2. Luku
Ja vaikka aurinko paistaisi aina, en koskaan säteilisi ilman rakkainta ystävääni.
”Ginny tule tänne!” Cedric huudahtaa ja huiskuttaa kättään Rohkelikko tytölle. Hän näkee hymyn leviävän tytön kasvoille kun tuo näkee pojan ja alkavan juosta käytävää pitkin Cedricin luo.
”Hei Ced!” Ginny sanoo hengästyneenä, mutta iloisesti ja Cedric nostaa kättään ylävitoseen. Kaksikko läimäisee kätensä yhteen ja alkaa nauraa.
”Sinua ei ole näkynyt” Ginny sanoo moittivaan sävyyn naurun loputtua. Cedric virnistää ja pörröttää tytön hiuksia.
”On ollut vähän kiireitä” hän sanoo naurahtaen ja alkaa kiivetä juuri tulleita portaita ylöspäin.
”Onko sinulla taas joku tyttö kierroksessa?” Ginny kysyy huokaisten ja lähtee pojan perään vilkuillen tuon märkiä vaatteita.
”Oletko mustasukkainen?” Cedric kysyy pisteliäästi tarkoittamatta sitä. Ginny astuu Cedricin eteen estäen tuon kävelyn ja pyörittää silmiään.
”Jos minua olisi satuttanut se, että sinä dumppasit minut, niin me emme olisi koskaan kestäneet ystävinä.”Tyttö tokaisee ja jatkaa kävelyä. Cedric hymähtää seuraten Ginnyä. ”Tiedän sen”. Ginny vilkaisee Cedriciä silmäkulmastaan.
”Kadutko sitä että oltiin yhdessä?” tyttö kysyy hetken harkittuaan.
”En koskaan kadu yhtään tyttöä” Cedric sanoo suorasukaisesti ja antaa ajatustensa hetkeksi vaeltaa aikaan jolloin hän oli lyhyen aikaa seurustellut nykyisen parhaan ystävänsä kanssa. Noin kaksi vuotta sitten eräänä Tylyaho viikonloppuna Cedric oli vuotavassa noidan kattilassa ystäviensä kanssa istuskellessaan nähnyt Ginnyn istuvan yksin eräässä pöydässä. Tapojensa mukaisesti poika oli tietysti mennyt Ginnyn luo ja esittänyt muutaman nappiin osuneen kommentin tytön ulkonäöstä. Kaksikko oli seurustellut muutaman viikon ajan, kunnes eräänä iltana heidän ollessaan kahdestaan tarvehuoneessa, he olivat vain alkaneet puhua toisilleen melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuona iltana heidän välilleen oli muodostunut kummallinen yhteys, ja heistä oli tullut parhaat ystävät. He olivat läheisiä kuin sisarukset eivätkä tunteneet toisiaan kohtaan mitään romanttista ainakaan kauaa. Seuraavana päivänä Cedric oli tiennyt että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko juosta karkuun ja kovaa tai alkaa seurustella Ginnyn kanssa tosissaan. Poika ei pitänyt kumpaakaan vaihtoehtoa mukavana, mutta tiesi että noista kahdesta hän valitsisi karkuun lähtemisen. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä kumpaakaan, koska seuraavina päivinä Ginny ei ottanut kertaakaan puheeksi heidän seurusteluaan tai edes yrittänyt suudella Cedriciä. Hei eivät puhuneet siitä mitään vähään aikaan. Parin kuukauden kuluttua Cedric kertoi seurustelevansa, ja Ginny löysi pian Deanin.
Ginny tuhahtaa palauttaen Cedricin takasin maanpinnalle. ”Ei, vaan vaikuttaako se meidän ystävyyteemme että ollaan joskus…” Ginny sanoo ja lehahtaa kirkkaan punaiseksi. ”No tiedät kyllä”
Cedric räjähtää nauruun. ”En osaa sanoa, mutta luulisin että ei” hän takeltelee.
”Okei sitten” Ginny sanoo ja tökkää poikaa leikillään kylkeen ja avaa tarvehuoneen oven. He olivat kävelleet sinne ilman yhteistä päätöstä. Tarvehuone oli aine ollut heidän paikkansa jossa he olivat puhuneet kaikesta ja jakaneet salaisuuksia joita kukaan muu ei tulisi koskaan kuulemaan.
Cedric hymyilee ”en ole ystävystynyt kenenkään muun kanssa” hän sanoo ja menee istumaan takan vieressä olevalle nojatuolille.
Ginny naurahtaa. ”Tiedän sen” tyttö sanoo, ”tiedätkö muuten kuka sinusta tulee mieleen?” hän jatkaa ja menee makoilemaan takan edessä olevalle pehmeälle matolle.
”No?” Cedric kysyy. ”Sinut tuntien jotai erittäin outoa varmaan.”
Ginny hymähtääa. ”Haluatko kuulla vai et?” tyttö kysyy.
”Haluan, haluan” Cedric sanoo ja sulkee suunsa.
”Hyvä poika” Ginny sanoo ja taputtaa poikaa päälaelle. ”Minulle tulee sinusta mieleen Peter Pan.” tyttö sanoo sitten.
”Kuka hän on?” Cedric kysyy ihmeissään.
”Sellainen jästien supersankari tai satuolento” Ginny sanoo. ”Vähän kuin me” hän lisää naurahtaen.
”Missä sinä jästien satuja olet kuullut?” Cedric kysyy ihmeissään.
Ginny kohauttaa olkiaan. ”Olin ennen tylypahkaa hyvä kaveri yhden jästit tytön kanssa, me luettiin paljon satuja yhdessä”
Cedric nyökkää.”Millainen hän sitten on, Peter Pan siis?” poika kysyy aidosti kiinnostuneena. Poika tykkäsi kuunnella Ginnyn juttuja ja nauraa hänen kanssaan, vaikkei heidän välillään enää mitään ollutkaan.
”No ensinnäkin hän näyttää vähän sinulta” Ginny sanoo mittaillen Cedriciä katseellaan. ”Komea ja kupariset hiukset ja tietenkin ruipelo”
”Minä en ole ruipelo” Cedric sanoo närkästyneenä. ”Mutta komea kylläkin” poika sanoo hiukan omahyväisesti ja iskee silmää Ginnylle.
”Mahdottomasta itsekkyydestäsi puhumattakaan” Ginny sanoo tökkien poikaa rintaan sormellaan.
”Auts!” Cedric valittaa. ”Kerro enemmän siitä Panista”
”Juujuu” Ginny sanoo. ”Peter Pan karkasi kotoaan ollessaan pieni, ja…”
”En minä ole kotoa karannut!” Cedric sanoo.
Ginny mulkaisee poikaa. ”En minä ole niin väittänytkään.”
”Joo, sori jatka vaan” Cedric sanoo virnistäen anteeksi pyytävästi.
Ginny huokaisee. ”Ei enää keskeytyksiä” tyttö pyytää ja Cedric nyökkää auliisti. ”Hän siis karkasi kotoa ollessaan pieni ja asuu nyt mikä-mikä-maassa Helinä keijun ja kadonneiden poikien kanssa. Hän osaa lentää onnellisten ajatusten voimalla, eikä halua koskaan kasvaa aikuiseksi” Ginny päättää kertomuksensa.
Cedric nyökkää hitaasti. ”Okei, mutta miten tuo liittyy minuun?” hän kysyy hiukan ihmeissään.
”Minä näen sinut sellaisena” Ginny sanoo ja punastuu hiukan. ”Sinä haluaisit olla ikuisesti 17-vuotias, etkä ajattele koskaan pahoja tai vakavia asioita”
Cedric hymyilee. ”Taidan tosiaan olla tuollainen”
Ginny nyökkää. ”Siinä ei ollut vielä kaikki. Yksi juttu tekee sinusta ihan hänen kaltaisensa”
”Kerro jo!”
”Peter ei pysty luopumaan ikuisesta nuoruudestaan rakkauden tähden” Ginny sanoo.
”Tunnet minut pelottavan hyvin” Cedric sanoo.
Ginny hymyilee. ”Me ollaan oltu kauan ystäviä”
”Kuinka kauan muuten” Cedric kysyy. ”Ja koska se oikeastaan alkoi, tai milloin me oltiin vain ystäviä?”
”Muistatko kun oltiin täällä tarvehuoneessa silloin kerran ja alettiin vaan yhtäkkiä puhua kaikesta?” Ginny kysyy.
”Muistan hyvin” Cedric sanoo nyökäten.
Ginny on hetken hiljaa. ”Sinä olisit muuten jättänyt minut sinä päivänä, vai mitä?”
”Niin olisin”
”Mä rakastuin sinuun sillon”
Cedric säpsähtää. ”Et ole kertonut koskaan”.
”Se meni nopeasti ohi, tajusin, etten halua pilata sitä mitä meillä oli” Ginny sanoo. ”Se ei olisi ollut sen arvoista”.
”Ei olisikaan” Cedric sanoo. ”Mikään ei ole tämän arvoista”
”Kiitos”
”Kiitos itsellesi”
Ginny hymyilee. ”Ymmärrän miksi kaikki tytöt retkahtavat sinuun”.
”No miksi?” Cedric kysyy.
”Osaat olla tosi herkkä ja kova samaan aikaan” Ginny sanoo. ”Tytöt tykkäävät siitä”
Cedric naurahtaa. ”Miten sulla menee sen Deanin kanssa?” hän kysyy ja huomaa onnellisen hymyn leviävän Ginnyn kasvoille tytön ajatellessa poikaystäväänsä. ”Sä rakastat sitä vai mitä?”
”Niin rakastan” Ginny sanoo punan levitessä tytön poskille. ”Me sovitaan täydellisesti yhteen”.
”Niin sovitte” Cedric sanoo. ”Sen huomaa siitä miten katsotte toisianne.”
Ginny hymyilee hetken autuaasti. ”Tavalla jolla sinä et ole koskaan katsonut ketään” hän sanoo pisteliäästi hetken päästä.
Cedric nyökkää. ”En etsi mitään rakkautta tai sitä oikeaa”
Ginny naurahtaa. ”Onko sinulla joku tyttö nyt?” hän kysyy. ”Tai tietenkin on, sinähän olet Cedric Diggory”.
”Ei ole” Cedric valehtelee ja manaa mielessään huonoa valehtelu kykyään jonka läpi tiesi Ginnyn näkevän helposti.
Ginny pyöräyttää silmiään. ”Kuka hän on?”
Cedric huokaisee ja ottaa paremman asennon tuolissaan. ”Cho Chang tavallaan” poika mutisee hetken päästä.
Kommentoikaa kiitoos: )
