Miljoona kuvaa sinusta || J/S, S, tuplaraapale

[Sädekehä]

Nimi: Miljoona kuvaa sinusta
Kirjoittaja: Säde
Genre: Angst
Ikäraja: S
Paritus: J/S

A/N: Ahh, olipas ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa J/Sää. Kaipaisin kipeästi teidän ihanaisia kommenttejanne. (: Risuja ja ruusuja!
Ja osallistuu sataseen sanalla muisto, OTP10 (vika ficci siihen, jess!) ja angst25:een myös. (:

---


Miljoona kuvaa sinusta

Minä muistan lämmön, pehmeyden ja hymyn. Sen kaikkein kauneimman, tutuimman, sen ainoan. Silmät, ja sen katseen. Toiveikkaan. Uskalluksen ja halun, kaiken sen. Kutsun hiljaisessa yössä, yhden ainoan läpitunkevan silmäyksen iholla. Ja äänen, muistan senkin. Kevyen, leikkisän, hiljaisen kuiskauksen. Kosketuksen, jonka voimalla vuoret liikkuivat. Taivas muutti väriä ja minä lensin. Sen tunteen, kun maa katoaa jalkojen alta, ja yöt muuttuvat suudelmiksi, äänettömiksi kuiskauksiksi. Sen makeuden, sen voiman. Mahdottoman.

Minä muistan myös vakavuuden, kiellon ja komennon. Ne punaiset hiukset, sen huumaavan tuoksun. Etkä sinä vastustanut. Sanoit vain, ettei menneitä voi muuttaa. Minä intin vastaan, huusin ja raivosin. Itkin ja sinä halasit minua. Olit sinä, vaikka sanoitkin muuta. Väitit, valehtelit – ja silti, sinä olit siinä. Vierellä, lähellä, kiinni minussa. Riippuvainen. Ainoastaan minusta. Minun rakkaudestani ja sen puutteesta. Kaikesta.

Minä muistan sinut. Paremmin kuin itseni. Paremmin kuin omat käteni, kasvoni, tunteeni. Muistan sinut unista, niistä kaikkein tuskallisimmista. Menneisyydestä, kaikista niistä yhteisistä kosketuksista, hymyistä ja nauruista, rakkaudesta. Jokaisesta suudelmasta, sanasta ja hänen katseestaan. Muistan riemusta ja kivusta, menetyksestä ja sen pelosta. Epätoivosta ja valosta, ja kuinka ne sekoittuivatkaan toisiinsa. Minä muistan sinut, aina ja uudelleen. Joka ikinen hetki, joka ikinen henkäys, joka ikinen aamu.

Muistan hetkestä, jolloin ensi kerran katsoit minua, etkä enää osannut lopettaa.
--

[Antelope]

Ihanaa.♥


Antelope

Ps. Pahoittelut lyhyimmästä kommentistä ikinä! En vain saa sanaa suustani.

[Sädekehä]

Antelope; Lyhyt ja ytimekäs! (: Kiitos!

VanillaM.; Siis olen ihan sanaton. En pelkästään siksi, että sun kommenttis oli aivan liian ihana, vaan ylipäätään siksi, että juuri sinä kommentoit ja pidit mun tekstistä. Eh, tuli jotenkin pikkutyttömäinen fiiilis, mut sun kommenttis merkitsi mulle todella, todella paljon. Ja olen yhtä huono vastaamaan kommentteihin kuin itse kommentoimaan, mutta yritän nyt kuitenkin sopertaa häkellyksissäni jotain.
Meidän ajatukset J/S:stä tosiaan sopii yhteen pelottavan hyvin. Se onkin oikeastaan yksi syy miksi rakastan sun tekstejä niin paljon; niissä sä käsittelet juuri oikealla tavalla J/S:ää. Tai siis juuri sillä tavalla, miten minäkin tuon kaksikon näen. Eihän se tietenkään välttämättä ole juuri se oikea tapa..
Äh, en mä mitään osaa sanoa. Sä vedät aina mut sanattomaksi! Mut kiitoksia todella paljon ihanasta kommentista. Jotenkin häkellyttävää – mutta todella mukavaa – että pidit tästä! Jotenkin myös hienoa kuulla, että pidit tyylistäni. Olen taistellut sen kanssa hyvin kauan, ja edelleenkin, mutta olen hiljalleen päässyt sinuiksi sen kanssa, joten on mukavaa saada tuon suuntaista palautetta. Kiitos. <3

A/N: Lisää kommentteja? (:

[Odo]

Nyt menin sanattomaks. Ihan oikeasti.

Löysin tämän kommentointihaasteen kautta ja ajattelin, että luen ja laitan ihan kunnon kommentin, rakentavaa ja kaikkea. En pysty.

Tämä oli ihana. Aivan uskomattoman ihanan kaunis, riipaiseva. <3
Kuvasi täydellisesti sanaa muisto, jolla sanalla osallistuit haasteisiin.

Äh, en osaa sanoa mitään. 
Tämä oli jotain pysäyttävää.

Odoshi kiittää suuresti!

[Sädekehä]

Odoshi; Voi ei, en oikein osaa sanoa mitään. :3 Sun kommenttias oli mukava ja oikeastaan ihana lukea, ja menin sitten minäkin ihan sanattomaksi. Oon iloinen, että pidit tästä. Ja mukava myös kuulla, että tämä oli sinusta riipaiseva. Siihen oikeastaan aina (usein ainakin) pyrin, joten tosi hyvä kuulla kerrankin onnistuneensa. (:
Kiitos kovasti kommentistasi! Niitä on aina ilo saada. *vinkvink*. n.n

[Sädekehä]

cassable; Hihiih, mukavaa, että kuitenkin pidit tästä, vaikkei J/Sä nyt niin kolahtaisikaan. Tykkään itse toisinaan jättää parituksen aika avoimeksi, tai nyt ainakin tulkinnanvaraiseksi, koska siihen tulee silloin - ainakin minusta - sellainen paljon vahvempi tunne. Ainakin kirjoittaessa. Ei tarvitse hokea nimiä, kun ne kuitenkin välittyy tekstistä. Tai niin ainakin itse sen koen. (: Ui, kommenttisi oli todella ilahduttava ja piristi kyllä kummasti tätä nihkeää aamua! Kiitoksia siis! <3

[akinnah]

Ei ole vähään aikaan tullut ficcejä luettua (eikä todellakaan kommentoitua), eikä ollut aikomus tätäkään ihan oikeasti lukea, mutta aloitin, eikä kesken voinut jättää.

Heti iski semmoinen jotenkin runomainen viba tästä, mikä ei todellakaan ole paha, koska oikeasti, runot ovat ihania. Melkein proosarunomainen Mutta se oli ihanaa. Tämä ficci on kaikessa ihanuudessaan todella syvällisen kaunis. Nimeään myöten.

Kaikkien noiden sanojen alla kytee jotain suurta. Siellä on hirveästi voimaa joka tahtoisi päästä ulos! Pakko lainata lemppari:

Minä muistan sinut, aina ja uudelleen. Joka ikinen hetki, joka ikinen henkäys, joka ikinen aamu.

Ihan mahtavaa. Tuossa vain ajatteli että "älä lopu, ei ei saa loppua vielä!" Tahti lähti jotenkin kiihtymään ja se kytevä tunne pilkistämään. Aivan ihanaa. Mahtavaa! Tätä on ihan pakko nostattaa ja hurrata, koska tässä on niin valtavan paljon sitä jiiässän perusideaa! Tällaisten ficcien takia jiiässä on oikeastikin Potter-maailman helmiä.

Erittäin rakoileva kommentti, anteeksi siitä. Mutta hieno hieno ficci. Kiitos tästä! (:
akinnah

[Shimarisu]

Minusta tämä on aivan loistava !
Kuvailet muistamista, rakastamista ja ikävää niin, että tuli aivan häkeltynyt olo.
Tämä on oikein loistavasti kirjoitettu (:

[Sädekehä]

akinnah; Uih, menin oikeasti (taas kerran) sanattomaksi. On todella mukava kuulla sun nähneen tämän syvällisenä, koska tämän raapaleen kohdalla halusinkin ehkä kätkeä.. luoda jotain erityistä. En nyt niin tiedä syvällisestä, mutta jotain sellaista erilaista halusin, ja kommenttisi luettuani tuli tosi onnistunut olo. (: Kiitoksia kovasti!!

Shimarisu; Oijj, kylläpäs tämä päivä lähtikin mukavasti käyntiin, kun sai paljon ihania kommentteja. Kiitos sinullekin oikein kovasti! Jotenkin häkellyttävää ja mukavaa kuulla aina, jos joku kehaisee kirjoitustyyliä. (: Punastuu ihan, kiitos!

Psst. Otan vieläkin mielelläni vastaan kommentteja..

[banaanimiäs]

Muistan hetkestä, jolloin ensi kerran katsoit minua, etkä enää osannut lopettaa.

MMAH. Rakastan. Mut oliko tää James/Sirius vai mitä häh? Mut eipä sillä silleen. Tykkäsin ihan mahdottomasti enkä mä tiiä mitä täs nyt pitäis moittii. :-----) Yölukemista.

[Sädekehä]

banaanimiäs; Hups, tosiaan missään ei taida lukea muuta kuin J/S. : D Mutta joo, Sirius/James siis oli kyseessä. Kirjoitan mielelläni toisinaan tulkinnanvaraisia tekstejä, koska itse ainakin pidän niistä todella paljon. Tunne välittyy niissä hieman eri tavalla, ja tulkinnanvaraisuus antaa lukijallekin enemmän mahdollisuuksia. Aiih, kiva kun tykkäsit tästä! Ja kiitos kovasti kommentistasi, se piristi. (:

[Zacharias]

Ihana ! Käsittämättömän ihana. Tuota noin, tämä oli ensimmäinen James/Sirius minulta koskaan. Haha. Mutta ihan helkutin hyvähän tää oli, joten pitäisi varmaan lukaista muita. Varovaisesti raapaleista pitkiin tuotoksiin. Osaat kirjoittaa runollisen kauniisti, siitä tykkään. Kiitän tästä lukukokemuksesta.

[Sädekehä]

unrealistic; Hihii, hienoa, että löysit tiesi J/Sän maailmaan! Finissä taitaa olla nykyään aika paljon tällä parituksella kirjoitettuja ficcejä, joten valinnanvaraa ainakin riittää jatkossa. (: Nunuu, olen taas kerran vähän ajatukseton, enkä oikeen osaa sanoa mitään järkevää. Kommenttisi oli kuitenkin ihanan piristävä, ja olen oikein iloinen aina, kun joku sanoo pitäneensä teksteistäni (ja erityisesti tyylistäni). Eli kiitos kaunis sinulle. (:

[koete]

Vaikka tämä olikin angstia, niin alkoi jotenkin niin suloisesti ja iloisesti, että olisi voinut luulla olevan pelkkää fluffyä.  Pidin kyllä aloituksesta, ja muutenkin tuosta tekstistä. Se oli nättiä, suloista, eikä ollenkaan niin angstia kuin kuvittelin. Tietysti mukana oli oma surullinen vivahdus, mutta tämä oli nätti näin. Liika angsti ei olisikaan tekstiin varmaan sopinut.

Parituksen huomaa oikeastaan vain alkuteksteistä, pienen viittauksen (kuvittelin) löysin tekstistä Lilyyn. Ainakin kun mainittiin tulenpunaiset hiukset, mieleen tuli heti Lily. Ja tästä päätelmästä voisi vielä päätellä lisää (lol ), että kertojana olisi ollut Sirius. Ainakin näin minä uskoisin.

Tekstin kirjoitustapa oli jollain tavalla ihana, tykästyin siihen, ettei lauseet olleet pitkiä ja monimutkaisia vaan lyhyitä ja yksinkertaisia. Ja silti nättejä. Sekä sellaisia, että sai selvän käsityksen Siriuksen (uskon vahvasti, että kertoja oli sirius!) tunteista.

Tosiaan lukiessani muita kommentteja huomasin, että et ollutkaan maininnut että on juuri James/Sirius paritus kyseessä, vaan pelkkä J/S, mulle oli kuitenkin heti selvää ketkä kaksi olivat kyseessä! Ja taisit muuten mainita asian A/N:ssä.
Mutta kuitenkin, tekisi mieli vielä sanoa jotain tästä nätistä, lyhyestä ficceröisestä, jossa angstia oli kuvattu jotenkin hellyyttävällä, ja hyväntuulisella tavalla. En tiedä, tämä sai minut hieman piristymään vaikka tosiaan piti olla angstia, mutta kuitenkin. Selvästi Sirius oli surullinen, mutta hänen muistonsa eivät olleet katkeroituneet (kuten liian usein tuppaa tämän kaltaisissa asioissa tapahtumaan) vaan hän muisteli Jamesia hellästi.

Mah, en osaa sanoa muuta. :3

[Sädekehä]

koete: Oi, sun kommenttisi oli tosi iloinen yllätys! En osannut edes kuvitella, että joku enää lukisi tätäkään, mutta olin näemmä väärässä. Hihii, olen ilmeisesti niin uppoutunut James/Siriukseen, etten edes tajua enää kirjoittaa paritusta, sillä oletan kaikkien tajuavan, mitä J/S tarkoittaa… Täytyy varmaan korjata se tuonne jossain vaiheessa. Mutta eää, sun kommenttisi oli aivan ihastuttava, ja olen iloinen, että tykästyit noihin lyhyisiin lauseisiin (jotka ovat ehkä liiankin lyhyitä, eh) ja muutenkin. Sirius tosiaan oli kertoja, ja vaikka itse aina yritän saada hyvää angstia aikaan, jotenkin melko usein se jää sellaiseksi aika kevyeksi, mutta tämän tarkoitus ei kyllä ollutkaan olla mikään kovin raskas ja superangstinen, vaan enemmänkin juuri sellainen haikea ja kaihoisa. Kuitenkin Sirius ei tässä ollut niinkään katkera, kaipasi vain Jamesia ihan hirmuisesti. Mutta kiitos sulle!! (: