Title: Hate much, Mr. Rich
Author: unrealistic
Rating: k-11 (viittauksien takia, lähinnä) flawless lisäsi ikärajan otsikkoon
Genre: angst, drama
Fandom: Skins -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Summary: Ehkä, myönnän. Mutta en tee kompromissia, ne eivät ole minua varten.
A/N: Koska uusin porukka Skinsistä näyttää mahtavalta, ja Rich on upea. Ja ei, tämä ei spoilaa.
Hate much, Mr. Rich
Makaan omalla sängylläni, Alo vierelläni lattialla. On taas ollut minun syyni, ettei Alo ole saanut. Menin jälleen avaamaan suuni, en antanut tytölle mahdollisuutta. Jolloin hän lähti, sen toisen kanssa. Ja sekös Aloa ärsyttääkin, sillä minusta on aina enemmän haittaa kuin hyötyä. Aina, kun lähden hänen mukanaan. Ja se on joka ikinen kerta.
Vihaan miljoonaa asiaa, se on fakta. Minua ei kiinnosta hittilistaukset, niistä ei löydy oikeaa musiikkia. Minua ei kiinnosta, jos Miley Cyrus valitaan vuoden söpöimmäksi teiniksi. Sellainen maailma on yhdentekevää. Valitettavasti me elämme sellaisella, sellaisella jossa kaikki on pintapuolin selvää. Merkityksistä viis. Minua ei kiinnosta tytötkään, samaisesta syystä. Ne ovat aina Minin kaltaisia, joille elämää suurempi asia on valita sävy alusvaatteisiin. Minä vedän päälleni tummat kalsarit lipastosta. On vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella niin pitkälle.
Maailma on täynnä kompromisseja. Mihinkään ei voida lähteä siltä kannalta, että otan tämän tästä, kun pidän enemmän mansikasta. Ota sinä viimeinen vanilja. Vaan on luotava sekoitus, jossa yhdistyvät nämä kaksi. Ihan vain, ettei toista jää harmittamaan mansikan puutos. Tai toisinpäin. Ja ellei joku ääliö sitä tajunnut, niin puhun metaforista.
Alo on loistava esimerkki siitä, mikä minä en ole. Hän on lasi, joka on puoliksi täynnä. Minä taasen lasi, joka on puoliksi tyhjä. Positiivinen asenne on kuollut, mitä minuun tulee. Alo aina sanoo, että se on syy miksi en saa ketään rakastamaan itseäni. Minä vastaan, että en halua ketään. Vaikka tosin, en voi väittää ettenkö minäkin joskus tahtoisi elää jonkun kanssa. Sen jonkun vain täytyy olla aika spesiaali yksilö. Ei sellainen, jonka voi tilata kaupan kassalta. Niitä minä en vihaa, säälin vain. On varmasti kiva herätä aamuisin siihen, ettei ole omaa identiteettiä.
Kaunis en ole, pitkätukkainen poika. Olen alinta kastia, mitä koulussa voi olla. Ja juuri se tekeekin minusta ylempää tasoa, kuin ne muut. Barbeja, niitä on miljoona. Jokainen eroavaisuus inspiroi minua uudella tavalla. Minä haluan erottua, ettei minua vahingossakaan luokitella heihin. Oudoksi kutsuvat, kaartavat kaukaa. Mutta se on sen arvoista.
Joskus tulen kyseenalaistaneeksi kaiken. Esimerkiksi silloin, kun Grace näyttää itsestään uuden puolen. Pidän, tai ehkä pidin olisi parempi ilmaisu, häntä Minin kloonina. Mutta tuntuu, että hän saattaisi olla erilainen. Ainakin sellainen, jota voisi vielä sietää lähellään. Se on omalla tavallaan erikoista, minulle ei satu niin usein. Sitten kadotan sen taas, otteen tällaisesta mahdollisuudesta. On parempi haluta mansikkaa, kuin tyytyä sekoitukseen vaniljan kanssa. Ja minä vihaan vaniljaa, se on niin tavallista.
Alo on sytyttänyt lampun uudelleen. Marmatus siitä, kuinka kuka hyvänsä kelpaisi hänelle alkaa. Kysymykset siitä, enkö voisi hetkeksi sysätä ajatuksia täydellisestä tytöstäni hetkeksi pois, ja antaa vain mennä. Ehkä, myönnän. Mutta en tee kompromissia, ne eivät ole minua varten. Alo pudistelee päätänsä ja sammuttaa valon. Käännän kylkeä huokauksen saattelemana. Olisihan se hienoa, pystyä tekemään kompromissi. Ja ehkä vielä joskus teenkin niin. Ehkä joskus, mutta en tänään.
