Kirjoittaja Aihe: Myrskyn jälkeen, S, one-shot  (Luettu 3000 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Myrskyn jälkeen, S, one-shot
« : 24.10.2010 14:33:45 »
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.

Otsikko: Myrskyn jälkeen
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
Summary: Sekä hänen että Hermionen pettymys oli purkautunut kiivaina, kipeinä sanoina, joita he syytivät toistensa niskaan kuin vihaiset pilvimassat rakeita.

A/N Minä tein sen! Pari viikkoa myöhässä, mutta silti, minä sain Poetry Wheel -ficcini kirjoitettua. Minulle arvottu runo ficin perässä. Laitan tämän myös Osastohaasteeseen Godrickin notkoon, ja olen saanut sen haasteen nyt siis täyteen, ja vielä FF100-haasteeseen sanana 070. Myrsky. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione)



Myrskyn jälkeen

Ron ei voinut väittää, että se olisi tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä hän oli nähnyt, että se oli tulossa, tummat pilvet olivat jo kauan kerääntyneet heidän ylleen ennustellen myrskyä. Siitä sinisestä taivaasta, jota he olivat ihastelleet yhdessä suhteensa alkuaikoina, ei ollut näkynyt vilaustakaan pitkään aikaan.

Sekä hänen että Hermionen pettymys oli purkautunut kiivaina, kipeinä sanoina, joita he syytivät toistensa niskaan kuin vihaiset pilvimassat rakeita – kylmiä, kovia, ilman vähäisintäkään taukoa, jonka aikana voisi vetää henkeä.

Hermione huusi, että Ron oli niin sietämättömän laiska ja välinpitämätön, ettei hän kestänyt enää. Korjausta vaativien asioiden lista, joka oli teipattu kiinni jääkaapin oveen, kasvoi kasvamistaan eikä Ron koskaan tehnyt asioille mitään. Aina Hermionen täytyi itse tarttua toimeen, ja mikäs siinä sitten, olihan hän hyvin pystyvä noita, mutta olisi voinut kuvitella, että kun talossa oli mieskin, olevinaan ainakin, niin, olisi voinut olettaa ettei hänen tarvitsisi itse avata joka ikistä lattiakaivoa eikä nuohota savupiippua. Ja Ron oli niin kateellinen, että se teki hänet sairaaksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Ron saattoi kadehtia ja välillä kohdella tylysti Harryakin, joka oli sentään heidän paras ystävänsä ja käynyt läpi niin monta ikävää asiaa, ja oli vielä niin ystävällinen ja anteliaskin. Eikä Ron ikinä arvostanut Hermionen kokkauksia yhtä paljon kuin oman äitinsä, vaikka Hermione yritti parhaansa, teki kaikkensa, oliko aikuisen miehen pakko vielä niin riippua äitinsä helmoissa?

Ja jäkä jäkä jäkä.

Ron huusi vastaan, että Hermionen olisi syytä välillä laskeutua alas kirjoista rakennetusta pilvilinnastaan ja yrittää ymmärtää oikeaa maailmaa. Älykkyys ja kirjaviisaus oli tietysti mielettömän hienoa, mutta se ei ilmeisesti saanut Hermionea käsittämään, etteivät kaikki ihmiset ajatelleet samalla tavalla kuin hän itse. Ja sitten, kun ympärillä olevat putosivat kärryiltä pystymättä seuraamaan hänen mietteitään, hän käyttäytyi kuin he olisivat olleet idiootteja, vain siksi etteivät olleet sattuneet lukemaan kaikkien 1400-luvun merkittävien velhofilosofien koko tuotantoa lävitse. Ja miten Hermione kuvitteli Ronin muka tekevän niitä hoitamattomia töitä, kun hän ei koskaan ennättänyt, siinä vaiheessa kun hän huomasi ulkovaraston katon vuotavan, oli Hermione jo marssimassa ulos taikasauva tanassa ja suu tiukkana viivana, mutisten siitä miten taatusti taittaisi niskansa lahojen tikapuiden vuoksi, ja kun Ron tarjoutui korjaamaan tikapuut, Hermione suuttui ja alkoi syytellä häntä siitä, että hän yritti mielistellä ja että nyt oli liian myöhäistä havahtua enää tekemään mitään. Ja mitä ruokaan tuli, Hermione ei vain yltänyt Ronin äidin tasolle, se oli yksinkertainen ja puhdas totuus.

Niin he erosivat ja pakkasivat tavaransa, vereslihalla mutta silti huojentuneina. Nyt heillä olisi kummallakin tilaa tehdä asiat omalla tavallaan ilman toisen painostusta. Taivas saattoi olla jälleen sininen, ja he voisivat katsella sitä yhdessä, mutta ystävinä.

*

Concorde - Anni Sinnemäki

Torstaina kun sinä lähdit Pariisista
syttyi ilmaan noustuaan Concorde palamaan
Yliäänikoneen reittilennot Atlantin poikki
päättyivät samaan aikaan kun
meidän avioliittomme

Queensin kaupunginosassa
ihmiset juhlivat
sen vitsauksen loppua
kuohuviinin sijasta siiderillä
« Viimeksi muokattu: 08.10.2019 04:57:46 kirjoittanut Kaatosade »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Vs: Myrskyn jälkeen, S
« Vastaus #1 : 24.10.2010 21:47:43 »
   Olen aiemminkin sattunut lukemaan tekstejäsi, mutta koskaan en ole kommentoinut, joten kokeillaas nyt. :)

   Tämä oli hyvä, joskin lyhyt (tosin minulla ei pitäisi olla mitään varaa inistä siitä) mutta toimi silti tällaisenaan, pidempänä tämä olisikin ehkä menettänyt selkeyttään. Pidin siitä, ettet piilottanut asioita liikaa vertauskuvien ja muiden taakse, vaan todellakin pidit tämän yksinkertaisena. Taivasvertaus oli kyllä varsin hyvä, yhdistit sen alussa hyvin vanhaan sanontaan ja palasit siihen lopussa hienosti.

   Niin, oi loppu, oi viimeinen lause. Yleensä en hirveästi pidä onnellisista lopuista, mutta tämä oli hyvä - helpottunut ja keventynyt, erosta huolimatta kaksikko pysyi yhdessä.

   Pidin myös siitä kohdasta, jossa siirrytään Hermionen puolustelevalta kannalta Ronin näkökulmaan, josta naisen pälpätys on pelkkää turhaa ruikutusta - "ja jäkä jäkä jäkä" -lause sopii siihen mainiosti. Olisin kyllä mielelläni lukenut Ronin ajatuksia Harryn tylystä kohtelusta, hän olisi varmaan selitellyt sitä jotenkin ja keksinyt eri syitä kuin tunnustanut suoraan olevansa kateellinen.

   Teksti olisi saanut mielestäni sivuta runoa enemmänkin, tosin en tiedä miten Poetry Whellin säännöt kuuluivat, joten kaipa tuo riittää. :)

   Hmm, tuli sellainen olo että selitin tyhjää ja itsestäänselvää, mutta halusin vain sanoa että pidin tästä. :D

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 034
Vs: Myrskyn jälkeen, S, one-shot
« Vastaus #2 : 02.10.2019 20:44:22 »
Tämä kuvasi hyvin Hermionen ja Ronin välistä dynamiikkaa ja voisin uskoa, että heille todella voisi käydä näin. He ovat kuitenkin todella erilaisia ihmisiä, ja jos se suhteen alussa on ollut vain viehättävää ja virkistävää, se ihan yhtä hyvin voisi myös kääntyä heitä vastaan. Tykkäsin tästä, että tässä sai kuulla molempien näkökulmaa siihen, mikä meni pieleen. Hermionen puoli tarinasta tuntui kuitenkin Ronia uskottavammalta ja oikeutetummalta, ja siksi ymmärsin häntä Ronia paremmin. Mutta fiksua heiltä erota, kun suhde ei enää vain toimi kuin roikkua tulehtuneessa tilanteessa niin kauan, kunnes he lopulta vihaisivat toisiaan. Nyt sentään oli vielä ystävyys pelastettavissa, ja hyvä niin. Hopeaketun tavoin minuakin jäi kiinnostamaan Ronin selitys siitä, miksi ja miten hän kohteli Harrya kaltoin vai oliko se vain Hermionen suurentelua, että Ron on kerran, pari toiminut näin = hän on sellainen usein. Riidan vertaaminen myrskyyn toimi hyvin, ja myrskyn jälkeen on usein helpottunut olo, kuten tässäkin.

Kiitoksia, pidin!

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Myrskyn jälkeen, S, one-shot
« Vastaus #3 : 08.10.2019 05:03:07 »
Paljon kiitoksia kommenteista, Hopeakettu ja Sokerisiipi. <3

Tämän tekstin kirjoittamisesta on sen verran pitkään, etten enää yhtään muista millainen ajatusprosessi siinä oli takana, mutta kyseessä taisi olla lähinnä saadusta runosta inspiroituminen eikä runon varsinainen tulkinta. Tuntuu mustakin siltä, että Ronille ja Hermionelle voisi hyvinkin käydä just näin, koska tosiaan erilaiset persoonat ja näin.

Ehkä tuo oli sellainen sanotaan-mitä-sylki-suuhun-tuo -riita, jossa molemmat vähän yleistävät rankemman kautta ja uskottavuuden voi itse kukin arvioida itse. En oikeasti muista enää. :D Mutta mukava kuulla, että teksti on viihdyttänyt. :)
« Viimeksi muokattu: 08.10.2019 05:10:45 kirjoittanut Kaatosade »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Marzzuu

  • Undómiel
  • ***
  • Viestejä: 585
  • Tie vain jatkuu jatkumistaan.
Vs: Myrskyn jälkeen, S, one-shot
« Vastaus #4 : 20.10.2019 20:11:54 »
Myrskyn jälkeen on poutasää, nähdä taas saan auringon käyvän hehkumaan
Näin mielessäni kuinka Ron koppaa rähjän matkalaukun, sen Tylypahkanaikaisen, ähkytäytenä mukaan ja lyö oven karmit valittaen kiinni. Hermione katsoo suu viivana ovea ja marssii nappaamaan tavaransa ja end of story.

Á Elebereth!"


Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Myrskyn jälkeen, S, one-shot
« Vastaus #5 : 30.10.2019 04:43:54 »
Marzzuu: Ehkä se kävikin juuri noin. Kiitos kommentista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)