Kirjoittaja Aihe: Ankeuttajan suudelma (S, angst, oneshot)  (Luettu 3874 kertaa)

Yötuuli

  • haihattelija
  • ***
  • Viestejä: 41
Ankeuttajan suudelma (S, angst, oneshot)
« : 14.12.2010 20:17:14 »
Nimi: Ankeuttajan suudelma
Kirjoittaja: Yötuuli
Ikäraja: S
Paritus: epäselvä
Genre: angst
Disclaimer: En tienaa.
Summary: ”Minä vain kuvittelin löytäväni rakkauden, edes yhden ainoan, mutta tietenkin on typerää edes haaveilla moisesta.”
Beta: Sinikeiju
A/N: Luin viitosen alkua ja rupesin miettimään, että entäs jos joku haluaakin tulla ankeuttajan suutelemaksi? Sitten tulikin angstia. Kommentteja arvostan paljon!


Se kaikki saa sut vielä väsymään
mut jos et välitä siitä mä tuun sun syliin ja jään
Mä olen kyllästynyt pelkäämään
ja mä en välitä muusta mutta jos vain suostut ja jäät

         -Maija Vilkkumaa: Mä jään

Ja mitä ikinä mä teen, se ei riitä, mä en koskaan oo niin kuin hän
         -Maija Vilkkumaa: Häviän


Ei ollut mikään erikoinen päivä elämässäni, kun päätin kuolla. Mitään järisyttävää ei ollut tapahtunut. Kaikki oli niin kuin oli ollut jo kauan. Minä rakastin sinua, sinä rakastit häntä, hän rakasti sinua ja te olitte onnellisia, yhdessä. Minä koetin jaksaa sen päivän kuin olin jaksanut ne monet muutkin päivät, mutta olin niin väsynyt. Väsynyt kaikkeen, kyllästynyt pelkäämään, en jaksanut, pystynyt, kyennyt enää.

Ihmisen on oikeastaan järkyttävän helppoa kuolla vahingossa. Yksi väärä askel väärään aikaan, jokin sattuman oikku, ja sinut napsaistaan irti elämästä, vaikka et sitä tahtoisikaan. Mutta jos haluat kuolla, voi, se ei olekaan niin helppoa. Minäkin päädyin kuoleman rauhan ja tuskattomuuden sijasta tänne, Pyhään Mungoon makaamaan sängyssä ja kuuntelemaan parantajien analyyseja elämänhalustani.

Sinäkin olet varmasti kuullut siitä, kun yritin tappaa itseni, onhan siitä jo monta viikkoa. Ehkä mielessäsi käväisee ajatus, että oletko sinä yksi syy, miksi halusin kuolla, mutta työnnät sen pian syrjään. Minullahan pitää varmasti olla muita ongelmia, paljon, koko elämä sekaisin ja traumoja lapsuudesta lähtien. Sinun roolisi on olematon siinä sekasotkussa. Voit siis huoletta unohtaa syyllisyyden, ja miksi ihmeessä sinä tuntisitkaan sitä? Ethän sinä ole minusta koskaan välittänyt.

Mutta se on sinun syytäsi, että minä haluan kuolla, sinun ja vain yksin sinun. Jos sinua ei olisi, olisin onnellinen. Minun elämäni on hyvä ja se on täynnä asioita joista iloita, mutta minä en vain kestä sinun olemassaoloasi. En minä kuitenkaan syytä sinua. Ei tunteitaan voi valita, ei kumpikaan meistä. Et sinä valinnut sitä, ettet halua minua, enkä minäkään päättänyt sitä, että haluan juuri sinut niin kipeästi. Se on vain meidän kohtalomme, sinun olla onnellinen ja rakastettu, ja minun kärsiä ja kuolla.

Totta kai kaikki johtuu lapsuudesta. Kaikki ne typerät sadut ja tarinat joihin uppouduin lumoutuneena. Minusta kasvoi haaveilija, tyhjän haihattelija, jonka typerät haaveet murskaantuisivat kyllä julmassa arkisessa maailmassa. Mutta en minä kuvitellut löytäväni täydellistä unelmien prinssiä. Minä vain kuvittelin löytäväni rakkauden, edes yhden ainoan, mutta tietenkin on typerää edes haaveilla moisesta.

Sinä merkitset minulle aivan liikaa. Niin paljon, että kaikki muu menettää merkityksensä. Ja ei millään muulla ole oikeasti väliä, ei millään muulla kuin sinulla ja tällä tuskallisella rakkaudella. Ja kaikesta muusta minä selviän vahvana ja koskemattomana paitsi tästä. Uhraisin vuoksesi ihan mitä tahansa, mikä on täysin naurettavaa, sillä sinä et antaisi minulle mitään.

Minä rakastan sinua, enkä tule koskaan rakastamaan samalla tavalla ketään muuta. En voi tulla koskaan täysin onnelliseksi. Mitä ikinä teenkin, ei koskaan riitä, koska en koskaan, koskaan tule olemaan sinun silmissä sellainen kuin hän. Et tule koskaan katsomaan minua sillä tavalla kuin katsot häntä. Enkä onnistunut edes pakenemaan tästä helvetistä.

Tietysti voisin aina yrittää uudestaan. Olen niitä itsepäisiä ihmisiä, jotka kun jotain saavat päähänsä, sen myös toteuttavat. Mutta olen saanut paremman idean päästä eroon tunteistani. Minun täytyy löytää se ainoa olento, joka pystyy auttamaan minua.

Siinä kestää aikaa, paeta sairaalasta ja matkustaa paikkaan, jossa niitä elää. Ajallakaan ei ole kuitenkaan mitään merkitystä minulle. Kun lopulta löydän sen, mieleni täyttyy ensimmäisen kerran ikuisuuksiin ilolla ja helpotuksella. Lähes kaikki muut olisivat sen kohdatessaan kauhuissaan ja tuntisivat sen masentavan ilmapiirin ahdistavana ympärillään. Minä en kuitenkaan huomaa mitään eroa tavalliseen olotilaani.

Ankeuttaja pakottaa ihmisen muistamaan hänen hirveimmät muistonsa elämän varrelta. Minäkin muistan kaiken, sen kun tapasin sinut ensimmäisen kerran, kaikki ne hetket, jotka sain viettää kanssasi, kaiken mitä olen yrittänyt unohtaa suojellakseni itseäni. Sinä täytät elämäni kamalimmat ja samaan aikaan ihanimmat muistot. Olen onnellinen, sillä nyt minä voin tuntea tämän kaiken kivun, jonka sinun ajattelemisesi aiheuttaa, sillä pian kaikki on ohi.

Me lähestymme toisiamme halukkaasti, ankeuttaja ja minä. Tunnen sen vastustamattoman, puoleensavetävän voiman. Se ottaa pääni käsiensä väliin lähes lempeästi ja rakastavasti. Se kumartuu ja painaa huulilleni suudelman, sen viimeisen, sen ainoan, sen, jota sinä et koskaan halunnut minulle antaa.

« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 09:02:34 kirjoittanut Beyond »
It's so dreamy, oh fantasy free me,
so you can't see me, no, not at all.


Kylän kasvatti ♥

Wild Child

  • Lionheart
  • ***
  • Viestejä: 118
  • Mornië alantië
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #1 : 17.12.2010 19:08:08 »
Hui.
Alkoi ihan kylmäämään; tuli sellainen olo kuin oltaisiin kaadettu jääkylmää vettä sieluun.
Teksti oli kaunista ja siistiä. Veti aika hiljaiseksi, paitsi sen yhden osan minusta joka alkoi spekuloimaan tätä paritusta...
Ääähh...  `Love this.
                                                                       Child
We are Robin Hood.

Yötuuli

  • haihattelija
  • ***
  • Viestejä: 41
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #2 : 18.12.2010 00:23:16 »
Kiitos kommentistasi, Wild Child! Paritusta saa toki spekloida, se ei ole minulle itsellenikään selvä. :) Olen otettu siitä että tykkäsit, ja ficci sai aikaan jonkinlaista reaktiota.
It's so dreamy, oh fantasy free me,
so you can't see me, no, not at all.


Kylän kasvatti ♥

herbija

  • Vieras
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #3 : 19.12.2010 11:31:48 »
Tosi kaunista tekstiä. Ankeuttajan kohtaaminen oli varsinkin hienosti kuvailtu ja henkilön tunteet tuli kivan vahvasti esiin koko ajan. Mun mielestä tää on hyvä näin, ettei paritusta oikein ole selvillä. Vähän tynkähän tää kommentti on mutta jätinpähän edes lukumerkinnän.

Niphredil

  • Matkijanärhi
  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #4 : 19.02.2011 15:50:45 »
Vau. Ideahan on nerokas ja tekstikin loistavasti onnistunut. Missään kohtaa ei tökkinyt, lauseet seurasivat toisiaan pehmeästi ja tunnelma syntyi ilman kliseissä piehtarointia.
 
Anteeksi kommentin lyhykäisyys.

Niph
"There are many things that I would like to say to you but I don't know how."

Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #5 : 21.02.2011 22:53:47 »
Olen avannut tämän viikonlopun ja tämän päivän aikana yhteensä varmaan kymmenen kertaa, mutta aina ennen loppua on tullut joku akuutti tapaus, joka on vaatinut huomiota ja pakottanut hylkäämään tämän. No, nyt vihdoin pääsin lukemaan rauhassa loppuun ja kommentointiin asti.

Ihan ensin täytyy kyllä antaa täydet pisteet aiheelle. En kyllä koskaan aikaisemmin ole lukenut ficciä, jossa ankeuttajat olisivat näin suurelle jalustalle korotettuna. Ajatus ihmisestä, joka on jo niin masentunut, että haluaa täysin vapaaehtoisesti luopua sielustaan ankeuttajan suutelemana? No kerrassaan bueno ideahan se, ja varmasti ainakin käväisee useammankin kuin yhden noidan/velhon päässä, vaikka ficcarit eivät tätä huomioikaan. Toisaalta kyllä aika radikaali ratkaisu keneltä tahansa oikeasti lähteä sitä pusua ankeuttajalta hakemaan, sillä ankeuttajan suudelma on kuitenkin vielä kuolemaakin kamalampi, kun ilman sieluahan on mahdollista elää (siitä elämänlaadusta en sitten sano mitään). Eli itsemurhakeinona aika tuollainen ylidramaattinen, kun ei loppuun asti edes täytä asiaansa. Tulee vähän sellainen epätoivon romanttinen traagisuus mieleen, mutta se on juuri aika hieno juttu tässä, koska ankeuttajan suudelma nimenomaan antaa sille angstille niin massiiviset mittasuhteet.

Jollakin tapaa tykkään tässä myös siitä, ettei hahmoja ole yksilöity. Se antaa ensinnäkin lukijalle vapaammat kädet päättää, kenen epätoivo tuntuu parhaalta, mutta toisaalta paras puoli on siinä, kuinka anonyymiys korostaa angstin määrää ja ankeuttajien roolia. Mikään henkilökohtainen mielipide jostakin hahmosta ei pääse tielle, vaan näkemys muuttuu oikeastaan omaksi ja sitä kautta siis varsin subjektiiviseksi --> samaistuminen oli siis helppoa :)

Itse teksti oli kauniisti kasattu, joskin velloi paikoin ihan pikkuriikkisen liikaa siinä masennuksen ja rakkaudettomuuden/rakkauden liiallisen määrän aallokossa ja sai siksi ehkä ihan pikkuriikkisen imeliä piirteitä. Toisaalta pidin kuitenkin siitä, sillä tuon kaltainen masennus ja epätoivo on väkisinkin ylidramaattista, eikä rauhallisempi tunnekuohuilu olisi todennäköisesti voinut johtaa aiottuun lopputulokseen.

Pidin muuten lopussa siitä, kuinka kertoja kuvailee ankeuttajan suudelmaa lähestymässä. En voinut olla varma, oliko se vasta kuvitelmaa vai jo totta (tykkään ajatella, että vasta kuvitelmaa), mutta pidin siitä kovasti :)

Lia

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #6 : 21.02.2011 23:05:13 »
Siis todellakin... Wau!
Tämä oli todella surullinen ja ihana. Olit kuvaillut nuo tunteet todella selvästi ja ne mielestäni tuli todella selkeästi esille. Aika jämmä oli lukea siitä, että joku haluaa ihan haluamalla ankeuttajan suudelman. Se toimi tässä todella hyvin. Minä- kertoja toimi tässä aivan täydellisesti. Myös lauseet olivat ihanasti muotoiltu eika ne tökkineet.

Lainaus
Me lähestymme toisiamme halukkaasti, ankeuttaja ja minä. Tunnen sen vastustamattoman, puoleensavetävän voiman. Se ottaa pääni käsiensä väliin lähes lempeästi ja rakastavasti. Se kumartuu ja painaa huulilleni suudelman, sen viimeisen, sen ainoan, sen, jota sinä et koskaan halunnut minulle antaa.
Oih, tämä kohta oli jotenkin niin surullinen. Siis en oikeasti tiedä mitä tästä pitäs sanoa.

Virheitä en poiminut tai huomannut.

Kiittäen ja kumartaen tekstille ja sen tunnelmalle,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #7 : 22.02.2011 08:23:18 »
Hui, tää oli jännä...

Mulle tuli tosta alusta mieleen ihan se yks kirja minkä mä luin vähän aikaa sitten... Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla. Siinä se kans yrittää tappaa ittensä ja herää sitten sairaalasta. Kannattaa lukea, hyvä kirja.

Ja sitten itse asiaan. Mä rakastuin tähän heti kun olin lukenut nuo Maija Vilkkumaa -sitaatit, koska mä yksinkertaisesti palvon kyseistä henkilöä ja osaan tyyliin kaikki kappaleet ulkoa (ainakin vanhemmat, uusista mä en oo niin kamalan innostunut). Sä oot tosi hyvin saanut sisäistettyä molempien kappaleiden sanomat (voiko sen sanoa noin?) tähän, ja mä tykkäsin tosta kyllästynyt pelkäämään jutusta, koska se kohta oikeasti alun perin herätti mun mielenkiinnon tota biisiä kohtaan. Ihana kappale.

Mä oon itsekin miettinyt tosi pitkään että pitäis tehdä tosta Häviän -biisistä fic, mutta en mä sitten tiiä, kun tää on jo niin hyvä nii en mä sit tiiä tulisko siitä mun jutusta mitään... Ajattelin kyllä ihan eri fandomiakin, mutta ei sen puoleen...

Mitäs, mulla oli oikeasti tästä jotain ihan järkevää sanottavaa, mutta mä vähän niin kuin tavallaan unohdin sen jo... :D Hehheh. Niin mun tyylistä. Unohduin taas ajattelemaan kohta alkavaa saksan kurssikoetta... Joo, mutta siis että tota noin niin mä tykkäsin tästä tosi paljon. Sitä mä vaan tulin sanomaan. Ja plussat aiheesta!
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Yötuuli

  • haihattelija
  • ***
  • Viestejä: 41
Vs: Ankeuttajan suudelma
« Vastaus #8 : 02.05.2011 23:17:24 »
Kiitokset kommenteista, herbija, Niphredil ja Natural!

Eulalia: En yleensä kirjoita angstia, ja nyt kerran kun kirjoitin niin innostuin kai hieman liikaa. :D Onneksi ylidramaattisuus ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta. Täytyy yrittää opetella ilmaisemaan itseään kuitenkin vähän hillitymmin, jos aion vielä tätä tyylilajia kirjoittaa. :) Kirjoitin tätä kuin originaalia, joten minusta olisi ollut hankala keksiä tähän paritusta, mutta ficiksi tämä kuitenkin sopi fandomin (ankeuttajien) takia.

Salla: Olen kuullut tuosta kirjasta, voisi joskus lainata. Minäkin rakastan Maija Vilkkumaan vahmepaa tuotantoa, uudempi ei enää oikein iske. Kirjoita toki ficcisi, ei tämä nyt niin upea ole! :D

Oooh, oon niin äää kun ihmiset on tykänny. :3
It's so dreamy, oh fantasy free me,
so you can't see me, no, not at all.


Kylän kasvatti ♥