Nimi: Ehkä tarkoituksesi ei ollut rikkoa
Kirjoittaja: Kotitonttu
Fandom: twilight
Genre: angst
Paritus: Esme /Carlisle
Ikäraja: S, viittauksia väkivaltaan.
Disclaimer:Laulun sanat
Pmmp:n kappaleesta Joku raja. Henkilöt
Stephenie MeyerinSummary: Lempeät kosketuksesi ovat vaihtuneet rajuihin iskuihin, mustelmia käsivarsissa, selässä, kasvoilla. Ikuisia valheita, jotka tulevat aina pysymään samoina.A/N: Kirjoittelinpa vaa tälläsen viime yönä, ku tuli jotenki tämmönen vaa mielee tästä kappaleesta.
Ehkä tarkoituksesi ei ollut rikkoa
Aamulla tuntuu raskaalta pää
Hiivin kun en haluu herättää
Sulla aikaa jäädä lepäämään
Vapaapäivä
Pikakahvi ei auta mitään
Kolmenkin kupin jälkeen väsyttää
Räväytän silmäni auki, huoneessa on pimeää. Peitto on kietoutunut vartaloni ylle, kylmä värisyttää minua. Korjaan asentoani varovasti, kääntyen kyljelleni. Et ole vierelläni, en tahtoisikaan. Kyyneleet ovat kuivattaneet silmieni ympärykset, ne tuntuvat aroilta kylmien sormieni kosketuksessa. Suljen silmäni odottaen unta.
Taas yksi huono yö, taas liian vähän unta. Taas vika on minussa.
Menen suihkuun
Pesen hampaat
Enkä meikkaa
Carlisle, sinä täytät minut, ajatuskin sinusta viiltää sydäntäni. Istun keittiön pöydän ääressä, kahvi on jäähtynyttä. Minulla on kiire, mutten tee mitään asian eteen. Hiljaisessa keittiössä kuuluu vain kellon tikitys ja minun raskas hengitykseni.
Lempeät kosketuksesi ovat vaihtuneet rajuihin iskuihin, mustelmia käsivarsissa, selässä, kasvoilla. Ikuisia valheita, jotka tulevat aina pysymään samoina.
Puen päälle työvaatteet
Olen reipas
Näitä päiviä on jo liikaa
Jokainen solu mussa huutaa
Olen taas myöhässä, ei kiinnosta. Iloiset ihmiset joka puolella ahdistavat minua, en tahtoisi nähdä ketään. Jos voisin vain lukittautua huoneeseen, en tulisi enää ikinä ulos sieltä. Tämä kaikki on liikaa minulle ja pienelle maailmalleni, jota sinä yrität särkeä.
En tahdo näyttää muille sitä mikä olen, esitän vahvempaa kuin olen. Kaikki tuntuu putoavan harteilleni, en jaksa enää.
Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
Ja isken jollain, millä sinäkin oot mua hakannut
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään
Mut viedään sinne, missä ei ees tarvitse nimeään
Olen pudonnut pimeään huoneeseen, tunnen muiden läsnäolon, kuulen askeleet. Tunnen ihmisten katseet, ne tuijottavat minua kuin syyllistä. Minä olen syyllinen, itse olen tilanteeni aiheuttanut. Jos olisin erilainen.. jos en tekisi näin.. jos minä vain olisin toisenlainen, ehken olisi tässä juuri nyt. Minua inhottaa. Tahdon pois. En pysty tähän. Purkin korkki kiertyy auki käsieni välissä, sormet hyväilevät valkoista reunaa. Vesilasi kallistuu huulillani.
Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
Oma vika, kun tällaiseen jään
Mut en tiedä enää itsekään
Ketä pelkään
En ole nainen, en yhtään mitään
Kidutettu eläin häkissään.
Elämä virtaa silmieni ohitse, putoan, loppuni on nyt. Kiinni painuneet silmäni eivät aukea enää koskaan, en tule ikinä näkemään sinua. Rakkaani. Rakastan kaikkea sinussa, vaikka oletkin hajottanut minut. Pimeys on langennut ylleni, en herää enää. En koskaan.
Mutta minä rakastan kaikkea hänessä
Olisin halunnut nukkua hänen viereensä unohdukseen
Hän oli kaunis
Ehkä tarkoituksesi ei ollut rikkoa.
