Kirjoittaja Aihe: Päivällisriita || S, ficlet, päähenkilönä sikermä  (Luettu 1553 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Päivällisriita
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Ficlet
Päähenkilö: Sikermä
Ikäraja: S

A/N: FF100:n sanalla 012. Oranssi. Ei mikään järin erikoinen, mutta päätin taas valloittaa yhden taikaotuksen.


Päivällisriita

Pitkä kirkkaanoranssi käärme luikerteli pitkin viidakon pohjakerrosta. Se ei ollut ihan tavallinen käärme, sillä sillä oli kolme päätä. Päät kinastelivat keskenään.

”Ja nyt hop hop, ruoka-aika on, joutuisasti luikerrellaan eteenpäin!” Vasen pää, jota kutsuttiin nimellä Suunnittelija.

”Luikerrella ja luikerrella, aina pitää luikerrella, miksemme vaihteeksi lentäisi?”, tivasi oikea pää, jota kutsuttiin Arvostelijaksi. Sen myrkkyhampaat vilahtivat.

”Rauhoittukaa… unelmoikaamme mehevästä ateriasta ja ottakaamme torkut, ehtii sitä ruokaa myöhemminkin”, sanoi keskimmäinen pää, joka taas tunnettiin Uneksijana.

”Unelmoida ja unelmoida, meidän pitää saada ruokaa kupujemme täytteeksi”, valitti Arvostelija.

”Jos sitten vain menisimme eteenpäin. Kuulin kuinka jokin pien eliö rapisteli tuolla puskassa”, sanoi Suunnittelija.

”Rottia ja pikkulintuja. Tajuatteko kuinka inhottavia olemme purressamme niskat poikki viattomalta pikku eliöltä”, marisi Arvostelija.

”Oi, kunpa minäkin voisin olla lintu…” sanoi Unelmoija äänellä, joka tuntui tulevan kuin verhon takaa.

”Älä siinä unelmoi. Olemme käärme, ei meidän kuulu lentää.”

”Ikävä kyllä en voi laittaa meitä lentämään”, totesi Suunnittelija anteeksipyytäen Unelmoijalta ja pienenä vihjeenä Arvostelijalle, että hänhän oli itse marissut juuri sitä, että he eivät voineet lentää. Suoraan puhuminen ei vaan kuulunut Suunnittelijan tapoihin. Järjetön marina purkaantui aina Arvostelijan suusta.

”Ei se mitään”, huoahti Unelmoija. ”On hiukan typerää toivoa asioita, joita ei koskaan voi tehdä. Keskityn nyt vain ateriaamme. Mutten jaksa…”

Unelmoija vaipui sikeään uneen kesken lauseen. Arvostelija oli jo haukkumassa Unelmoijan pataluhdaksi, mutta ei ehtinyt. Koska nämä kolme päätä olivat kaikki yhtä, myös hän vaipui uneen.

Kirkkaan oranssin käärmeen päät makasivat kaula toistensa päällä maassa. Autuas uni peitti niiden riitelyn. Vaikka he aina riitelivät, olivat päät silti sama käärme, ja niin he näkivät kaikki samaa unta, tosin hiukan omasta näkökulmastaan.
   
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:19:53 kirjoittanut Pops »
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan