Tykkäsin siitä Kurt Hummelin ficistäsi (jota kommentoinkin) niin paljon, että päätinpäs katsastaa, mitä muuta sinulla onkaan Gleen saralla tarjottavana. Oli muuten hyvä, että tarkastin, koska tämä fic oli kokonaisuutena todella suloinen ja ansaitsee ilman muuta kommentin!
En taida viitsiä hehkuttaa enää Kurtia, koska minusta tuntuu siltä, että edelliseen ficciisi laittamani kommentin hehkutukset tulevat varmaan jo korvistasi ulos. :'D Mutta kyllä, Kurt on edelleenkin yksi ehdottomista lempihahmoistani ja luen automaattisesti kaikki ficit, joissa hän on. On tosin melko sääli, ettei Glee-fandomin ficcejä ole kovin paljoa, vaikka pitäisi olla, mutta kun niitä on niin on hyvä, että joukossa on tällaisia helmiä!
Tässä ficissä mielestäni tiivistyivät Kurtin ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat hänestä ja Gleestä, ja jotenkin se perimmäinen viha keskittyi mielestäni Karofskyyn, joka on mielestäni kaikista inhottavin hahmo Gleessä - en viitsi kertoa sitä syytä, koska epäilen täällä olevan sellaisia henkilöitä, jotka eivät tahdo spoilaantua 2. tuotantokauden ihanuuksista.
Voin sanoa sen verran, että tämä ei ollut mikään lievä angst, vaan kunnon angstangst! Kaikki nuo ajatukset yksinäisyydestä, maailman ahdasmielisyydestä ja toivosta oli jotenkin niin... no, kunnon angstausta ja jotenkin mielestäni sopivat hyvin Kurtin ajatusmaailmaan! Kuitenkin tuossa välissä ollut "sitä samaa paskaa" särähti vähän silmään, koska Kurt ei ole sellainen kiroilijatyyppi - tai ei ainakaan minun mielestäni, jokaisella on tietenkin se oma tulkintansa. Silti olisin lieventänyt tuon "paskan" tai ilmaissut sen jotenkin toisin. Kuitenkin kuvailit jälleen kerran tämän sillä tavalla, että olisin halunnut lukea lisää! Se ainut huono puoli tässä ficissä oli se, että tämä loppui aivan liian aikaisin!
Kurt/Finn on näin tarkemmin ajateltuna varsin suloinen paritus, vaikka en slashista oikeastaan välitä. Sellaisesta slashista pidän, joka on jollain tapaa canonia ja joka mielestäni toimii varsin hyvin - ja Kurt/Finn on sitä toimivampaa puolta, ei ehkä niinkään canonia. Silti tykkäsin tästä parituksesta (minkä olen maininnut varmaan miljoona kertaa) ja mielestäni tämä paritus oli todella todenmukaisesti kirjoitettu, sillä Kurtin tunteethan ovat varsin yksipuolisia - Finn pitää tästä vain ystävänä ja veljenä, mikä ei varmastikaan ole hänen mieleensä. Eikun siis, onhan hänellä se yksityiskoulun sivistynyt herra nimeltä Blaine! Mutta silti, tämä fic suorastaan huusi sitä epätoivoa, jota Kurt tunsi, kun Finn ei millään pystynyt vastaamaan hänen tunteisiinsa. Eli totally angst, eli voit ottaa tuon lievän tuolta pois!
Yhden tunnin päivässä, minä jäädytän maailman uskomaan kaiken, mitä kirjoitan vihkooni. Ajatuksia yksinäisyydestä, maailman ahdasmielisyydestä ja toivosta. Siitä, kuinka suljen alitajunnassani huutavan äänen. Yhden tunnin ajan, on minulla mahdollisuus hänen sydämeensä.
Tämä kohta on ehdoton suosikkikohtani, koska tämä oli ficin kaikista angstisinta antia, mikä herätti oikeasti ajatuksia ja sai tosiaankin miettimään yksinäisyyttä ja maailman ahdasmielisyyttä.
Bea kiittää ja kumartaa! ♥
