Title: Yksin?
Author: Frile
Beta: Witherwing
Fandom: Uhrilampaat
Pairing: Hannibal/Clarice
Rating: K-11
Disclaimer: Eli en omista mitään niinku saatoitte arvata
A/N: Elikkäs tämä on mun ensimmäinen ficci Hannibalista. Joten toivoisin paaaljon kommentteja
***
Taivas oli peittynyt tummista pilvistä jo monta tuntia ennen kuin Clarice Starling pääsi töistään. Niin kuin niin monena päivänä aikaisemmin taivaalta satoi vettä enemmän, kuin suihkusta sai laskettua vääntäessä voimakkuuden täydelle teholle. Tai ainakin melkein.
Mustangissaan istuessaan Clarice mietti kulunutta päiväänsä, joka oli ollut sään masennuksesta huolimatta miltein onnistunut. Buffalo Billin nappaamisen jälkeen Clariceen oltiin suhtauduttu FBI:ssa aivan eri tavoin kuin ennen. Osa ihmisistä piti häntä jollakin lailla loistavana agenttina, koska olihan hän napannut yksin Buffalo Billin. Toiset heistä taas yrittivät alistaa häntä aina enemmän hanttihommiin , todennäköisesti uskoen että se lopettaisi naisen ylpeilyn. Todellisuudessa Clarice oli kaikkea paitsi ylpeilevä työstään. Työ on työtä, jos siitä saa kiitosta niin toki se otetaan vastaan, mutta siihen se jää.
Kaiken työkiireen keskellä, Clarice ehti aina kotiinsa tultuaan huomata kuinka yksinäinen hän oli. Loppujen lopuksi ei hänellä oikein ystäviä ollut. Jack Crawford ei ollut enää pitkään aikaan soittanut hänelle pyytääkseen häntä toimistoonsa puhuakseen hänen kanssaan. Tosin mistä he olisivat puhuneet kun Buffalo Billin tapaus oli nyt selvitetty, paitsi ehkä tohtori Lecterin etsinnöistä. Mutta loppujen lopuksi, siinäkään ei ollut paljoa puhuttavaa, sillä mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen johtolankoja jättämättä. Osittain Clarice kaipasi tuota miestä, vaikka tiesi minkälainen hän oli. Hän oli kuitenkin ainoa joka oli todella nähnyt Claricen sisään ja ymmärtänyt häntä omalla tavallaan.
Sade oli yltynyt suorastaan myrskyksi, kun Clarice oli viimein saapunut kotiin. Parinkymmenen metrin matkalla autosta eteiseen hän oli ehtinyt kastua vain vähän, mutta tarpeeksi että vaatteiden vaihto kuulostaisi hyvältä vaihtoehdolta. Hän käveli makuuhuoneensa kaapille etsimään college housujaan ja jotakin kuivaa t-paitaa. Märät vaatteet hän vain jätti lattialle välittämättä niistä sen enempää.. Kääntyessään katsomaan yöpöydällä olevaa kelloaan hän jähmettyi. Hänen katseensa ei ehtinyt kellon viisareihin asti, koska se osui ensin mieheen. Vieläpä hyvin tuttuun mieheen, joka istui hänen sängyllään.
’’Iltaa Clarice’’, mies sanoi hyvin tuttavallisesti väläyttäen samalla yhden hurmaavimmista hymyistään.
Claricen käsi suorastaan lennähti hänen lantiolleen, kohtaan jossa hänen asekotelonsa normaalisti sijaitsi. Sitä ei kuitenkaan siellä ollut. Hänen katseensa putosin miehestä hetkeksi käden luo, kuin varmistaakseen ettei asekotelo varmasti ollut siinä. Sitten katse putosin maassa lojuviin housuihin. Hän yritti kyykistyä housuja kohti, mutta miehen äänen kuullessaan hän suoristautui jälleen.
’’Clarice…’’ mies sanoi varoittavasti noustessaan sängyltä seisomaan, ja lähti astelemaan hitain askelin lähemmäksi nuorta naista. Naisen katse oli taas palannut mieheen ja hän hätkähti huomatessaan miehen lähestyvän. Clarice perääntyi niin nopeasti kuin pystyi, mutta kauhukseen hän törmäsi vaatekaappiinsa. Ovi oli lähestyvän miehen takana, eli pakotietä ei ollut. Heidän vasemmalla puolellaan oli kyllä ikkuna, mutta sitä avatessa kestäisi liian kauan. Sitä keinoa ei siis edes harkittu. Mies oli nyt jo niin lähellä, että hän kykeni halutessaan koskettamaan. Hän kuitenkin jatkoi vielä niin lähelle, että heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan ja vartalot niin lähellä että he pystyivät tuntemaan toistensa ruumiinlämmön, vaikkeivat ne koskettaneetkaan toisiaan.
’’Mmm…Tuoksut vieläkin samalta, kuin viimeksi tavatessamme’’, mies sanoi silmänsä sulkeneena. Clarice ei voinut kuin seistä miehen ja kaappinsa välissä tuijottaen miestä.
’’Kerrohan Clarice, ovatko lampaasi lakanneet huutamasta öisin? Hmm? ’’ ja hän katsoi Claricea silmiin.
’’Tohtori Lecter, mitä te teette täällä?’’ nainen sanoi, yrittäen kerätä ääneensä kaiken uhmakkuutensa.
’’Voi Clarice luulin, että se selvisi sinulle jo. Tulin tapaamaan sinua’’, tohtori Lecter vastasi yksiselitteisesti.
’’Mutta miksi?’’ Claricen ääni oli alkanut väristä, hänen jalkojensa alkaessa krampata niiden liiasta jännittämisestä
’’Viimeksi puhuessamme sanoin etten tule käymään, koska maailma on kiinnostavampi paikka, kun olet osa sitä. Muistatko? Tulin kuitenkin pian toisiin ajatuksiin…” Hetken he molemmat olivat hiljaa, miettien tohtorin sanoja.
”Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni’’, mies sanoi vaihtaen äkisti puheenaihetta.
Clarice ei ensin muistanut tohtorin kysymystä. Hän vain katsoi miehen silmiin.
”Kultaseni, vaikka kuinka yrittäisit et tule löytämään vastausta silmistäni. Vaikka en toki pistä pahakseni, että kaunis nuori nainen katselee minua”, hän sanoin viekkaasti.
’’Ne lakkasivat hetkeksi. Monta kuukautta nukuin täysin rauhassa, mutta vähitellen ne palasivat… Ne muistuttavat aina lapsuudesta, isästä…” Claricen ääni alkoi murtua ja silmät kostua. Yksi suuri kyynel vierähti hänen poskelleen.
”Voi Clarice…” tohtori Lecter sanoi ja pyyhki hellästi Claricen kyyneleen pois. Nainen hätkähti. Ei pelosta, vaan lämpimästä kosketuksesta. Kosketus oli tuntunut jotenkin kaipaavalta. Clarice yritti etsiä jotain kaipaukseen viittaavaa tohtorin silmistä. Pimeässä hän ei kuitenkaan erottanut kuin häivähdyksen kastanjanruskeaa.
”Mi manchi amore. Oh dio come mi sei mancata”, Lecter kuiskasi Claricen korvaan, eikä häneltä jäänyt huomaamatta hänen sanojensa vaikutus.
Mitä tämä on? Miksi jalkani muuttuvat hyytelöksi ja minulla on hirvittävän kuuma? Ei helvetti! Ei, ei se voi olla mahdollista. Herran jestas Clarice hän on Hannibal Lecter! Ei, tämä ole sitä... Sitä paitsi säädin pattereita eilen lämpimämmälle. Ja olen juossut tänään monta tuntia, joten on pelkästään ymmärrettävää että jalkani eivät kestä tälläistä seisoskelua jännittynein jaloin. Ja kun hän kuiskasi italiaa hänen hengityksensä kutitti korvaani ja siksi värähdin. Clarice olet säälittävä! Sinä pidät hänestä!
He molemmat havahtuivat ovikellon soittoon. Lecter päästi naisen eteiseen, mutta väläytti varoittavan katseen Claricelle ennen kuin tämä poistui huoneesta. Ovikello oli ehtinyt soida jo toisen kerran ennen kuin Clarice oli ehtinyt ovelle. Ovella seisoi punaiseen pukeutunut mies muovipussi kädessään. Clarice katsoi häntä hieman ymmällään.
“Clarice Starling?”mies kysyi.
“Kyllä”, Clarice vastasi.
“Teidän kiinalaislähetyksenne...” mies sopersi hämillään.
“Aivan, kiitos”, Clarice sanoi etsiessään pikaisesti lompakostaan rahaa miehelle. Hän oli aivan unohtanut koko tilauksen. Saatuaan ruoan maksettua, hän vei pussin keittiöön. Ja palasi nopeasti takaisin makuuhuoneeseensa.
Lecter oli siirtynyt istumaan hänen sängylleen ja katseli ikkunasta kuinka kiinalaislähetti käveli takaisin autoonsa ja ajoi pois näkyvistä. Clarice istuutui myös sängyn laidalle saaden Lecterin katsomaan hänen kauniita kasvojaan. He katselivat vaitonaisena toisiaan kuun valossa, molemmilla tutkiskeleva ilme kasvoillaan. Molempien silmistä erotti palavan himon saada koskettaa. Miehen silmissä se näkyi palavampana kuin naisen, olihan hän jo kuvitellut sitä jo niin monta vuotta. Nainen oli huomannut miehen kiinnostavuuden jo ensi tapaamisella. Tosin pelko oli ollut suurempi tunne, kun hän oli ajatellut miestä. Tähän päivään asti.
Tohtori Lecter lähestyi Claricea hitaasti odottaen samalla hänen reaktiotaan. Hän veti ilmaan keuhkoihinsa ja haistoi Claricen huumaavan tuoksun ja tämän hermostuneisuuden. Hän hymyili ilkikurisesti huomatessaan sen.
Hitaasti tohtori Lecter vei kätensä Claricen kaulalle. Kosketus tuntui kylmältä iholla mikä sai Claricen henkäisemään. Mies liu’utti sormiaan hitaasti naisen kaulaa pitkin alas solisluulle, josta se jatkoi matkaansa alas käsivartta, aina peitolla lepäävien sormien päälle asti. Hän otti käden omaansa ja vei sen huulilleen. Clarice ei voinut kuin katsoa hypnotisoituna kuinka suudelmat lähtivät etenemään hänen kättään pitkin samaa linjaa kuin sormet aikaisemmin. Lopulta suudelmat päätyivät huulille. Varovaisina he tunnustelivat ensin toistensa huulia omillansa. Suudelma syveni miehen kiertäessään kätensä naisen lantion ympäri ja vetäesään häntä lähemmäs itseään. Enää Clarice ei voinut olla miehen vietävänä tekemättä mitään. Hän vei kätensä miehen niskaan ja upotti sormensa miehen lyhyisiin hiuksiin.
Jos joku olisi kävellyt sinä iltana Clarice Starlingin talon ohi ja erehtynyt katsomaan sen ainoasta kadulle päin olevasta ikkunasta sisään hän olisi nähnyt vanhemman miehen nuoremman naisen kanssa, rakastelemassa. Mutta jos hän katsoisi tarkkaan hän saattaisi nähdä, että tuo kuuluisa agentti rakasti tuota kuuluisaa murhaajaa.
