Kirjoittaja Aihe: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)  (Luettu 932 kertaa)

Ronen

  • hukassa
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 403
Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« : 27.06.2019 21:10:14 »
Nimi: Routavelka
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Hahmot: Severus Kalkaros & co.
Haasteet: [FINIKESÄ] Juhannustaikoja (FractaAniman toiveeseen)

A/N: Oikein ihanaa parasta bestiä synttäripäivää FractaAnimalle! Tiedän suuren rakkautesi Severusta kohtaan - yritin Snarmioneakin, mutta tämä ei ihan sinne asti valitettavasti taipunut, voit kuvitella sen tuohon taustalle jos niin haluat. Tämä on ehkä vähän angstisempi kuin tarkoitus oli, toivottavasti siitä huolimatta tai juuri siksi pidät tästä. Paljon onnea vielä kerran <3




Severus katsoi pipetissä olevaa lumottua vettä, tiputti siitä kolme täydellisen pyöreää pisaraa hennosti höyryävään noidankattilaan ja laittoi pipetin sitten syrjään. Hermionen parantava liemi ei ollut lainkaan helppo valmistaa – ehkä jopa Severuksen elämän vaikein liemi niin tähänastisesti kuin kaikkiaankin – ja siksi hänen oli ollut pakko ottaa paikoin käyttöön jästien tieteestä tuttu välineistö saadakseen tarvittava tarkkuus ainesosien suhteeseen. Liemi muuttui kauhanpyöräytys pyöräytykseltä valkeammaksi, ja Severus henkäisi huomaamattaan helpotuksesta. Ikitalvensulattaja saattaisi sittenkin onnistua.

Kun Hermione oli palannut Lunan kanssa melkein sulaneelle Pohjoisnavalle tehdyltä magizoologiselta tutkimusretkeltä ja kolme päivää myöhemmin joutunut Pyhään Mungoon routamyrkytyksen vuoksi, Severus oli tuntenut olonsa ensin niin hyödyttömäksi. Tyttö oli pelastanut hänet Naginin myrkyltä ja sen jälkeen Severus oli ollut sisältä auttamattoman rikkinäinen – hän oli hyväksynyt kaikkien vaiheiden jälkeen sen, että näin tulisi varmaankin aina olemaan, mutta nyt hänellä sentään oli mahdollisuus maksaa jokin velka. Hän oli nimittäin nähnyt jossain aiemminkin Hermionen routamyrkytyksen kaltaisen tapauksen – liekö ollut joskus yliopistoaikojen loppupuolella valinnaisen parantamiskurssin aikana – ja tiesi, ettei siihen ollut monia parannuskeinoja.

Mutta sellainen tuli vastaan, satojen opusten jälkeen, kun Severus oli saanut tutkittua pimempienkin taikojen kirjastot. Severus oli yllättynyt siitä, että ani harva kirja oli ylipäätään tunnistanut pitkittyneen routamyrkytyksen, vaikka hän oli käynyt aina Durmstrangin syövereissä asti tutkimassa teoksia jopa tuhansien vuosien ajalta. Ja silloin kun Mungon parantajat olivat riidelleet siitä, että tämä tai tuo (Severuksen mielestä naurettava) parannusehdotus saattaisi pelastaa Hermionen hengen, Severus oli jo kerännyt aineksia ikitalvensulattajaan. Silloin kun hän oli ollut keräämässä elävältä jäätyneiden varpusten verta pientäkin pienemmistä raadoista Norjan vuonoilla, Mungossa oli korkeintaan pyritty hidastamaan Hermionen kuolemaa.

Niinä öinä, kun Severus oli vaeltamassa vuonolta toiselle, hänen visionsa tämän sankariretken merkityksestä sai kuunvalosta uutta voimaa. Hän näki suljettujen silmiensä takana kalpean tytön, jota oli inhonnut – ei, miltei vihannut – seitsemän pitkän vuoden ajan. Ja sitten kun hänet oli pelastettu, puhallettu tummuneena höyhenenä tulivuorten suulta pois ja kiskottu väkivoimin elävien kirjoihin, hän oli jäänyt Hermione Jean Grangerille elämänsä velkaa. Hän tiesi tehneensä virheitä, aivan liikaa sellaista, josta hän olisi ansainnut tuon verisen kuoleman tai ehkä vielä pahempaakin, mutta Hermionen takia hän oli nyt tässä. Se oli valttikortti, jota moni käyttäisi ilkeästi hyväkseen niin kauan, kunnes hän olisi loppuun poltettu kynttilä, mutta Hermione ei tekisi koskaan niin, Severus tiesi sen.

Severus muisti yhä sen hetken, kun oli herännyt Tylypahkan taistelun jälkeen sairaalasiivestä, avannut silmänsä ja noussut istumaan puolisokaistuneena niin loppumattomasta valosta. Hän olisi voinut vannoa, että Minerva olisi vihannut Albuksen tapauksen jälkeen häntä niin silmittömästi, ettei olisi ikimaailmassa sallinut miehen istuvan juuri nyt siinä missä istui, mutta Minerva istuikin viereisen sängyn reunalla hymyillen. Naisella oli kissa sylissään – mikä muukaan – ja se kehräsi lempeää melodiaa kosketuksen alla. Minervalla ei ollut siinä hetkessä antaa määräänsä enempää sanoja Severukselle, joka huomasi naisen tietysti kärsineen taistelun tiimellyksessä, mutta ydin tuli selville: Severuksen Harrylle vuodattamat muistot kertoivat tarpeeksi. Niiden sinisenharmaa ydin ei selittänyt kaikkea tai oikeuttanut kaikkea, mutta ne oikeuttivat hänen elävien kirjoissa olemisensa.


Ikitalvensulattaja muutti kolmen päivän aikana väriään hiljalleen kirkkaanvalkoisesta syvään purppuraan, ja Severus ehti siemailla ajanjakson aikana hermojensa helpottamiseksi pullollisen kuin toisenkin tuliviskiä. Täysikuun noustessa liemi oli muuttunut purppurasta jälleen kirkkaanvalkoiseksi, Severus kärräsi pullollisen sitä Mungon parantajille ja toivoi parasta.

Seuraavana aamuna Hermionen silmät olivat auenneet, hänen keuhkojaan ympäröinyt jääkerros sulanut, ja Severus sai leikitellä vihdoin ajatuksella, että velkakirjat olisivat tasoissa – mutta eivät olisi, nyt tai koskaan.




A/N 2: Jos tässä kohtaa muuten mietit, miksi tämä tuntuu rakenteeltaan vähän oudolta, se johtuu siitä, että yllätyyyys, tämä osallistuu myös 12+ virkettä -haasteen kuudennelletoista kierrokselle. Ohessa kierroksen sanalista, bonusvirke käytetty.

Spoiler: näytä
1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä
« Viimeksi muokattu: 28.06.2019 02:12:13 kirjoittanut Ronen »
the memories fade
like looking through a fogged mirror

ava by sokerisiipi

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 847
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #1 : 27.06.2019 21:48:06 »
I can not handle this! ;___;

Oon ihan O___O ja .__. ja ;___;

Tässä on todella kauniita asioita, lähtien ihan otsikosta ja täydellisen pyöreistä pisaroista aina keuhkoja ympäröiviin jääkerroksiin. Oon ihan särki rikki poikki Severuksen puolesta ja oi kyllä, minä syvällä täällä itsessäni todella ajattelen tämän snarmionena, ehkäpä yksipuolisena, mutta mahdollisena joka tapauksessa. Voivoivoivoivoi. Tämä on todella kaunis ja herkkä ja kipeä. Ja kaunis. Todella kaunis.

Kiitos Ronen todella paljon. <3

- Frac

(minun alkoi tehdä mieli kirjoittaa tästä fanfictionia .__.)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 878
  • Loveatar
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #2 : 27.06.2019 21:57:04 »
Mä voisin kompata Fractaa: "I can not handle this!" Siis voi luoja, miten upea tää on.

Tässä on ihan mielettömän paljon kauniita yksityiskohtia, Severus on aivan ihana ja Fracin tapaan jotenkin miellän tän itsekin Snarmionena :D Harvoin käy sillain, että oon oikeesti sanaton jonkun ficin takia sen luettuani, mutta näköjään oot onnistunut siinäkin. Tää on oikeasti niin upea, että mä en edes tiedä, miten sitä oikein pitäisi kuvailla. Maailmassa ei ole riittävästi ylisanoja kuvailemaan tätä tekstiä. Voin vaan sanoa, että rakastan, rakastan ♥ Pakko myös sanoa, että en kestä, miten oot onnistunut kirjoittaan näin upean tekstin 12+ -haasteeseen. Ei ole se helpoin haaste, I know, mutta tää on aivan mielettömän upea.

I'm speechless, kiitos ♥
A King only bows down to his Queen.

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas



"Always"
1946-2016

Ronen

  • hukassa
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 403
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #3 : 28.06.2019 03:19:37 »
Oon tänä yönä jo eri syistä itkenyt, mutta yhtä hyvin voisin jatkaa teidän kommenteille. Ootte ihan liian kivoja, aivan liian. Frac, anna mennä ficaten, jos sellainen fiilis tulee, tämän tekstin maailma on enemmän sinun.

Sanoinkuvaamattoman iso kiitos molemmille <3
the memories fade
like looking through a fogged mirror

ava by sokerisiipi

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 898
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #4 : 08.07.2019 02:58:01 »
En ole aikoihin tullut lukeneeksi mitään Severuksesta, ja kun vielä tykkään lukea virkehaasteen ficcejä, niin tämä oli todella mukava lukukokemus hiukan angstisehkosta vireestä huolimatta. Severuksen liemenkeittotaidot pääsivät tässä hyvin esille ja se toimi hyvänä punaisena lankana tarinalle, jonka taustalla sitten kerrottiin kaikki olennainen tilanteesta.

Tykkään ideasta, että Hermione olisi pelastanut Severuksen sen taistelun aikana ja on helppo kuvitella, että Severus haluaisi maksaa velan. Mullakin aivot kovasti tulkitsivat sinne taustalle vähintään yksipuolista paritusta, mutta en oikeastaan jäänyt kaipaamaan sitä sen selvemmin, vaan tulkinnanvaraisuus toimi hyvin. Ja syystä tai toisesta ne niiden jäätyneiden varpusten raatojen etsiskely iski mielikuvana tästä erityisesti - selvästi on kyllä tehty kaikki mahdollinen Hermionen hengen pelastamiseksi. Kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 3 083
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #5 : 14.07.2019 17:00:20 »
Kommenttikampanjansta terve! Outoa, etten ole tähän edes törmännyt sen ilmestyessä, koska otsikossakin luki Kalkaros ja hän on yks mun lempihahmoista Pottereissa, ellei jopa lempihahmo. Nätti nimi myös herätti kiinnostuksen, joten olipa kiva että tämä kommikseen ilmestyi :)

Tuota taikalientä on kuvailtu hienosti, jo heti alussa tuosta liemenkeitosta saa kovin taiteellisen kuvan, jonkalaisena Severus epäilemättä taikajuomat kokeekin. Kiva yksityiskohta on myös se, että Severus joutui käyttämään jästien keksintöjä tuossa vaativassa liemessä - tai oikeastaan että hän tajusi käyttää, koska jotenkin sain sen mielikuvan, että hän joutui soveltamaan ohjeita, kun joutui kerran noin monta opusta käymään läpi löysääkseen parannuskeinon.

Tykkään siitä tropeesta että Hermione auttaa Severusta toipumaan Pyhässä Mungossa ja oli kiva että se oli tässäkin otettu osaksi sitä miksi Severus haluaa auttaa. Jos olisi jätetty vain siihen, että Severus tuntisi auttamisen olevan velvollisuutensa kouluaikojen takia, olisi se ehkä ollut vähän ohuella pohjalla, mutta tuosta voi rivien välistä lukea, että Severus ja Hermione lähentyivät tuona aikana, kun Hermione vieraili Mungossa.

Ja voi, miten kauas Severus olikaan valmis lähtemään tuon parannuksen löytämiseksi! Tulkitsen pakostakin (heh snarmioneshippaaja ei pääse karvoistaan :D ) että tässä on taustalla jonkinlaista paritusta, yksipuolista tai sitten molemminpuoleista, mutta vielä niin orastavaa, ettei kumpikaan ole sitä kunnolla tajunnut. Mutta tykkään kyllä siitäkin, että se jätetään lukijan päätettäväksi ja niinpä kukin voi tulkita sen oman makunsa mukaan.

Ihanaa, että parannus löytyi ja Hermione alkoi toipumaan. Silti loppu on angstinen, sitä ei sanottu ihan varmasti, että oliko Severus itse Mungossa katselemassa Hermionen heräämistä, mutta jotenkin aikamuodosta päättelin, että Severus ei kuitenkaan olisi uskaltanut jäädä Mungoo Hermionen sängyn vierelle. On kiva leikitellä ajatuksella, että ehkä heidän välillään tapahtui jotain silloin Severuksen ollessa Pyhässä Mungossa, mutta selvästikään se ei päätynyt kovin hyvin, kun Hermione sitten lähti Lunan kanssa pohjoiseen ja ehkä myöskään siksi Severus ei halua olla Hermionen vieressä tämän herätessä. Pidän myös kovasti tuosta lopusta, että velkakirjat eivät kuitenkaan ikinä tulisi tasoihin, vaikka Severus niin toivoo. Se on just mun kaltaisen angstinrakastajan mieleen :D Tavallaan onnellinen loppu, mutta sydämeen jää routaa :D

Kiitos tästä, pidin kovasti :) Lukisin tästä mieluusti enemmänkin jos ikinä saat ideaa jatko-osaan tai spin-offiin :)
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

nominal

  • ***
  • Viestejä: 3 403
Vs: Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)
« Vastaus #6 : 17.08.2019 19:38:04 »
Ihan ekana pakko sanoa, että hymähdin termille Severus & co. ;D

Mulla ei ole juurikaan sellaista sanottavaa mitä edeltäjäni eivät olisi jo sanoneet, joten totean vain lyhyesti, että mahtava nimi, idea ja toteutus! Lisäksi näin lyhyessä tekstissä joka vielä sijoittuu aika pitkälle tulevaisuuteen oli tosi hyvin vangittu kunkin hahmon olemus, ja voin hyvin kuvitella, että tällainen oikeasti tapahtuisi!

Jos FractaAnima intoutuu ficcaamaan tästä, lupaan lukea silläkin uhalla että se olisi snarmionea xD
Never regret something that once made you smile.