Title: Täydellisen järjestelmällinen kaaos
Author: Penber
Raiting: S
Genre: songfic, oneshot
Fandom: Sherlock Holmes
Disclaimer: Arthur Conan Doyle omistaa herra Holmesin ja tietenkin rva Hudsonin.
Song: Three Days Grace - Break
Summary: BÄNG! BÄNG! BÄNG!A/N: Joskus on kiva kirjoittaa jotain aivan täysin hömppää! n__n Haluaisin omistaa tämän pienen tekeleen sellaiselle hassulle olennolle kuin
Felluska! Ihan vain kivoista kommenteista, jotka saa meikäläisen jaksamaan jatkaa näitä hölmöyksiä. Biisi kuuluu TDG:lle ja on heidän uusimman levynsä yksi parhaimpia! Osallistuu Yhtyeen tuotanto- ja FF50- haasteisiin! :----)
Tonight my head is spinning
I need something to pick me up
I've tried but nothing is working
I won't stop, I won't say I've had enough
Paras hetki Sherlock Holmesille oli se, kun hän saattoi lysähtää mukavan nojatuolinsa uumeniin pitkän ja uuvuttavan tapauksen jälkeen. Juuri tuollaisena hetkenä hän huokaisi raukeana ja naurahti hieman. Eihän hänen työpanoksensa ollut juuri mitään! Vaikka tohtori Watson ja koko Scotland Yard kumartuisi hänen eteensä palvoen, asia tuntui jokseenkin niin mitättömältä… siltikin niin palkitsevalta!
Tonight I start the fire
Tonight I break away
Mutta se ilta, jolloin sumu ei tuntunut millään tasaantuvan, Holmesin mieli leijaili korkeuksissa, osaamatta laskeutua alas. Kuin hän olisi edelleen Lontoon hitaasti mädäntyvillä kaduilla nappaamassa kiinni kaiken maailman rikollisia! Huiskis vain, kun miekka sivalsikin jo kurjan roiston pään irti!
Break away from everybody
Break away from everything
If you can't stand the way this place is
Take yourself to higher places
Notkeasti, taipuisasti kuin kissa, Sherlock Holmes pujahteli kulman taa ja sieltä ketterästi puisen aidan yli. Silmät innosta tuikkien, kasvot outoon virneeseen väännettynä, etsivä odotti. Vielä tuo viheliäinen konna saadaan kiinni! Vielä koko Lontoo saa kuulla, ettei näin mahtavaa miestä voida huijata!
“Haa! Sinä kurja rumilus! Nyt olet kiikissä!”
Huiskis vain ja jälleen oli yksi alamaailman olennoista siellä missä hänen kuuluikin olla! Katumudassa!
At night I feel like a vampire
It's not right but I just can't give it up
I'll try to get myself higher
Lets go were going to light it up
Viuh, vauh! Holmes liiteli pitkin katuja, antaen jaloilleen lisää puhtia. Mikään ei saisi häntä alas siitä tunteesta. Yön viima kiisi miehen yli, tuoden mukanaan vienon meriveden tuoksun. Big Ben kumautti kumeat lyöntinsä keskiyön kunniaksi.
BÄNG! BÄNG! BÄNG!
Tonight we start the fire
Tonight we break away
Break away from everybody
Break away from everything
If you can't stand the way this place is
Take yourself to higher places
If you can't stand the way this place is
Take yourself to higher places
BÄNG! BÄNG! BÄNG! Holmes alkoi olla lähellä! Vihollisen päämaja oli aivan nurkan takana. Hyppy, kierähdys ja!… Täysi hiljaisuus. Big Ben oli vaiennut ja katuja pitkin vieri vain aavemaisen tuulen humina. Nyt ei ollut aikaa perääntyä ja Sherlock Holmes tajusi sen paremmin kuin koskaan ennen.
Nyt oli tosi kyseessä!
Mies pysyi matalana, hivuttautuen seinän viertä pitkin. Lähemmäs ja lähemmäs kohdettaan. Hän kopeloi vyötäisillään lepäävää teräasetta. Avun oli oltava lähellä silloin kun sitä tarvittaisiin. Henkäys. Värähdys.
Yksikin väärä liike ja kaikki olisi pielessä.
Break away from everybody
Break away from everything
If you can't stand the way this place is
Take yourself to higher places
Vielä vähän… Holmes puraisi huultaan. Vatsassa muljahti jännitys!
Higher places
To higher places
Higher places
Take yourself to higher places
Holmes oli valmis hyökkäykseen. Hän hypähti jaloilleen, nosti aseensa valmiiksi ja!…
“Herra Holmes! Mitä ihmettä te teette?”
Rouva Hudson seisoi hämmästyneenä oleskeluhuoneen ovensuussa, hopeinen teetarjotin käsissään. Holmes seisoi puolestaan keskellä täysin myllättyä huonetta, kädet (joissa hän piteli miekkaa) kohti kattoon osoitettua. Etsivä häkeltyi, mutta vain hetkeksi. Sitten hän laski aseensa ja istahti lähimmälle tuolille kuin mitään sen suurempaa ei olisi juuri tapahtunut.
“En mitään ihmeellistä.”
