Hm, en ole pitkään aikaan lukenut Potterficcejä, mutta tuossa etusivulla tämän nimi pomppasi silmään, ja päädyin kuin päädyinkin lukemaan tämän. Ja hyvä että päädyin, nimittäin tykkäsin tästä.
Neville on aina ollut mun mielestäni ikään kuin "inspiroiva" persoona, juuri sen takia että se on vähän yksinäinen. Monesti mulla on pyörinyt päässä ties mitä angsti-ideoita siitä, mutten vielä ole saanut aikaiseksi toteuttaa mitään niistä, mutta lukenut olen kyllä moniakin, ja ilmeisesti Neville nostattaa muissakin inspiraatiota esiin. Oli siis erittäin mielenkiintoista lukea Nevillestä tällaista samantyylistä kuin mitä itsellänikin on pyörinyt päässä, ja pidin tästä todella paljon. Nevillen tunteet tulivät tässä hyvin esille, se ulkopuoliseksi itsensä tunteminen oli kuvattu todella hyvin tuon monikkoesimerkin kautta. Tämä ficci oikein huokui haikeutta ja sellaista riipivää surua, mutta toisaalta myös toivekkuutta. Tämä herätti ihanan paljon tunteita näinkin lyhyeksi tekstiksi, ja tämä oli sen takia todellakin lukemisen arvoinen. Tykkään lukea sellaista tekstiä, josta saa itsekin jotain irti, ja tämä todella herätti ajatuksia. Olit tosiaan kuvaillut Nevillen tuntemuksia hyvin tuollaisten esimerkkien kautta, ja lisäksi vielä omaperäisellä ja mielenkiintoisella tavalla. Ja tuo nimi oli myös aivan loistava, hyvin kuvaava ja todella hyvin mielenkiinnon herättävä, täydellinen nimi.
Siinä, missä muut etenivät järjestyksessä, hän aloitti aina lopusta.
Kautta ficin oli todella kaunista ja herkkää tekstiä, mutta tämä eritoten. Erittäin viisaasti huomattu, ja vaikken tiedä oliko se tarkoitettu niin, mutta silti tämä herätti mussa jonkinlaista toivekkuutta. Hyvä ja ytimekäs lopetus, se niputti koko raapaleen sanoman hyvin yhteen.
Tykkäsin siis paljon, erittäin paljon ajatuksia herättävä teksti. Kiitos tästä! :--)
