Aniliininpunaisella raiteella, S

[Audrina]

Nimi: Aniliininpunaisella raiteella
Kirjoittaja: Audrina
Ikäraja: S flawless lisäsi otsikkoon
Genre: drama?, pienoista angstia, one-shot
A/N: Alun perin tekstin oli tarkoitus olla Potter-fic, mutta originaaliksi lopulta päätyi. Kirjaimia toisten perään tuli sanoja, niistä lauseita, lauseista kappaleita, ja kappaleista tämä sekavuus.

Aniliininpunaisella raiteella

Iloa, onnellisuutta, onnea ja lisää iloa junan matkustajien ilmeet viestittävät, kun minun katseeni kierteli vaunussa. Taustalla koneääni kertoi kolmella eri kielellä minne juna menee, missä se oli milloinkin, ja mitä kaikkea junasta löytyi. Liimasin puoliksi otsani ikkunaan, ja tuijotin pikkuhiljaa nopeammin muuttuvaa maisemaa, kun keskusta vieri pois silmieni edestä. Hieroin hiilenharmaata villakangastakkiani. En ollut vieläkään vaivautunut ottamaan takkiani pois, vaikka matkaa oli kilometrejä, kymmeniä kilometrejä, satoja kilometrejä.

Maiseman vaihtuessa kaupungin virastoista lähiöiden betonihelvetteihin, vaivuin ajatusmaailmaani, jossa junilla oli laventelinsiniset silmät, ja junarata oli aniliininpunaista. Kun todellisuus katosi edestäni, minä katosin mielikuvitusmaailmaani, ihannemaailmaani, jossa kaikki oli hyvin. Onni oli kuitenkin ruskeaa; väriä, joka ei pue minua – taas epäonni aniliininpunaista: jotain joka minua taas pukee. Onnettomuus syöksyi päälleni – kaikki muuttui dystopiaksi. Todellisuus koetteli mielikuvitusmaailmaani, ja lopulta voitti taistelun, kun huomasin antavani matkalippuani konduktöörille apatiaa viestittäen.

Käteni hikoilivat nahkahanskojen alla, kun tuijotin junan ikkunalasin taakse jäävää metsää, jonka puiden oksat kantoivat miljoonia briljanttihionnalla hiotuilta timanteilta näyttäviä lumihiutaleita. Aurinko oli kadonnut paksun harmaan pilviverhon taakse, että todellisuudessa – että minun mielikuvitusmaailmassani.

Yritin avata muistojeni lipasta, etsiä onnea, mutta minulla oli kädessä väärä avain; kaikki onneni oli päättynyt onnettomaan. Olisin halunnut muistella muistojani, jossa minä vaadin, että minua kositaan aniliininpunaisella sormuksella, ja niin hän tekikin – kunnes rikoin nykyistä mielikuvitusmaailmaani vastaavan maailmani aivan itse. Minulle jäi muistonsirpaleet, joista mikään ei saanut onnellista loppua. Ja minulle jäi mielikuvitusmaailmani, jossa kuvittelin että olisin tehnyt asiat toisin.

Oli minulla toivomuksia kuitenkin – toivoin että tämä juna pysyisi raiteillaan; vastakohtana sille että minä olin vaunu, joka kulkeutui elämäni raiteilta pois, enkä koskaan pääse takaisin, enkä tavoita määränpäätäni. Olin kuitenkin toiveikas: toivoin että löydän jonkun, joka nostaa minut raiteille, liittää veturiin, joka kuljettaa minut aniliininpunaista raidetta pitkin määränpäähäni.

[Ruskapoika]

Kommenttikampanjasta päiviä.

Oon nyt parin päivän aikana alkunu lukee aina vaan enemmän originaaleja, mutta kommentointi on edelleen vaikiaa. Aina on kuitenin hyvä yrittää harjoittaa sitäkin taitoo, kun noihin muihin en oo kunnolla osannu sanoo mittään. Eli siis erityisen sekavaa selitystä kaikesta tulossa. Toivottavasti kestät, mii koitan parhaani.   Eli siis siis. Oon tainnu siulta ainakin kerran, jos en kaksikin, lukea jotain (ja jos kommentointi on jäänyt niin pyydän syvästi anteeksi), ja täytyy myöntää, että pidän hirmuisesti sin kirjoitustyylistä. Se on selkee, antaa lukijan vaan painautua mukaan tekstin tapahtumiin ja päästää samalla lukijan sen hetkisen kertojan ajatuksiin mukaan. Ei jätä ulkopuolelle ja kuitenkin kertoo sillein, että jättää hyvin paljon tilanteesta lukijan oman mielikuvituksen varaan. Ei kerro mitä on tapahtunut,  että kertoja on mennyt noin masennuksen puoleiseen tilaan, mutta kuitenkin antaa hieman osviittaa siihen.

Lisäksi tässä varsinkin ihastuin tuohon unen omaiseen tunnelmaan ja JUNA. Junat on rakkaus, ne on inspiroivia ja niillä on aivan ihana matkustaa. ♥ Joten epäilen, että taidan tulostaa tämän jossain vaiheessa, kun tulostin suostuu toiminaa, ja lukasen mahdollisimman usein, kun matkaan junalla jonnekin suuntaan. Tuli ihan semmonen olo, että haluaa junaan mahdollisimman pian uudestaan. Tää ei oo reilua.!

Ainoo kuitenkin mikä jäi kaihertamaan mieltä on ehkä tuo, että aniliininpunainen toistui tekstissä aika usein. Se tietysti antoi oman säväyksensä tekstiin, mutta itselle se tuli hieman liian monta kertaa siellä esiin. Nimessä se on oikein kaunis yksityiskohta, ja antaa sellasen kutkuttavan tunteen tästä. Aniliininpunaiset raiteet olis varmasti ihan hirmu nätit. <3

Kiitos siis tästä suloisesta.

[Audrina]

Ruskapoika: Voi olla kuule, että tulee vieläkin sekavampi vastaus!

Kertojana on ihminen, joka rikkoi haavetta vastaavan elämänsä aivan itse tuhanneksi sirpaleiksi omille käsivarrellensa. En oikeastaan osaa sanoa miksi tapahtumapaikaksi tuli lopulta juna. Junat on toden totta inspiroivia, en todellakaan tiedä miksi. Junailu on ihan mukavaa joo (liittyy toki aiheeseen) - varsinkin silloin kun pääsee määränpäähänsä sillä kellonajalla, mikä oli tarkoituskin. Aniliininpunaiset raiteet - onkohan sellaisia? Jos on varmasti nätit olisivat. Pelkäsin ensin että tuosta tulisi täysin epäonnistunut kuvaus ehjille haaveille, jotka elävät mielikuvitusmaailmassa, ja haaveen sirpaleille, jotka tarvitsevat ns. parantuakseen raiteille nousua. Mukavaa, kuitenkin että olit pitänyt tästä ns. matkafiiliksen nostattajasta! (:

Kiitos piristävästä kommentistasi!