Kirjoittaja Aihe: Naapureina Madridissa, Viimeiset kyyneleet minun vuokseni ~ S (A/I/J)  (Luettu 3095 kertaa)

Penber

  • Vieras
Title: Viimeiset kyyneleet minun vuokseni
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Draama, Angst, Het
Fandom: Naapureina Madridissa
Pairing: Andrés/Isabel/Juan
Disclaimer: En omista ko. sarjaa taikka sen hahmoja. Biisikin kuuluu Cyrukselle.
Song: Billy Ray Cyrus - She's Not Cryin' Anymore

Summary: Ja lopulta tilanne oli kärjistynyt pahemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.

A/N: Hohoo. Sain tän idean pyörämatkalla kouluun tänää ku kuulin tän biisin ja tajusin että se sopii tähän ideaan ku nyrkki naamaan. Tai jotain sellasta. Halusin näyttää Andrésin näkökannan tähän tälläsen pienen angstin muodossa.

~

Mies puraisi ilkeästi huultaan, saaden sen kulmalle aikaiseksi pienen haavan. Veri maistui inhottavalta suussa, mutta hän ei antanut moiselle yhtään ajatustaan. Kaikki Andrés Guerran keskittyminen oli juuri sillä hetkellä kohdistettu johonkin aivan muuhun. Hän pyöritteli liikkeensä logolla merkittyä kynää kädessään, tuijottaen ankean väristä ullakkohuoneen seinää. Kysymyksien sadellessa hänen ympärillään, mies painoi päänsä voimattomana polviinsa.

Olisiko hän ollut onnellisempi vaiko yhtä onneton, jos Isabel olisikin päättänyt toisin? Jos nainen olisi sittenkin voinut antaa miehelleen anteeksi ja… Ei. Andrés tiesi, ettei sille tielle ollut enää mahdollista palata.

Jokainen epäonnistuminen. Jokainen menetys. Kaikki olivat maksaneet enemmän kuin rahaa. Ne olivat repineet perheen hajalle, kunnes lopulta ei sellaista epämääräistä ihmisröykkiötä perheeksi voinut edes kutsua.

Ensin he menettivät auton.

“Andrés, mitä tämä on?” Isabel oli rääkäissyt ja piiloutunut kirkkaan keltaisen huivinsa taa. “Miksi nämä miehet vievät meidän automme.”
“Öö, kultaseni. Tämähän on jo vanha”, Andrés oli koittanut selittää, “ostamme pian uuden sen tilalle.”
“Näinkö huonosti meillä menee?”
Isabelia oli vaikea huijata.


Sitten he menettivät asunnon.

“Tämä on vain väliaikaista.”
“Mutta asumme lähiössä! Tämä paikka varmasti kuhisee rikollisia”, Isabel oli mutissut ja kurkistanut kulmiensa ali kadun toisella puolella norkuilevaa nuorisojengiä. Andrés oli naurahtanut ja koittanut vetäistä vaimoaan lähemmäs itseään.
“Pian pääsemme taas jaloillemme. Aivan pian.”


Ja lopulta tilanne oli kärjistynyt pahemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Isabel alkoi tehdä jotain salaa, mitä hän ei olisi koskaan voinut tehdä. Edes julkisesti. Hän alkoi itkeä. Muttei Andrés kuuro ollut, vaikka olikin ehkä hieman tyhmä naisten ja liikesuhteiden kanssa. Kyllä hän kuuli vaimonsa epätoivoisen nyyhkytyksen keskellä yötä, kun nainen uskoi ettei kukaan huomaisi. Taikka aamiaisen vaisut huokaukset. Ja mies tiesi, ettei hän voinut tehdä enää mitään. Muuta kuin odottaa.

Ja silloin Juan astui kuvioihin. Kaiken oudon, epämääräisen sekoilun myötä, Isabel sai värin takaisin kasvoilleen ja hymyn huulilleen. Vaikka Andrés tiesi ettei hän ollut tuon äkillisen muutoksen takana, ei hän halunnut kuulla totuutta ennen kuin se lyötiin hänelle keskelle kasvoja.

“Juanilla ja Myrtillä on suhde!”

Joku koputti ullakkohuoneen ovelle ja Andrés säpsähti mietteistään. Pian Emilion sotkuinen naama pilkisti ovenraosta. Ainoat sanat mitä vanhempi mies saattoi tämän suusta erottaa olivat “hätäkokous” sekä “nyt heti”.

“Tullaan, tullaan!” Andrés ärähti noustessaan lattianrajasta.

Ja lähtiessään ullakolta mies jätti ajatukset taakseen. Mutta yhden hän niistä säilytti mielessään. Sen, ettei Isabel ainakaan enää itkisi hänen vuokseen.

She used to cry when I'd come home late
She couldn't buy the lies I told
All she wanted was to be needed
Someone that she could call her own
The love I know I took for granted
Until she walked out of my door
Too little too late to say I'm sorry
'Cause she's not cryin' anymore

She's not cryin' anymore
She ain't lonely any longer
There's a smile upon her face
A new love takes my place
She's not cryin' anymore

I hear she's really doin' well now
She's picked herself up off the ground
I wasn't there when I was needed
But I was there to let her down
Sometimes you know I feel so foolish
If I knew then what I know now
Another tear would never fall
'Cause I'd give our love my all
If we could work things out somehow

She's not cryin' anymore
She ain't lonely any longer
There's a smile upon her face
A new love takes my place
She's not cryin' anymore

She's not cryin' anymore
She ain't lonely any longer
There's a smile upon her face
A new love takes my place
She's not cryin' anymore

There's a smile upon her face
A new love takes my place
She's not cryin' any more
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 14:08:19 kirjoittanut Yukimura »

Fell

  • Vieras
Vs: Viimeiset kyyneleet minun vuokseni (S)
« Vastaus #1 : 23.08.2010 17:55:17 »
Oiws mikä fandom ja mikä ficci n___n ♥

Tykkäsin tästä ihan kamalasti! :O Hiukan ensin epäilin, koska Andrés lukeutuu ajoittaisesti inhokkihahmoini (vaikkei aina), mutta tässä se lähinnä... säälitti. Tai siis kun vaimo jättää ja muuttaa naapuriin Andrésin kaverin luokse õ___õ Vähemmästäkin hermostuisi/masentuisi/mikä nyt henkilön luonteeseen parhaiten sopisikaan.

Lainaus
Veri maistui inhottavalta suussa, mutta han ei antanut moiselle yhtään ajatustaan.
Hänhänhän n___n

Lainaus
Sen, ettei Isabel ainakaan enää itkisi hänen vuokseen.
Just tästä mä tykkään näissä sun ficeissäsi! Ensin tekstistä sai sen kuvan, että Andrés oli vain älyttömän katkera Juanille ja onneton vaimon lähdettyä, mutta sitten tulee tää puoli esille, että Andrés haluaa Isabelin olevan onnellinen! :O Vähän sama juttu kuin siinä sun ficissäsi, jossa Downey ensin pitää hauskaa jonkun randomin kanssa ja sitten myöntää omissa ajatuksissaan, että sillä on vaan ikävä Brettiä ): Taka-ajatuksista tykkäilen, tai no, eivät nää oikeastaan taka-ajatuksia oo siinä merkityksessä kuin millaisiksi taka-ajatuksia yleensä kuvataan :,D Vaan siis että jossain mielen sykkyröissä on kuitenkin joku suurempi ajatus kuin ensin on annettu ymmärtää!

Olipa sekavasti selitetty :,-3 Toivottavasti ymmärsit, vaikka no, ei sillä niin väliä oo vaikket olisi tajunnutkaan, mutta pääasia oli se, että tykkäsin taas kerran ihan valtavasti n___n ♥ Kiva lukea Naapureina Maddesta näin yleensä, ja etenkin sun kirjoittamanasi! :O ♥

Penber

  • Vieras
Vs: Viimeiset kyyneleet minun vuokseni (S)
« Vastaus #2 : 23.08.2010 19:35:43 »
IIIIH! Kiitos kaunis Felluska-puppeliini! n___n <3 Kyllä mie ymmärsin tuon sinun söperryksen ja oon aina otettu että tästä tuollaista kaikkea syvällistä sai irti! Andrés on sinänsä aika mulkero, mut kyl sitä vähä on pakko sääliä ku vaimo alkoi styylata kaverin kanssa ja sit niitä pitäis vielä nähdä koko ajan yhdessä ;<.