Title: Oikeita valintoja
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Het, romance, AU, fluff
Fandom: Avatar, the last airbender
Pairing: Katara /Zuko
Disclaimer: En omista ko. sarjaa.
Summary: Katara miettii, onko vanhentunut oikea mies rinnallaan.
A/N: Ensinnäkin muutama huomio alla olevasta tekstistä. Siellä mainitaan ensinnäkin sellainen ns. soitin kuin
setara, joka on sellon sekä kitaran sekoitus. Koska ATLA-fandomissa on niin monia tälläisiä seka-juttuja (esim mitä niitä oli kilpikonnan ja ankan sekoitus :'D) niin muokkasin tälläisen soittimen sitten mainittavaksi. Lisäksi Kataran hyräilemä biisi on
Three Days Gracen kappale (Over and over).
Tämä tekele osallistuu siis Yhtyeen tuotanto-
sekä OTP10-haasteisiin.
~ * ~
Naisen käsi tärisi hennosti hänen siirtäessä harmahtunutta hiussuortuvaa otsaltaan. Hän katsoi kuvajaistaan edessään olevasta peilistä, nähden selvästi ajan tuomat muutokset kasvoiltaan. Silmien hohdokkuus oli kadonnut jo aikoja sitten, juonteet olivat syventyneet sekä korvannipukat kurkoittelivat lattiaa korvakoruista johtuneen painojen vuoksi.
Huokaus kantautui pitkälle huoneen toiseen päähän. Katara ei saanut katsettaan irti kuvajaisesta, jota hän tuskin tunnisti omakseen. Oliko siitä tosiaan jo viisikymmentä vuotta, kun Aang viimein oli kukistanut Tulen valtiaan? Ja oliko mahdollisesti nainen tehnyt tuolloin oikean valinnan puolisonsa suhteen? Entä jos...?
Ei. Katara pudisti päätään. Mitä ihminen tunteilleen voisi?
"Mitä mietit armaani?"
Miehen kädet kiertyivät Kataran ympärille ja pian nainen tunsikin aviomiehensä huulet päälaellaan. Vedentaitaja kääntyi ympäri nähdäkseen Zukon edessään. Monia vuosia vanha arpi oli edelleen paikallaan muistuttaen jostain jo miltein tuntemattomasta ajasta.
"En mitään ihmeellistä", nainen lopulta vastasi. Tulentaitaja siveli vaimonsa poskea ja painoi loppulta huulensa hänen huulilleen.
Pariskunta oli aikeissa mennä joka vuotiseen juhlaan, joka pidettiin kansojen yhdistymisen kunniaksi. Ja koska Zuko sattui olemaan valtakuntansa hallitsija, oli ensisijaista hänen sekä Kataran olla paikalla, vaikkei heistä kumpikaan tuntunut olevan kovinkaan juhlaisalla tuulella.
Kun Katara lopulta huokaisi jälleen, oli Zuko todella menettää malttinsa.
"Näenhän että jokin on vialla, rakkain. Onhan minulla sentään silmät päässäni."
Nainen nosti katseensa, mutta käänsi sen sitten pikaisesti pois. Miten hän voisikaan esittää päässään pyörivät epäilykset ääneen? Eihän se totisesti olisi suotavaa.
"Mietin vain", Katara viimein sopersi, "koska uusi Avatar julistetaan..."
Avatar Aangin poismenosta tulisi pian kuluneeksi kokonainen vuosi, joten jokainen odotti kuumeisesti hänen seuraajaansa.
"Kuulin huhuja", Zuko sanoi hymyillen, Kataran hiuksilla leikkien, "että uusi Avatar olis tällä kertaa vedentaitaja."
Mies piti hetken tauon, jolloin hän samalla siveli vaimonsa otsaa, poskea, leukaa ja huulia.
"Uskoakseni kyseessä on joku taidokas oppilaasi. He ovat saaneet parasta opetusta", Zuko jatkoi kujerteluaan.
Kataran kasvoille levisi lämmin hymy. Ehkä hän sittenkin muisti jälleen miksi oli valinnut Zukon. Nainen kietoi miehen uudelleen suudelmaan kanssaan. Juhlat saisivat vielä odottaa.
~ * ~
Katara oli jälleen kerran helpottunut siitä että juhlat oltiin saatu päätökseen. Vaikka juuri juhlat olivatkin jonkimoinen tekosyy tavata vanhoja tuttuja sekä sukulaisia, kuten Sokkaa sekä lapsia heidän lapsineen, mutta loppujen lopuksi kaikenlainen hössöttäminen oli joka tapauksessa aivan liian turhauttavaa. Hän suukotti miestään vielä nopeasti poskelle ennen kuin katosi kylpyhuoneeseen. Sivellessään yöksi laitettavaa, kosteuttavaa voidetta silmiensä alle, nainen hyräili mielessään laulua, jonka muisti joskus muinoin kuulleensa.
“Over and over, over and over I fall for you...”
"Täällä sitä vain hyräillään."
Katara säpsähti ja oli pudottaa kädessään pitelemäänsä lasipurkkia, mutta saikin siitä juuri viime hetkellä tiukan otteen. Nainen päästi helpottuneen huokaisun nähdessään miehensä virnistelevät kasvot ovensuussa.
"Et säikyttelisi tuolla tavalla", Katara nuhteli ja kääntyi jälleen peilin puoleen. Zuko hipsutteli vaimonsa taa ja suukotti tätä hellästi kaulalle.
"Ajattelin jos haluaisit liittyä seuraani takkatulen ääreen kuuntelemaan setaran soittoa..."
Mutta Katara ei vastannut. Hän puraisi huultaan ja kääntyi sitten hyvin hämnnetynein katsein Zukoon päin.
"Oletko koskaan miettinyt...", nainen aloitti arasti. "Että teitkö oikean valinnan? Että, entä jos elämäsi olisi ollut parempaa Main kanssa?"
Zuko kohotti kulmaansa. Hetken ajan hän kieputteli ajatusta mielessään, päätään samalla pyöritellen, mutta lopulta mies päästi pienen naurahduksen.
"Et nauraisi!" Katara kivahti. "Tämä on tärkeää."
"Tietenkin", Zuko myönteli. "Mutta mielestäni on vain niin hassua, että kyselet moisia. Tietenkin olen ajatellut. Ja myös mietin, että oletko sinä katunut, ettet lähtenyt Aangin matkaan."
"Niin..."
Katara oli kääntää katseensa toisaalle, muttei saanut siihen mahdollisuutta. Zuko asetti kätensä hänen kasvoilleen, pidelleen sitä siten paikoillaan.
"Olen tehnyt monia virheellisiä valintoja elämässäni, myönnän sen... Mutta valintani, jotka koskevat sinua, ne eivät ole koskaan olleet vääriä. Tai ainakaan se, että menin kanssasi naimsiiin."
Katara tunsi kuinka kyyneleet alkoivat puskea tietään hänen silmäkulmilleen. Nainen siirsi katseen mieheensä, joka hymyili edelleen valloittavasti niin kuin ennenkin.
"Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta", Zuko kuiskasi.
Katara ei osannut vastata moiseen lauseeseen muuta kuin kyyneleiden saattelemalla suudelmalla.
