Kirjoittaja Aihe: Aina (S/Raapale/Angst)  (Luettu 1702 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Aina (S/Raapale/Angst)
« : 13.10.2010 19:16:12 »
Nimi: Aina
Kirjoittaja: Lööperiikka
Ikäraja: S
Genre: Angst,
Paritukset: -
Disclaimer: Omistan, mutta en suutu jos joku kopio. Se vain on kunnia. ;)
A/N: Joo, ystäväni on melko romuna ja hänen valituksiaan olen kuunnellut melkein kaksi viikkoa eikä omanikaan mielentila ole iloisemmasta päästä. Tälläinen pieni pätkä siis sitten syntyi. Nauttikaa jos pystytte

Katsoin sinua, sinun vilpittömiä silmiäsi, sinun viatonta naamaasi. Seurasin kuinka huulesi muodostivat sanat; “Anna yksi mahdollisuus”, sama kuin olisit sanonut anna vielä kerran minun särkeä sydämmesi. Ei, en ota enää sitä riskiä. Ei, en halua kokea sitä enää.
“Tule”. takanani kuuluu rakkaani ääni. Rakkani joka on minulle vain toiseksi rakkain. Hän ei särkisi sydäntäni, hän välittää minusta aidosti. Käännyn häneen päin näin kuinka hän ojentaa kättään, sitä mikä ei ole farkkujen taskussa ja katsoo ihmetellen miksi katson hänen kättään miettien. En tiedä vastausta siihen itsekkään. Katson sinua jälleen kysyn katselleeni; miksi? Miksi luulet että valitsisin sinut?
“Koska olen sinulle se oikea”, luit ajatukseni. Tunisin kuinka ruosteinen teräs puukotti rintaani.

“Ei, et ole”, pyöritin päätäni tuskaisena, mutta se sattui. Sattui valehdella sinulle ja hänelle. Näin kuinka katsoit minua ivallisesti. Kuinka oivalluksen pilke välähti mantelinsävyisissä silmissäsi.
“Sano se sitten. Sano minulle ettet rakasta minua ja katso minua silmiin”, sanoit ja hymyilit voiton riemuisena. Käänsin katseeni takaisin häneen, hänen silmät olivat käsittäätömän tuskaiset.
“Lähdetään”, sanoin sinulle ja tartuin kädestäsi kiinni. Tunsin kuinka sinä tarrasit toisesta kädestäni.
“Päästä irti, Thomas”, sihahdin sinulle. Ihmeekseni sinä tottelit minua ensimmäisen kerran.

Katsoin sinua kun muodostit huulillasi sanat; “Aina. Sinä tulet rakastamaan minua aina.”

Miksi sinun pitää aina olla oikeassa?
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 17:02:40 kirjoittanut Lööperiikka »

Angelika

  • Vieras
Vs: Aina
« Vastaus #1 : 13.10.2010 19:47:33 »
Tämä oli kaunis pieni teksti, johon otsikko sopi mainiosti. Bongasin muutaman virheen, mutta olet onnistunut kuvaamaan tunteita hyvin, sellaisella aidolla tavalla, johon voi hyvin eläytyä. Viimeinen lause oli hieno, ikään kuin täydensi koko tämän kertomuksen.

Lainaus
“Tule”. takanani kuuluu rakkaani ääni.
Tämän kuuluisi olla näin: "Tule", takanani... eli ei pistettä vaan pilkku.

Lainaus
päin näin kuinka hän ojentaa kättään
Tuohon kuuluisi "näen", muuten tulee yhtäkkinen aikamuodon vaihdos. Mahdollisesti typo?

Lainaus
“Koska olen sinulle se oikea”, luit ajatukseni.
Tässä vaihtuu yhtäkkiä aikamuoto, seuraava kappale on kokonaan imperfektissä, vaikka eka on preesensissä.

Lainaus
voiton riemuisena
Voitonriemuinen yhteen :--).

Kaikenkaikkiaan tämä oli mukava kirjoitus, kiitän :--).