinaa, ei melua, eikä mikään liiku enempää kuin kellonviisarit ennen aikaa.
Muttei sitten silmissään ollut muuta kuin ajatusten heijastumia, punaiset samettiverhot, joiden takaa näkyi koko elämän harmaa ja punainen, verinen kirjo. Verinen, sillä hän taisteli, tahtoi olla luovuttamatta, hän taisteli ja vielä näyttäisi. Mutta miksi maailma oli niin harmaa hänelle, tulisielulle – minulle?

Mikseivät ne ainoat ihmiset tulleet puhumaan minulle kuin kauheimmissa painajaisissani?
Enkä minä tiedä, minähän välitän. He vain lipuvat ohi, minun sanani lipuvat kohti varpaita eivätkä tule koskaan hengittämään. Muste on vereni, sen vuodatan viattomuuteen. Valkeuden nään tiivistyvän lasin pintaan, siis sisälläni mustaa ja valkeaa. Ei saa sotkea, ei harmautta, minä anelen.
Olenhan rohkea, mutta vain kun olen yksin. Luulen ja haluaisin niin kovin.
Te viette minun huomioni, minun on näin parempi. Vika on minussa, mutta ei kauaa. Vielä koittaa aika; minä odotan ja kukaan ei voi estää, kun maailma kiertyy kerrankin minun hyväkseni ja käärii minut hellää hameenhelmaansa vasten. Sitä ennen valkeus lasilla saa seurakseen punaista. Kunnianosoitus elämälle.
 
Maailma pysähtyy, mikään ei liiku. Kaikki nuo ilmeet, joissa ei kuvastu mitään. Harmautta. Ainoa väriläikkä olet sinä. Hehkut, ja saan hetken katsoa jokaista piirrettä, painaa ne mieleen, sillä kasvosi ovat aurinkoni ja kuuni ja minähän en välitä, enhän?  Näen kaiken, kykenen liikkumaan yksin siinä seisahtuneessa maailmassa, kykenen kävelemään aivan sinun viereesi niin että hihamme hipovat toisiaan...
Ja sitten olet jo metrejä takanani ja minä huokaisten tanssin taas eteenpäin, jäätävän kylmää tanssia ihmisten virrassa.

Huoneen seinällä on kuva Lontoosta. Sen valot loistavat, kunpa voisin työntää pääni siitä julisteesta läpi ja katsella ja pyöriä ympäri, hihkuen, katsoen niitä ihmisiä ympärilläni, virtaamassa. Minä seison ja katson kuinka päivä vaihtuu yöksi ja yö päiväksi, nopeammin, nopeammin, nopeammin...
Valot syttyvät, sekoittuvat kuin kameran hitaalla valotusajalla, kunnes aamunkoitto nousee ja tuo likaisen puhtauden. Uuden alun ja taas-

Kuinka istuisin penkillä kaupassa ja söisin suklaata. Sitähän minä teen.

Kieroon katsovat silmät, maailma kahtena. Jos pimeys vie, niin se myös tuo.

« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 10:16:34 kirjoittanut Vanilje »
And the dreams that you dreamed of
Dreams really do come true

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Elossa
« Vastaus #1 : 07.02.2011 15:53:29 »
Tuota noin... Nyt on erittäin vaikea keksiä mitään sanottavaa, koska tämä ficci sai miut ihan sanattomaksi. Jos vaikka aloittaisin siitä pienoisesta kirjoitusvirheestä, jonka huomasin :)

Lainaus
Ainoa väriläikä olet sinä.
väriläikkä kahdella k:lla

Ja sitten itse asiaan, kun olen saanut ajatukseni selviteltyä. Jotenkin tuo kertomus ihmisestä, mahdollisesti melkoisen huomionkipeästä sellaisesta, kuten voi päätellä vaikka tästä: Mikseivät ne ainoat ihmiset tulleet puhumaan minulle kuin kauheimmissa painajaisissani?
Sellaisen mielikuvan muutamat lauseet tuonkin lisäksi antoivat minulle. Muutenkin kuvailu oli aivan mahtavaa, omaperäistä, mutta kaunista omalla tavallaan. Sai minut ainakin rakastumaan tähän pienoiseen kertomukseen.

Lainaus
Koko maailma pyöri kirjaimellisesti minunkin ympärilläni
Tuo sai pohtimaan, pyörikö se maailma sitten vältämättä niinkään kirjaimellisesti. Jos se olikin vain oma mieli, joka pyöri eikä maailma. Jos kaikki olikin vain pelkkää kuvitelmaa, harhaa.

Minä-kertoja sopi tähän aivan loistavasti, sai välittymään hämyisen tunnelman tänne ruudun toiselle puolelle. Kertoja on tosiaan elämän pyörteissä, eikä oikein tiedä, mitä tehdä. Hän periaatteessa tahtoo kiiruhtaa eteenpäin, kuten antaa ymmärtää lause Ja sitten olet jo metrejä takanani ja minä huokaisten tanssin taas eteenpäin, jäätävän kylmää tanssia ihmisten virrassa.
Jokin kuitenkin vetää kertojaa taaksepäin. Sitten taas tuo kappale, missä puhutaan Lontoosta ja kuinka kertoja tahtoisi olla siellä, kertoo taas halusta elää tässä hetkessä.

Hmm... suosikkikohtaa on vaikea valita, sillä tämä oli täynnä kauniita pikkuhuomioita, kuvailuja, ajatuksia, tunteita. Joutuisin varmaan quottamaan koko tarinan, jos joutuisin lempikohtani etsimään :)

Eli tämä oli siis ihana, tyksin kovasti. Ja tuo lopetus, hrr, aiheuttaa kylmiä väreitä, mutta sehän on vain hyvä juttu ;) Meinaan, että olet loistava kirjoittaja

Kiitos tästä ihanasta lukukokemuksesta ja toivottavasti otat selkoa kommentistani
sennamiila


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Riija

  • sointuisa
  • ***
  • Viestejä: 329
Vs: Elossa
« Vastaus #2 : 07.02.2011 21:10:19 »
Kiitos, kiitos paljon sennamiila ^^ Piristit mun päivää hirmupaljon kehuillasi!
Lainaus
Jokin kuitenkin vetää kertojaa taaksepäin. Sitten taas tuo kappale, missä puhutaan Lontoosta ja kuinka kertoja tahtoisi olla siellä, kertoo taas halusta elää tässä hetkessä.
Juuri tätä hainkin, tai ainakin tavallaan tästä on kyse, kun mietitään lyriikoita, jotka tän pohjalla on:
Kun toiset sätkivät elossa, elossa
en tohdi koskaan olla niiden mukana.
Kun ovat kaikessa mukana, mukana
mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia.

Ja minäkin tykkään erityisesti lopusta, ja nuo muutama viimeinen lause on juuri aivan tajunnan virtaa, kirjoitin siinä vaiheessa jo melkein silmät kiinni, ihan fiiliksissä ja en tiedostanut ees tätä maailmaa... :D
And the dreams that you dreamed of
Dreams really do come true

Mikaela

  • ***
  • Viestejä: 555
Vs: Elossa
« Vastaus #3 : 27.03.2011 20:30:51 »
Ihan näin aluksi, olet ihan mahdottoman hyvä kirjoittamaan ja onnistuit todellakin tavoittamaan sen tunnelman ihan loistavasti. Sanattomaksi veti tosiaan, en edes osaa väittää että olisin tajunnut kaiken mitä tässä sanottiin ja haettiin, mutta luulen tajunneeni edes sen verran, että todella mainio teksti oli.

Tykkäsin tosi paljon noista joistain pienistä kohdista - "valkeuden nään tiivistyvän lasin pintaan" nyt esimerkiksi on tosi hyvä esimerkki niistä -, ne tuntuu jotenkin tosi tajunnanräjäyttäviltä ja woah-elämyksiä aiheuttavilta, ihan niin kuin menisi sillä tavalla jännästi maailmojen toiselle puolelle - tai siis että kun katson niitä, ajattelen heti, että tässä on nyt varmasti joku syvempi merkitys mutta en yksinkertasesti osaa ajatella niin syvällisesti, että käsittäisin sen. Sen takia mulla varmaan meni about kaikki tekstin piilomerkityksistä, jos niitä nyt oli, ohi.

Ja niin kuin sanoin, tästä oikeasti välittyi se tunnelma tosi hyvin. Tuli itellekin sellanen olo etten tiennyt yhtään että mitä nyt pitäisi tehdä ja miten nyt jatkaa tästä eteenpäin.

Jos nyt olisi välttämättä pakko sanoa jotain negatiivisempaa jostain:
Lainaus
Huoneen seinällä on kuva Lontoosta. Sen valot loistavat, kunpa voisin työntää pääni siitä julisteesta läpi ja katsella ja pyöriä ympäri, hihkuen...
Varmaan voi olla ihan makuasia, mutta ottaisin itse tuon sanan "julisteesta" pois tuolta, tai sitten vaihtoehtosesti tuon "siitä"-sanan.

Mainio mainio teksti. Mun pitää alkaa tästä lähtien enemmänkin stalkkailla näitä sun kirjoituksia täältä.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2011 20:39:39 kirjoittanut Primrose »

zilah

  • Vieras
Vs: Elossa
« Vastaus #4 : 27.03.2011 21:14:25 »
Herranen aika. Minä olen sanaton.

Bongasin tämän tuon kommenttikampanjan kautta ja hyvä niin. Luen erittäin harvoin originaalia, ja tämä nimenomainen teksti on muutenkin kaikkea muuta kuin minun tyyliäni. Mutta siltikin on pakko sanoa, että tarinasi on lajissaan kerta kaikkiaan uskomaton. Mikä unenomainen, outo tunnelma ja sanojen miltei runomainen kauneus... Ei voi kuin ihmetellen ihailla.

Tästä tulee pakostakin tällainen aivoton ihkutusviesti, koska minä en kerta kaikkiaan osaa antaa rakentavaa kritiikkiä tällaisesta tekstistä. Niinpä tyydyn vain kiittämään hienosta lukukokemuksesta.


zilah

Riija

  • sointuisa
  • ***
  • Viestejä: 329
Vs: Elossa
« Vastaus #5 : 27.03.2011 21:33:22 »
Primrose: Kiitos (: Tavallaan hainkin tosissaan oudompaa kieltä (tai se vain tuli) kiitos biisin, jota yhä jaksan ihmetellä sen mystisyyden takia (eikä se vieläkään ole mulle täysin jokamerkitykseltään auennut). Mukavaa kuulla, että tunnelma välittyy, sehän haasteessa oli tarkoituskin. Ja tuosta juliste-jutusta; onhan se vähän tökerö, mutta jätän sen silti noin. Kiitos kuitenkin korjausehdotuksesta (:
Mun kaikki tekstit ei oo läheskään näin "raskasta"... stalkkaa vaikka : D Välillä oikeestaan ihmettelen, miten voin kirjottaa välillä niiin huonosti, ja joskus sitten osuu tämmösiä helmiä. Kiitos tuhannesti vielä (:

zilah: Hih, kommenttikampanjasta on kivaa nappailla ficcejä! Kyllä ne "aivottomat ihkutusviestit" lämmittää sydäntä aivan yhtä hirmuisesti kuin muutkin kommentit! (: Kivaa että pidit, arvostan sitä.
And the dreams that you dreamed of
Dreams really do come true