Nimi: Joulu kun on joillekin kirosana
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Alice/Jasper (Rosalie/Jasper)
Tyylilajit: Fluff ja romance ja angst ja one-shot ja AU(=kaikki ihmisiä)
Tiivistelmä: Minulle joulu oli kirosana.Vastuuvapaus: Kuten aina, kaikki tunnistettava on S. Meyerin ja loput minun.
A/N: Jippijeijaa, uutta ficciä pukkaa. Joulufiiliksen aallolla mennään
Ja haasteina toimii Fandom10, OTP10 ja Jouluhaaste IV.
Joulu kun on joillekin kirosana
”Hei, kulta!” Huudahdin ovelta, kuten aina. Aukaisin kengännauhat ja potkaisin kiiltelevät kenkäni syrjään. Alice hymyili leveästi, kun astuin keittiöön. Ilmassa tuoksui piparit. Hän oli leiponut.
”Hei, Jasper. Millainen päivä sinulla oli?”
Niin hän kysyi aina. Joka hiton päivä hän kysyi saman kysymyksen ja minulla oli aina sama vastaus: ”Ihan hyvä.”
”Kiva. Arvaa mitä? Mary sanoi tänään ensimmäisen sanansa,
äiti!” Vaimoni hihkaisi suu korvissa ja pyyhki kätensä punavalkoiseen esiliinaan. Esiliinan alla nousi pieni, mutta havaittavissa oleva kumpu. Jälleen yksi suu lisää ruokittavaksi.
”Hieno juttu. Toivottavasti hän oppii pian isänkin”, totesin välinpitömättömästi ja painoin nopeasti suukon Alicen mustiin hiuksiin ja istuin sitten antiikkisen ruokapöytämme ääreen. Avasin lehden ja aloin selailla sitä. Joulua siellä, joulua täällä. Minulle joulu oli kirosana. Liian paljon Alicea, pipareita, torttuja, kinkkua ja ennen kaikkea liian paljon sotkuisia, kiukuttelevia lapsia.
”Hän voisi oppia sen jos olisit enemmän kotona”, Alice mutisi tuodessaan pöydälle tavanomaisen mustan kahvini ja sen seuraksi pari vastapaistettua piparia. Hän tuoksui pipareille, jouluvaloille ja kehnolle muovikuuselle olohuoneessa.
”Anteeksi mitä?” kysyin kohteliaasti. Olin unohtanut mistä olimme puhuneet aiemmin.
”Sinä sanoit, että toivottavasti Mary oppii sanomaan isä pian. Siihen minä vastasin, että hän voisi oppiakin, jos olisit enemmän kotona”, Alice toisti ystävällisesti ja sipaisi hiukset kasvoiltaan. Välähdys nimettömässä. Se kultainen, ohut rengas jota olin oppinut vihaamaan.
”Anteeksi, kulta”, toistin konemaisesti. Tästä me puhuimme joka päivä ja harvat riitamme koostuivat tästä aiheesta. Minulla oli liikaa töitä. Ja paskat. Minulla oli kyllä töitä, mutta oli myös Rose. Kultainen, kaunis Rosalie. Aivan toista maata kuin vaimoni ja hänen ylimääräiset kilonsa, jotka saivat aikaan jatkuvasti syntyvät lapset.
”Ei se mitään. Minä tiedän, että sinulla on ankara pomo”, Alice totesi ystävällisesti ja hipaisi ohimennen poskeani. Hänellä oli jauhoja sormissaan.
”Äiti, äiti! Alex kiusaa!” pieni tyttö huusi ja ryntäsi keittiöön. Hänen kullanvaaleat hiuksensa pomppivat kapeilla olkapäillä ja ruskeat silmät näyttivät hätääntyneiltä.
”Sara rakas, ei mitään hätää. Äiti menee sanomaan Alexille, ettei pikkutyttöjä saa kiusata”, Alice sanoi äidillisesti ja tarttui tyttärensä käteen. He astelivat yhdessä käytävään ja pian Alexin huoneesta alkoi kuulua Alicen nuhtelevaa ääntä ja Alexin puolustuksia.
Käänsin katseeni välinpitämättömänä lehteen ja selailin sivuja kyllästyneenä. Joka paikassa oli vain joulu. Jopa tässä talossa, jonka olin joskus rakkauden huuruissa ostanut Alicen kanssa, oli joulu. Koristeita ikkunoissa, kuusen muovioksilla, seinillä ja makuuhuoneessamme. Alice ja hänen turha hössötyksensä.
Äkkiä puhelimeni alkoi soittaa tuttua, mautonta soittoääntä. Kaivoin sen esiin housujen taskustani ja vilkaisin näytön nimeä.
Rosalie. Painoin nopeasti vihreää luuria ja vein puhelimen korvalleni.
”Rose! Eikö me olla sovittu, ettei soitella kuin sovittuina aikoina”, mumisin puhelimeen ja vilkaisin olkani ylitse. Ei ketään.
”Tiedän, Jazz, tiedän. Minulla on vain niin kova ikävä sinua. Kuule, voidaanko me nähdä aattona?” Rosalie ehdotti sirkuttavalla äänellä, jota rakastin.
”Tietysti. Tiedäthän sinä miten vihaan joulua”, vastasin ja vilkaisin jälleen olkani yli. Huh - ei ketään vieläkään.
”Niin, rakas. Kukaan ei tunne sinua paremmin kuin minä”, Rose sanoi varmana, mutta oikeassahan hän oli.”Niin. Nyt täytyy lopettaa. Joku voi tulla kohta. Rakastan sinua."
”Tiedän että rakastat. Nähdään aattona.”A/N: No se kommentti ois tietytty kiva
