Kirjoittaja Aihe: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)  (Luettu 3786 kertaa)

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« : 03.01.2011 13:23:58 »
Title: Meren yli
Author: Ihan itse kirjoitin.
Beta: Word ja allekirjoittanut pilkunrakastelija.
Fandom: Taru sormusten herrasta
Pairing: Pientä ja viatonta Sam/Frodoa, mainintana Sam/Ruusa (yhyy, canon on canonia~)
Genre: Vähän angstia ja romancea – ja fluffia totta kai, siltä ei kai mun teksteissä voi välttyä… :'D
Rating: K-11, ehkä joku siveydensipuli voisi luokitella K-13:ksi~
Warnings: Kliseitä. Deal with it.
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J. R. R. Tolkienille, en tienaa tällä mitään.

A/N: Iski himo kirjoittaa tämmöinen pieni tunnelmapala kun olin lukenut Tarun pitkästä aikaa. Kyllähän Frodon ja Samin pitää saada toisensa, kun he niin ilmiselvästi rakastavat toisiaan – eikä sen tarvitse välttämättä olla mitään villiä hobittipornoa, vaan ennemminkin se on sellaista hiljaista ymmärrystä ja syvää välittämistä. Tästä aiheesta on varmasti kirjoitettu tuhansia ficcejä, mutta ainahan sekaan vielä yksi mahtuu~ Niin, ja leikitään vielä, että Sam oli vähän nuorempi lähtiessään Keski-Maasta, kirjassahan hän on silloin melkein satavuotias, mikä ei olisi niin "convenient" slashin kannalta...

------------------------------

Meren yli

Sam katsahti taakseen. Konnun matalat, vihreinä kumpuilevat kukkulat, viljavat pellot ja kodikkaat hobitinkolot jäivät taakse kun hän ratsasti ponillaan Viljamilla – se oli nimetty Pomppivan Ponin omistajan Viljami Voivalvatin mukaan – hiljakseen länteen päin. Samia suretti ajatus siitä, että hän joutuisi jättämään ponin selviämään yksin. Hän kuitenkin luotti siihen, että Viljami löytäisi kotiin omin neuvoin, olihan se hänen neuvokkaan Bilinsä jälkeläinen.

Luonnollisesti Samia suretti kaikkein eniten se, että hän oli jättämässä lapsensa ja lapsenlapsensa sekä Konnun, joka oli ollut hänen kotinsa vuosikymmenten ajan ja rakkain paikka koko maailmassa hänelle. Hänen sydäntänsä vihloi ajatus siitä, ettei hän näkisi enää koskaan Elanoria, Kultakutria, Leinikkiä, Rubiinia, Tikliä tai muita rakkaita perheenjäseniään. Kuitenkin hänen sisimmästään kumpusi valtava riemu, ja jännittynyt odotus valtasi hänen mielensä. Kohta hän näkisi…

Jos hän siis saisi lähteä.

Toisaalta ajatus siitä, ettei häntä päästettäisi laivaan, oli rauhoittava. Hän palaisi takaisin kotiin ja elämä jatkuisi normaalina. Hän saisi viettää jäljellä olevat vuotensa Konnussa perheensä kanssa ja kuolisi sitten onnellisena. Hänet haudattaisiin Konnun multaan ja ehkäpä jokunen kaukaa tuulen mukana lentänyt ikimuiston siemen laskeutuisi hänen hautakummulleen ja itäisi, ja valkoiset kukat kasvaisivat hänen haudallaan. Sam hymyili haikeasti ajatellessaan tätä mahdollisuutta.

Kuitenkin Sam tiesi, että hän ei koskaan olisi täysin kokonainen jos hän jäisi ja eläisi elämänsä loppuun Konnussa. Jotain olennaista puuttui, oli puuttunut siitä lähtien kun hän oli käynyt Harmaissa Satamissa vuosia sitten ja laiva oli kadonnut horisonttiin. Vaikka Kontu oli Samille rakas, ei hän enää voinut palata sinne. Hän oli sanonut mielessään hyvästit perheelleen ja kodilleen, hän oli päätöksensä tehnyt. Hänen olisi pakko päästä laivaan, eikä Sam tiennyt, mitä tekisi jos hänen ei sallittaisi tulla mukaan.

Tai jos laivaa ei olisi ollenkaan, eihän hän oikeastaan tiennyt mitään varmasti. Jos Sam olikin tullut vanhuudenhöperöksi ja kuvitteli asioita. Hänet oli vain eräänä päivänä vallannut levottomuus ja vahva tunne siitä, että aika oli tullut. Aluksi hän oli jättänyt tunteen huomiotta ja koettanut keskittyä muihin asioihin. Tunne ei kuitenkaan ollut mennyt pois, vaan päinvastoin voimistunut jatkuvasti, ja Samin mieli oli huutanut hänelle, että oli aika toimia, sillä kohta olisi myöhäistä.

Lopulta Sam oli antanut periksi ja ryhtynyt tekemään lähtöä. Hän hyvästeli kaikki rakkaimmat paikkansa Konnussa ja pakkasi vain ne varusteet, jotka olivat välttämättömiä matkalla Satamiin. Hän tiesi, ettei enää tarvitsisi mitään mentyään Meren yli. Sam kävi lähtöään edeltävänä päivänä vierailemassa läheisimpien ystäviensä sekä kotoa muuttaneiden lastensa luona, sanoi kaiken mikä oli jäänyt sanomatta ja jätti näin heille hyvästit heidän tietämättään. Illalla hän kokosi kotona asuvat lapsensa yhteen ja puhui heidän kanssaan pitkään. Heillekään hän ei kertonut olevansa lähdössä.

Aamunkoitteessa kaikkien muiden vielä nukkuessa Sam oli satuloinut Viljamin ja lähtenyt. Hän kävi vielä viimeiseksi tapaamassa esikoistaan Elanoria Tornikukkuloilla, jotka olivat hänen matkansa varrella. Elanor oli ainoa, jolle Sam kertoi lähtevänsä. Oman lapsen hyvästeleminen lopullisesti oli vaikeaa, mutta Samin mielestä hänen läheisillään oli kuitenkin oikeus saada tietää, minne hän oli mennyt. Hän oli päättänyt kertoa lähdöstään juuri Elanorille, sillä hän tiesi, ettei tämä yrittäisi estää häntä lähtemästä.

Sam ratsasti ajatuksissaan eteenpäin. Yhtäkkiä hänestä tuntui, ettei hän ollut enää yksin. Hiipivän varjon tavoin oli pieni joukko haltioita ilmestynyt metsän kätköistä tielle vähän matkan päähän Samista. Sam kannusti Viljamin hetkeksi raviin ja sai haltiat nopeasti kiinni. Hän tervehti harmaisiin kaapuihin pukeutunutta joukkoa ja kysyi, saisiko liittyä heidän seuraansa, sillä heillä oli sama matka. Hän oli heti arvannut haltioiden olevan matkalla Satamiin, koska harvoin tuota jaloa kansaa muuten näki Konnun lähistöllä.

Haltiat ihmettelivät, kuka Sam oli ja mitä asiaa hänellä oli Mithlondiin. Kun Sam sanoi nimensä, he näyttivät yllättyneiltä. ”Olemme kuulleet sinusta”, he sanoivat ja totesivat ihmeissään, etteivät olisi uskoneet törmäävänsä Sormuksen Saattueen jäseneen matkallaan. He olivat Samille hyvin ystävällisiä ja kutsuivat hänet mielellään joukkoonsa kulkemaan. Jonkin aikaa he jaksoivat olla kiinnostuneita Samista ja kyselivät häneltä kaikenlaista, ja Sam oli vallan hämillään kaikesta huomiosta. Pian keskustelu kuitenkin hiljeni ja haltiat alkoivat laulaa niin kuin heidän tapansa on.

Sam kuunteli haltiakielistä laulua hiljaa. Hän ei ymmärtänyt sanoja, mutta saattoi arvata, mistä laulu kertoi. Se oli aluksi haikea ja kaipausta täynnä, sillä ei ollut haltioillekaan helppoa jättää kotiaan Keski-Maassa. Laulu muuttui kuitenkin pian iloiseksi ja toiveikkaaksi, ja siihen sekoittui helisevää naurua, joka soi Samin korvissa kuin harpun ääni. Hän alkoi itsekin nauraa, ja niin matka Satamiin oli ohi ennen kuin hän huomasikaan.

Círdan laivanrakentaja oli joukkoa vastassa rannalla ja Samin nähdessään hän tervehti tätä: ”Ole tervetullut, viimeinen Sormuksen Viejä.” Sam kumarsi ja tervehti pitkää miestä niin kohteliaasti kuin osasi. ”Kai… Kai minä pääsen mukaan? Tai siis, minä vain ajattelin…” takelteli Sam ja tunsi itsensä tyhmäksi. Entä jos häntä ei päästettäisi laivaan? Eihän hän ollut kantanut Sormusta ohikiitävää hetkeä pidempään. Círdan hymyili. ”Sinulle on paikka laivassa.”

Samin valtasi uskomaton huojentuneisuus ja riemu, mutta samalla hän tunsi itsensä hieman haikeaksi. Nyt se oli sitten varmaa: hän lähtisi Keski-Maasta kohti kuolemattomia maita, Meren yli länteen, eikä koskaan palaisi vanhaan kotiinsa. Sam taputti Viljamia kaulalle, käski sen mennä turvallisesti takaisin kotiin ja päästi sen sitten vapaaksi. Satamaan oli saapunut muitakin haltioita, viimeisiä Keski-Maassa vielä viipyneitä. Sam astui heidän kanssaan laivaan, ja vaikka hän ei vieläkään pitänyt vedestä tai veneistä, oli hän kuitenkin valmis kestämään merimatkan jo pelkästään sen takia, mikä vastarannalla odottaisi.

Laivamatka kului haltioiden laulua ja tarinoita kuunnellessa nopeasti. Eräänä päivänä Samin korviin kantautui lokkien valittavien huutojen lisäksi muiden lintujen laulua ja hän haistoi meren suolaisen aromin ylitse metsän raikkaan tuoksun. Sam loikkasi pystyyn ja juoksi laivan keulaan niin innokkaasti, että melkein kaatui laidan yli. Hän näki valkean hiekkarannan, kallioita ja rannan takana alkavan kukoistavan lehtimetsän, joka hehkui tuhansissa vihreän ja kullan sävyissä. Ja rannalla seisoi…

”Frodo-herra!”

Sam huusi riemuissaan isäntänsä nimeä ja huitoi käsillään, ja rannalla pieni hahmo nosti kätensä tervehdykseen. Laivan tullessa lähemmäs rantaa Sam erotti hobitin kasvoilla leveän virnistyksen ja tunsi ylitsevuotavan ilon tulvivan sisimmästään. Hänen isäntänsä näytti aivan samalta kuin silloin vuosia sitten kun heidän tiensä viimeksi erosivat, paitsi että viimeinenkin surun ja tuskan varjo oli kadonnut hänen kasvoiltaan. Sam ei voinut olla ajattelematta, että Frodo oli kaunis.

Kun laiva vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua karahti rantahiekkaan, Sam loikkasi polviin asti ylettyvään veteen ja kahlasi Frodon luo rantaan. Hetken he vain seisoivat ja tuijottivat toisiaan, ja sitten Frodo kaappasi Samin lämpimään, tiukkaan syleilyyn. Sam hautasi kasvonsa isäntänsä niskaan ja itki puhtaasta onnesta. ”Älä itke Sam, täällä ei ole mitään syytä itkeä”, sanoi Frodo ja irrottautui Samista. Hänen silmänsä loistivat ja hän nauroi.

Sam pyyhki kyyneleitä hihansuuhunsa ja niiskutti. ”Mutta kun minä vaan olen niin iloinen nähdessäni teidät taas, Frodo-herra.” ”Niin minäkin, Sam. Niin minäkin”, kuiskasi Frodo pehmeästi Samin korvaan. Haltiat olivat jossain vaiheessa kadonneet puiden sekaan ja jättäneet nämä kaksi vanhaa ystävää iloitsemaan jälleennäkemisestään rauhassa. ”Minä rakastan teitä niin paljon”, huokaisi Sam eikä aluksi edes huomannut, että oli sanonut ajatuksensa ääneen. Tajutessaan hän hämmentyi ja aukoi hetken suutaan kuin vedenalaisesta kodistaan nostettu kala.

Frodon silmissä häivähti ohikiitävän hetken ajan katse, jonka merkityksestä Sam ei saanut selvää. Sitten Frodo kuitenkin halasi Samia uudestaan ja vastasi kepeästi: ”Niin minäkin sinua, Sam.” Sam tajusi isäntänsä ymmärtäneen hänet väärin ja päätti puhua suunsa puhtaaksi välittämättä sanojensa mahdollisista seurauksista. Nyt hän ei enää pelännyt mitään. ”Ei Frodo-herra, te ette nyt ymmärrä Samia. Minä todella rakastan teitä, enemmän kuin ketään muuta koskaan.”

Sam ei taaskaan osannut tulkita isäntänsä kasvoilla käväisevää ilmettä ennen kuin se oli jo kadonnut. Frodo rypisti kulmiaan. ”Entä Ruusa?” ”Niin, kyllähän minä Ruusaa rakastin, ihan todella, ja kaipaan häntä valtavasti”, vastasi Sam hiljaa ja oli näkevinään Frodon kasvoilla kivun ailahduksen. Hän jatkoi: ”Mutta ei Ruusa koskaan voinut ymmärtää minua samalla tavalla kuin te, jos tajuatte, mitä tarkoitan. Ruusa ei matkannut kanssani Keski-Maan halki, ei kärsinyt kanssani nälkää, janoa ja kipua, ei pelännyt kanssani Mordorin pimeydessä eikä ollut vierelläni kun kaikki oli ohi ja kuolema näytti varmalta.”

Liikutuksen kyyneleet nousivat Frodon silmiin. ”Voi, Sam…” Tunteet ja muistot olivat nousseet pintaan Samillakin, mutta hänen onnistui silti kiusoitella Frodoa: ”Katsokaa nyt kuka itkee, vaikka juuri äsken sanoi, ettei täällä ole mitään syytä siihen?” ”Voin sanoa puolustuksekseni vain sen, mitä Gandalf sanoi erotessamme: kaikki kyyneleet eivät ole pahasta”, vastasi Frodo hymyillen kyyneltensä läpi. ”Siunattu Gandalf”, totesi Sam ja halasi Frodoa jälleen lujaa.

Hobittien irrottautuessa toisistaan Frodo otti Samin kasvot käsiensä väliin ja suuteli ensin tämän kiharaisia hiuksia, sitten pyöreitä poskia ja lopuksi painoi huulensa hetkeksi Samin huulia vasten. Vaikka kosketus oli kevyt kuin höyhenen hipaisu, se riitti nostamaan Samin poskille kevyen punan. ”Frodo-herra…” Frodo asetti sormensa Samin huulille ja katsoi tätä silmiin. ”Ei enää herroittelua ja teitittelyä. Sano minua vain Frodoksi, ole kiltti.” ”S-selvä, isän…” ”Frodo.” ”…Frodo.” ”Hyvä.”

Frodo otti Samin käden omaansa ja yhdessä he lähtivät kävelemään kohti viheriöivää metsää.

------------------------------

A/N2: Tää on kyllä niin kliseinen ja siirappinen, että melkein itkettää itseänikin, mutta ei voi mitään~ :'D Kommentteja, anyone?
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 22:15:38 kirjoittanut Yukimura »
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

Maggie

  • ***
  • Viestejä: 247
Vs: Meren yli
« Vastaus #1 : 06.01.2011 14:54:20 »
Frodo/Samia!!! Mä en ole (laiskoista) yrityksistä huolimatta oikein löytänyt sitä finistä, vaikka tykkään siitä parituksena kyllä. Allekirjoitan täysin alkusanasi parituksen suhteen – mä en todennäköisesti pystyisi lukemaan mitään hardcoremaista hobittipornoa, ajatuskin kammottaa, mutta ajattelen Frodon ja Samin välille aina sellaisen hyvin syvän luottamuksen ja välittämisen, vain hiuksenhienosti ystävyyssuhdetta syvemmän, josta saa kyllä kauniita tekstejä aikaan.

Tämä oli oikein suloinen teksti. Hyvin hobittimainen, jos niin voi sanoa. Oikein kivasti olit päässyt kiinni Samin ajatusmaailmaan, siihen, miten hän näkee asiat ympärillään. Varsinkin tuo ihan ensimmäinen kappale oli ihana, se maalasi silmien eteen taas sen maiseman, mikä ilmestyy mieleen aina kun Tarun lukee tai katsoo leffoja. Ne ihanat kummut, pyöreät ovet ja se vehreys ♥

Tekstin alkupuoli oli muutenkin tosi hieno, Samin tunteet olivat käsin kosketeltavia. Kaunista pohdintaa. Ekoista kappaleista löytyivät myös ehdottomat lempikohtani, esimerkiksi tämä oli aivan ihana:
Lainaus
Kuitenkin Sam tiesi, että hän ei koskaan olisi täysin kokonainen jos hän jäisi ja eläisi elämänsä loppuun Konnussa. Jotain olennaista puuttui, oli puuttunut siitä lähtien kun hän oli käynyt Harmaissa Satamissa vuosia sitten ja laiva oli kadonnut horisonttiin.

Tuossa puolenvälin paikkeilla tahti alkoi vähän kiihtyä ja tarinassa edettiin mielestäni jopa vähän turhan kovaa vauhtia. Olisin kaivannut lisää maisemien ja tunteiden kuvailua, samantapaista kuin alussa. Esimerkiksi nuo matkustuskohdat jäivät vähän etäisiksi, se oli minun makuuni ehkä vähän liian suoraa kerrontaa.

Lopusta pidin! Varsinkin tuo ihan viimeinen dialogi oli söppänä. Ei näille mitään surullisia loppuja voi eikä halua kuvitella :D Juuri tällainen ”ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti” –loppu toimii näille eikä tunnu yhtään liian kliseiseltä. Kiitos tästä!
it seemed a place for us to dream

Fantomatique

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Meren yli
« Vastaus #2 : 07.01.2011 01:19:43 »
(pakko sanoa muuten, että hajosin ja pahasti tuolle 'hobittipornolle')

Klisee ja siirappi toimii mainiosti. <3

En ole pitkään aikaan lukenut, enkä kauheasti ikinä luekaan Taru sormusten herrasta -fikkejä, vaikka kyllä pitäisi, koska tarina on mukavia parituksia pullollaan ja kirjoittajiakin löytyy paljon, jos vain jaksaa etsiä! Ja nyt kun tämän bongasin, päätin lukea pitkästä aikaa, vaikka tällä parituksella en juurikaan ole aikaisemmin lukenut.
Nyt itse tekstiin... Ah kun tämä oli suloinen! Kuten sanoin, en ole pitkään pitkään aikaan lukenut TSH-fikkejä, ja sen takia tätä oli erityisen mukavaa lukea. Mukavaa luettavaa tästä teki myös se, että sinulla on todella miellyttävä kirjoitustyyli! En tiedä miksi, mutta jotenkin minusta tässä oli todella TSHmainen tunnelma koko ajan.
 Sam oli tässä oikein oma itsensä, suloinen mutta parka myös. Tykkäsin tuosta lopusta, se oli oikein söpö eikä siirappisuus haitannut, ei sitten yhtään! Toimi oikein hyvin. Ennen olen suhtautunut tähän paritukseen ihan neutraalisti, mutta tämä sai jotenkin tykkäämään siitä, ja nyt tekee mieli lukea lisää tällaista herkkää ja söpöä. :>

Ääh pahoittelen tätä kommenttia, jotenkin ei nyt irronnut mitään kunnon palautetta, olen jotenkin jäässä. No mutta, tykkäsin tästä kovasti, kiitosta!

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Meren yli
« Vastaus #3 : 18.01.2011 20:31:38 »
Maggie: Kiitos kommentista, lämmitti mieltä kovasti! :> Mahtavaa kuulla, että teksti vaikutti 'hobittimaiselta' ja Samin ajatukset tuntuivat luontevilta. Ja kaunista kuvailua? Voi kiitos~ Tuossa keskikohdassa tosiaan vedin vähän pikakelauksella, koska minulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa esim. tuosta merimatkasta, vaan pääsisältönä olivat Samin matkan alkupuoli ja sitten Samin ja Frodon kohtaaminen. Ja nuo kaksi tosiaan ansaitsevat onnellisen lopun! :>

Fantomatique: Vaikka yleensä pyrinkin välttämään ainakin pahimpia kliseitä, niin kyllä se kliseinen siirappi tosiaan joskus on ihan paikallaan, varsinkin tämän parituksen kohdalla! Hienoa, että päätit lukea juuri tämän ficin ja tykkäsit, olen otettu~ Ihana kuulla, että onnistuin mielestäsi tunnelman ja Samin hahmon kanssa, siihen autenttisuuteen pyrinkin, kun olin juuri lukenut Tarun ja ollut jälleen kerran vaikuttunut Tolkienin kirjoitustyylistä. Kiitos vielä paljon kommentista, älä turhaan pahoittele! :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Meren yli
« Vastaus #4 : 27.01.2011 15:08:56 »
Ihana <3

Sun teksti tosiaan pitää otteessaan ja pysyy loistavasti kasassa, jaksaisin lukea jatkoa vaikka millä mitalla ;)
Sam ja frodo on niin <3
Sulosin oli toi kaikki kyynelet eivät ole pahasta,
tota lausetta jaksan kyllä toistella jatkossakin ;')

Kiittää ;)

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 223
  • haaveilija
Vs: Meren yli
« Vastaus #5 : 13.06.2011 15:19:11 »
Aww, kovin suloinen!

Vaikka elokuvien katsomisesta on jo vierähtänyt vuosia, kasvot, maisemat ja tunnelmat oli helppo muistaa - tämä tuntui ihan jatkolta kuuluisalle keskustelulle 1. elokuvan lopussa... ("Sam, I'm going to Mordor alone" -  "Of course you are. And I'm coming with you")!
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Meren yli | TSH, Frodo/Sam, K-11
« Vastaus #6 : 16.06.2011 19:35:26 »
Solembum: Kiitos kommentista! :> Mahtavaa kuulla, että tekstini pysyy mielestäsi kasassa, koska en oikeastaan koskaan suunnittele kirjoitusteni rakennetta (en varmaan edes osaisi vaikka yrittäisin) vaan kirjoitan ns. näppituntumalla mitä mieleen tulee, ja tarina rakentuu sitä mukaa kun kirjoitan.

Jatkoa tähän olisi aika turha tehdä, koska kaikkihan me tiedämme, mitä sitten tapahtuu: "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, sen pituinen se." :'D 

Elfmaiden: Kiitos kommentista, hienoa jos tämä tuntui autenttiselta! :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

saimaannorppa

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« Vastaus #7 : 24.08.2012 23:01:31 »
Tiedän että viimeisestä kommentistakin on jo päälle vuosi aikaa, mutta minulle tuli pakkomielle kommentoida tätä, kun satuin tämän lukemaan. Olen kyllä lukenut tämän aikaisemminkin, mutta nyt tämä sytkähdytti minua entistä enemmän! ;)

Tämä oli tosi ihana, olisi ollut ihana jos TSH olisi loppunut tähän ("ihana" sanan toistelu näkyvissä). Minusta oli tosi masentavaa, kun Sam meni Ruusan kanssa naimisiin, mutta näinhän se käy, kun Sam tykkää kuitenkin Frodosta enemmän ^^

Tämä oltiin vieläpä kirjoitettu tosi Tolkienmaisesti. Tämä melkein voisi olla OIKEASTI siinä kirjan lopussa.

Lainaus
”Ei Frodo-herra, te ette nyt ymmärrä Samia. Minä todella rakastan teitä, enemmän kuin ketään muuta koskaan.”
Minusta on aina tosi suloista, kun Sam sanoo Frodolle itseään Samiksi, jos ymmärrät :D Niinkuin vaikka toisessa leffassa (en muista oliko sitä kohtausta kirjassa, ei ehkä ollut, en ole lukenut kahta tornia kirjana vähään aikaan, koska minusta kuninkaan paluu ja sormuksen ritarit ovat parempia) kun Sam kysyy Frodolta "ettekö te tunnista omaa Samianne?" olen aina ihan "AWWWWWS!"

Lainaus
”Frodo-herra…” Frodo asetti sormensa Samin huulille ja katsoi tätä silmiin. ”Ei enää herroittelua ja teitittelyä. Sano minua vain Frodoksi, ole kiltti.” ”S-selvä, isän…” ”Frodo.” ”…Frodo.” ”Hyvä.”
Näin käy monissa ficceissä, mutta vaikka se onkin söpöä, minusta on aina jostain syystä vielä söpömpää kun Sam sanoo Frodoa Frodo-herraksi... Oli pakko sanoa tämäkin! ;)

Kirjoituksiasi oli tosi mukava lukea, meinasin melkein pillahtaa itkuun kun tämä oli niin ihana! (okei, minä aloin itkeä, mutta itken melkein kaikessa mikä liittyy Frodo/Samiin, vaikka se olisi kuinka iloistakin). Tämä oli jotenkin haikea, mutta silti niin iloinen ja täydellinen loppu. Ehkä minusta olisi ollut paras jos Frodo olisi jäänyt kontuun ja mennyt Samin kanssa naimisiin... Hups, olen selitellyt melkein koko kommentin omiani, anteeksi ;D

Kiitos tästä vielä kerran, en ehkä onnistunut selventämään, että pidin tästä tosi paljon ja kirjoitat hyvin! Kiitos!

~Saimaannorppa

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« Vastaus #8 : 16.01.2020 22:59:38 »
Oi, mikä löytö!! <3 Nautin tosi paljon tämän lukemisesta. Tässä oli niin onnistunut Taru sormusten herrasta -tunnelma, juurikin kirjojen muodossa, ja upposin täysin tämän mukana ja tuntui kuin olisin itsekin kuljeskellut Keski-Maassa Samin karvaisissa hobitinjaloissa. Tämä oli niiin Samia, täynnä hänen hahmolleen tyypillistä lämpöä, rakkautta ja uskollisuutta. Hänen kaipuunsa Frodon luokse on hienovaraista, lähes salavihkaista eikä hän itsekään aluksi sitä käsitä sen todellisessa mittakaavassa, kunnes lopulta se on selvää lähdön muodossa. Ficci eteni rauhassa, maltilliseen tahtiin ja siksi jälleennäkeminen oli sitäkin ihanampi, kun se lopulta tapahtui, oi! Ja Frodo tietysti vastasi Samin tunteisiin, ihanaa!

Kiitos onnellisesta hobittihöpöilystä, nautin! <3

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« Vastaus #9 : 27.03.2020 11:19:00 »
Enpä ole tainnut aikaisemmin lukea TSH-ficcejä enkä ainakaan kommentoinut niitä, mutta Kommentoinnin ABC -haasteen puitteissa rohkaistuin tarttumaan tähän! Oli jotenkin aivan ihanaa palata Tolkienin Keskimaahan ja tästä huomasi, että olit lukenut kirjat aivan hiljattain – siellä täällä oli canonia tukevia pieniä yksityiskohtia, joiden avulla lukija löytää itsensä tuttuun maailmaan ja tapahtumiin.

Tavoitat mielestäni tässä onnistuneesti Samin hahmon ja tämän lempeyden ja rakkauden Kontua ja perhettä kohtaan. Samalla hänen kaipauksensa on mielestäni aitoa ja ymmärrettävää, minkä takia hyväksyn hänen motiivinsa lähteä Harmaisiin Satamiin! Samin matka Satamiin on täynnä kotoisaa tolkienmaista kuvailua ja mielestäni on vain oikein, että Sam saa tehdä matkan ihailemiensa haltioiden seurassa. Jälleenkohtaaminen Frodon kanssa on ehkä siirappinen, kyllä, mutta samalla ehkä ansaittu, koska se tasapainottaa heidän kokemiensa kauheuksiaan – synkkyyttä pitääkin tasapainottaa siirapilla ;) Kävi jopa mielessä, että Tolkien olisi varmaan itsekin sitä mieltä, että sormuksen viejät ansaitsevat vain lempeyttä ja pehmeää arkea loppuelämänsä ajan.

En tiedä, miten kaksikon yhteiselo tuosta eteenpäin etenee ja muuttuuko se vahvasti romanttiseksi, seksuaaliseksi suhteeksi, mutta ainakin tämän tekstin perusteella olen valmis siunaamaan kaksikon suhteen! Mielestäni oli myös hyvä, että Frodo painottaa olevansa vain Frodo eikä anna Samin enää teititellä itseään. Joten, kiitos tästä tekstistä! Se oli ihanan tunnelmallinen ja kirjasarjalle uskollinen :)

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« Vastaus #10 : 27.03.2020 18:44:52 »
Olipas kivaa, että hiddenben nosti tätä, niin uskalsin kurkistaa, minkälainen ficci oikein on kyseessä. En ole eläessäni uskaltanut lukea ainuttakaan TSH-fikkiä, koska jotenkin en halua lukea fandomin hahmoilla mitään villiä (hobitti)pornoa tai villiä mitään muutakaan :D enkä oikein innostu kaikista slash-parituksista, joita käsittääkseni sattuneesta syystä on fikeissä aika paljon. Tässä kuitenkin luvattiin hiljaista ymmärrystä ja syvää välittämistä ja sellainen kolahtaa minulle paremmin kuin hyvin! Frodon ja Samin kohdalla ajatellen juuri niin, että heidän välillään on todella syvää ystävyyttä ja sellaista yhteisen kokemuksen syventämää rakkautta, joka menee kaiken muun yli, muttei välttämättä vaadi sitä fyysistä puolta. Mielestäni olit tässä kuvannut hyvin juuri tuota näkökulmaa!

Konnun maisemien ja haltioiden kuvailusta tuli mukava olo :) ja oli jotenkin aivan ihanasti sanottu, että haltiat alkoivat laulaa niin kuin heidän tapansa on. Merimatkaa olisi voinut kuvailla enemmänkin! Lopussa kyllä tirahti kyynel silmään, liikutuin Frodon ja Samin jälleennäkemisestä niin kovin. Minua ei siis haitannut siirappisuus ollenkaan, eikä myöskään kliseisyys, kun en ole tästä fandomista aiemmin lukenut. Kiitos tästä, ihana tunnelma ja kaunis tarina!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: TSH, Meren yli (Frodo/Sam, K-11)
« Vastaus #11 : 26.06.2020 21:07:08 »
Naaawww LotR-siirappia :'3 En oikeesti ees muista, koska viimeks olisin lukenut mitään tästä fandomista (kuitenkin ihan vähän aikaa sitten ja nyt nolaan itseni) ja yleensä yritin metsässtään Aragorn/Legolasia - Frodo/Sam oli liian canon, että olisin koskaan niin innostunut siitä ;D Mutta siis voi aww miten söpö tää oli!

Tykkäsin ihan hirveesti kirjoitustyylistäsi tässä - se sopi tarinaan ja fandomiin täydellisesti ja mielestäni kuvailit hienosti Samin matkaa. Lähtemisen haikeus, mutta samalla tuo jälleennäkemisen onni oli jotenkin ah niin ihanaa <3 Pidin myös tuosta, miten Frodo käski jättää herroittelut pois - vaikka se onkin niin kovin Samia, niin tuntuisi se hieman oudolta tässä kohtaa :'D Kliseet eivät haitanneet muakaan, koska fandom on ficcimaailman osalta melko tuntematon, mulle tää toimi siis aivan hyvin näin. Kiitos!



ava & bannu © Inkku