Kirjoittaja Aihe: Rakkauden taakka [K11] 3/7 osaa ilmestynyt, uusin 19.9!  (Luettu 3381 kertaa)

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
// Alaotsikko: R/Hr, H/G Drama/Angst

Eli, sain tämmöisen ficin nyt suunnitteille. Tässä olisi traileri, ja ensimmäisen osan kirjoittelen tässä mahdollisimman pian. Toivottavasti kiinnostaa!

Ficin nimi: Rakkauden taakka
Kirjoittaja(t): Aiqsu
Oikolukija/Beta: -
Tyylilaji/Genre: Drama/Angst/Romance
Ikäraja: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Ron/Hermione, Harry/Ginny

Lordi Voldemort on kuollut vuosia sitten, mutta pimeyden voimia on silti jäljellä kukistettaviksi...
”Joskus minä luulin, että olisin nähnyt kylliksi taisteluita yhden elämän tarpeiksi.”
”Niin minäkin, mutta miten se muka onnistuisi, kun sinä olet sinä?”
”Eli tämäkin oli taas minun syytäni? Kiitti paljon, kaveri.”

..Yksi sota on jälleen voitettu, ja horisontissa näkyy pitkästä aikaa valoa...
”Hetken minä luulin, että loppu oli lähellä.”
”Ei sinusta niin helpolla päästä eroon, se on tullut todistettua.”

..Tiedossa on pitkä loma...
”Ginny! Me lähdetään Ranskaan!”
”Ranskaan?”
”Billiltä ja Fleurilta tuli kutsu. Heidän kesähuvilalleen.”

...ja häät...
”Ja minä haluan kolmetoista kuivakakkua täytekakun lisäksi..”
”Hermione, uskon kyllä että pystyisit syömään sen kaiken, mutta sen jälkeen tuskin mahtuisit hääpukuusi.”
”Ron! Anteeksi, Rosmerta, pieni hetki, minun täytyy murhata yksi sulhanen.”

..kunnes järkyttävä uutinen muuttaa kaiken.
”Hermione? Miksi sinä istut keskellä vessan lattiaa? Mikä hätänä?”
”Harry. Minä olen mokannut. Olen mokannut täydellisesti.”

Tarina elämästä...
”Tämä on minun elämäni! Minun oma päätökseni!”
”Ja minun oli tarkoitus olla sinun sulhasesi!”

...tuskasta...
”Älä itke, minä olen tässä.”
”Minulla on ihan hirveä olo, joka paikkaan sattuu, joten pidä nyt jo Merlinin nimessä se suusi kiinni! Minä saan itkeä jos minua huvittaa!”

..ja päätöksistä.
”Osa minusta haluaa unohtaa kaiken, hankkiutua eroon täsyä kaikesta.. Jatkaa siitä mihin jäin. Ja toinen osa..”
”Ei osaa luopua.”
”Niin. Olen pahoillani. Minun täytyy ratkaista tämä itse.”

Kuinka paljon ihminen on valmis kestämään rakkaaltaan..
”Ron. Sano jotain.”
”Minulla ei ole mitään sanottavaa.”
”Sinä et edes pysty katsomaan minua silmiin. Sinä et rakasta minua enää, eikö niin?”
”Siinä sinä olet väärässä. Mutta saattaisi olla helpompaa, jos en rakastaisi.”

..ja kuinka pitkälle hän on valmis menemään saadakseen kostonsa?
”Theodore Nott. Nouse ylös, jotta voit taistella vastaan kuin mies.”
”Miksi? Sinä tapat minut kuitenkin.”
”En minä aio päästää sinua niin helpolla. Minä haluan nähdä kun sinä kärsit.”
”Mitä minä olen sinulle tehnyt? Ei se muija halua muuta kun naimisiin sinun kanssasi.”
”Turpa kiinni. Hän on raskaana. Sen sinä olet minulle tehnyt.”
« Viimeksi muokattu: 21.01.2015 21:13:19 kirjoittanut zougati »

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 261
Vs: Rakkauden taakka [K11] Traileri ilmestynyt!
« Vastaus #1 : 10.08.2010 16:31:40 »
Minkäs nyt teet, kun ficin traileri oli niin superihkuihana että kommentista tulee kehno ja pahoin pelkään, että menee pelkän ihkutuksen puolelle.. tykkäsin tosi paljon noista vuorosanaosioista ja olit osannu valita ne hyvin, niin että ne ei paljastanu liikaa muttei oikeestaan liian vähääkään... (lue: ihan liian vähän ja nyt mulla meni yöunet ku rupeen miettiin et mitäköhä tapahtuu...) Saat luvan kertoo mulle AINA et millo tähä on tullu jatkoo, laitat vaikka viestin tai sit ku kerran nykyään ku ollaa taas samassa koulussa niin kerrot!!!               

Eka luku kehiin ja vähä äkkiä ! <3
ci nnamon

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K11] Traileri ilmestynyt!
« Vastaus #2 : 14.08.2010 13:26:15 »
cinnamon; thänkjuuverimats ;) Kiva kuulla että tykkäsit, yritän kirjoitella nyt sitä ekaa osaa ja saada sen mahdollisimman pian valmiiksi (: Saat sitten kuulla kyllä.

Fantomatique

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Rakkauden taakka [K11] Traileri ilmestynyt!
« Vastaus #3 : 14.08.2010 14:55:00 »
Aaps kuinka kutkuttava traileri! Pitääpäs alkaa seurailla ensimmäisen osan ilmestymistä. Vaikuttaa todella herkulliselta draamalta kerrassaan, me likes. Traileri oli erittäin hyvä, tuli heti sellainen olo että pakko saada tietää mitä tapahtuu. Varmasti nappaat paljon lukijoita jo tuolla trailerilla! :>

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K13] Traileri ilmestynyt!
« Vastaus #4 : 14.08.2010 16:13:26 »
Fantomatique: Iso kiitos kommentista! (: Hyvä että kuulosti hyvältä. Tässäpä se ensimmäinen osa jo on.

Osa 1. Onnellisia suunnitelmia


Harry, Ron ja Hermione katselivat, kuinka ankeuttaja toisensa jälkeen lipui yli pölyisen salin. He olivat onnistuneet tekemään melkoista tuhoa Pyhän Mungon sairaalan aulassa. Kuolonsyöjien hyökättyä sairaalaan tarkoituksenaan kaikkien sairaalan asiakkaiden raaka murhaaminen, Harry oli kutsunut koolle alaisensa, eli koko ministeriön auroriviraston, ja sen lisäksi AK:n ja Feeniksin killan jäseniä.

Hermione seisoi kädet puuskassa ja katseli, kuinka kaksi parantajaa juoksivat aulan seinää vasten nojaavan Seamus Finniganin luokse ja kantoivat tämän sairaalavuoteelle. He loitsivat sänkyyn liikutusloitsun ja pian Seamusta vietin kiireen vilkkaa kohti yläkertaa.

”Sotia ei ikinä osata hoitaa siististi”, Hermione tuhahti. ”Taas yksi hieno rakennus romuttui ja monta ihmistä loukkaantui.”

Ron katsoi Harryyn silmiään pyöritellen, ja Harry pinnisteli ollakseen nauramatta. Kaikki loukkaantumattomat aurorit paimensivat parhaillaan kuolonsyöjiä ulos aulasta viedäkseen heidät Azkabaniin.

”Hetken minä luulin, että loppu oli lähellä”, Ron sanoi yhtäkkiä vakavoituneena.

”Ei sinusta niin helpolla päästä eroon, se on tullut todistettua”; Hermione sanoi ja hymyili Ronille. Ron kietoi kätensä morsiamensa ympärille ja suuteli häntä.

Harry kuitenkin katseli vakavana ympärilleen. ”Joskus minä luulin, että olisin nähnyt kylliksi taisteluita yhden elämän tarpeiksi.

”Niin minäkin, mutta miten se muka onnistuisi kun sinä olet sinä?” Ron virnuili pitäen edelleen nyt nauravaa Hermionea sylissään.

”Eli tämäkin oli taas minun syytäni? Kiitti paljon, kaveri”, Harry sanoi mutta virnisti myös.

”No, tavallaan on hyvä että pimeyden voimia riittää kukistettavaksi – ilman taisteluita meidän elämästämme saattaisi tulla hirveän tylsää”, Hermione hymyili.

”Nyt olisi kuitenkin hyvä aika piiiiitkälle tylsälle jaksolle”, Ron virnisti ja suukotti Hermionen olkapäätä siitä, mistä paidan hiha oli revennyt.

”Miten niin?” Harry kysyi ihmeissään.

”Pirhana, Harry, sinä olet varmaan maailmanhistorian huonoin bestman. Häät, muistatko?” Ron nauroi päätään pudistellen.

”Ai niin!” Harry älysi ja löi kämmenellä otsaansa.
Nauraen kolmikko poistui taisteluareenalta keväiseen auringonpaisteeseen.


Kalmanhanaukio kahdentoista eteisessä kotitonttu Oljo kiiruhti Harrya vastaan.

”Harry-isäntä, antakaa takkinne Oljolle ja olkaa hyvä ja riisukaa kenkänne. Isäntä on hyvin tervetullut kotiin, rouva on odottanut teitä”, Oljo kertoi kumarrellessaan isännälleen.

”Tässä, kiitos, Oljo”, Harry sanoi ojentaessaan takkinsa tontulle.

Hän kulki yli kiiltävän parketin ja nousi portaat ylös yläkertaan.  Ruokasalin pöydän ääressä istui punahiuksinen nuori nainen. Hän nojasi leukaansa käsiinsä ja yritti lukea.

”Hei, kaunotar”, Harry sanoi ovelta kiusoittelevasti.

Ginny kääntyi katsomaan häntä ja naisen silmiin syttyi tuttu, tulinen katse. Ginny nousi pöydästä sellaisella vauhdilla, että tuoli kaatui, ja ryntäsi Harryn syliin.

Harry nauroi onnellisena rutistaessaan Ginnyn rintaansa vasten. Hän oli ollut poissa melkein kaksi viikkoa sairaalahyökkäyksen vuoksi, ja arvasi Ginnyn olleen huolesta suunniltaan.

”Sinä olet kunnossa”, Ginny kuiskasi, painoi otsansa miehensä otsaa vasten ja tarttui tämän hiuksiin.

”Tottakai minä olen kunnossa”, Harry kuiskasi ja suuteli Ginnyä hellästi. Ginny vastasi suudelmaan niin rajusti, että he olivat vähällä kaatua. Ginny kietoi jalkansa Harryn vyötärön ympärille ja Harry nosti hänet ruokasalin pöydälle. Harry suuteli Ginnyn pehmeitä, suloisia huulia ja kaulaa ja Ginny huokaili onnellisena. Harry oli kotona, hän oli turvassa, hän oli jälleen Ginnyn luona.

”Ginny”, Harry henkäisi suudelmien välistä. ”Oljo voi tulla tänne koska tahansa..”

”Mitä väliä?” Ginny naurahti ja kaatui taaksepäin vetäen Harryn samalla makaamaan päälleen pöydälle.


Hermione istui nojatuolissa takan edessä. Tulessa hänen edessään oli matami Rosmertan pää, jolle Hermione saneli ruokatilausta häitä varten.

”Juomat, juomat.. Tuliviskiä on tietenkin oltava, täytyy vain toivoa että ihmiset osaavat rajoittaa sen juomista, en halua että minun häissäni oksennellaan ympäriinsä. Kermakaljasta en ole varma, koska kesähääthän ne ovat ja kermakalja ei välttämättä ole paras mahdollinen juoma kuumalla ilmalla. Enemmänkin kaipaisin virkistäviä juomia, onko sinulla mitään hyviä ehdotuksia?”

Rosmertan selostaessa Hermionelle juomavalikoimaa Ron kolisteli varastohuoneessa kaivaessaan luudanvarttaan romukasan alta. Hän oli lähdössä läheiselle kukkulalle pelaamaan huispausta nykyisin naapurissa asuvan Michael Cornerin kanssa. Ronin ja Michaelin ystävyys oli kirvoittanut muutaman erityisen huvittuneen kommentin Hermionelta.

”Vielä muutama vuosi sitten kun Michael seurusteli sinun siskosi kanssa, sinä halusit syöttää poikaparan jättiläiskalmarille”, Hermione oli muistuttanut kulmat koholla. Ron oli irvistänyt tulevalle vaimolleen ja lähtenyt Michaelin kanssa pubiin.

Ron sai kiskottua pitäjänvarusteet ylleen ja nappasi luudan ja pallolaatikon kainaloihinsa. Hermione istui edelleen nojatuolissa takan edessä, ja Ron antoi hänelle suukon poskelle ohi kulkiessaan.

”Minä menen nyt, kulta”, hän sanoi ja kulki ovelle. Hermione oli saanut juomatilauksen valmiiksi ja selosti nyt toiveitaan kakkujen suhteen.

”Ja minä haluan kolmetoista kuivakakkua täytekakun lisäksi..”

”Hermione, uskon kyllä että pystyisit syömään sen kaiken, mutta sen jälkeen tuskin mahtuisit hääpukuusi”, huikkasi Ron ja pakeni ovesta pihalle.

”Ron! Anteeksi, Rosmerta, pieni hetki, minun täytyy murhata yksi sulhanen”, Hermione virnisti ja ryntäsi Ronin perään.


Harry herätessä seuraavana aamuna oli tilava makuuhuone täynnä auringonpaistetta. Ginny nukkui velä sikeästi hänen sylissään, joten hän irrotti kätensä varovasti naisen ympäriltä ja hiipi huoneesta.
Alakerrasta kuului jo kattiloiden ja pannujen kolinaa, ja keittiön ovella hän näki Oljon paistamassa heille pekonia ja munia. Harryn nähdessään tonttu kumarsi syvään.

”Hyvää huomenta Harry-herra, aamiainen on pian valmis. Hakeeko Oljo herralle Päivän profeetan ulkoa?”

”Ei tarvitse, voin hakea postin itsekin, kiitos. Huomenta sinullekin”, Harry hymyili silmiään hieroen. Oljo kumarsi vielä uudelleen ja jatkoi sitten puuron hämmentämistä.

Harry löntysti hitaasti puutarhan poikki portille. Pöllöt tiputtivat postit aina portinpieleen, sillä suojataikojen vuoksi ne eivät päässeet lentämään taloon.
Profeetan lisäksi pöllöt olivat tänä aamuna tuoneet kirjeen. Lähettäjä oli Bill Weasley.
Harry luki kirjettä samalla kun palasi sisälle, ja sisällä hän kuuli Ginnyn äänen keittiöstä. Tämä oli herännyt ja tullut alas aamiaiselle.

”Ginny!” Harry huikkasi jo eteisestä, ”Me lähdetään Ranskaan!”

”Ranskaan?” Ginny ihmetteli Harryn astuessa keittiöön.

”Billiltä ja Fleurilta tuli kutsu. Heidän kesähuvilalleen”, Harry kertoi. Hän ojensi kirjeen vaimonsa luettavaksi.

”..Huvilamme on pieni mutta kaunis, ja sijaitsee huvin suloisella puistoalueella. Fleur ja minä päätimme kutsua teidät ensimmäisiksi vieraiksemme, sillä emme ole nähneet teitä pitkään aikaan. Pikku Victoirekin odottaa tapaamistanne innolla. Vastatkaa mahdollisimman pian”, Ginny luki. ”Tämähän on ihanaa!”

”Niin on”, Harry hymyili. ”Juuri sitä mitä me tarvitsemme. Pitkä loma rauhallisessa paikassa.”

”Ron ja Hermionekin ovat silloin häämatkalla, joten aikamme tulisi täällä pitkäksi”, Ginny totesi Oljon tarjoillessa hänelle puuroa.

”Totta”, Harry sanoi ja lastasi pekonia lautaselleen, ”Teddyä tulee tietenkin ikävä, mutta Andromedan kanssahan hän asuu, joten hänestä kyllä pidetään huolta. Hän kyllä väittää, että mummolassa on tylsää, ja tahtoo muuttaa tänne koska täällä on hauskempaa. Kyllä hän silti pari viikkoa ilman meitä pärjää. ”

”Oljo”, Ginny sanoi juhlallisesti. ”Voisitko käydä saman tien Viistokujalla tilaamassa minulle uuden mekon? Me lähdemme Ranskaan!”
Oljo kumarsi ja kaikkoontui poksahtaen Harryn ja Ginnyn kilistäessä mehulasejaan yhteen.

Hermione istui puutarhassa mehulasi kädessään. Kello oli vasta kahdeksan aamulla, mutta hän oli herännyt ikävään tunteeseen mahanpohjassaan. Hän katseli pensaikossa mönkiviä menninkäisiä ja yritti unohtaa huonon olonsa.
Kauaa se ei kuitenkaan toiminut, ja Hermione läimäisi kätensä suulleen. Mehulasi jäi pöydälle, kun hän ryntäsi läheisen pensaan ylle ja oksensi.
Mikä minua oikein vaivaa? Hän mietti. Hän ei ollut syönyt mitään pilaantunutta, mutta silti hän oli  useampana peräkkäisenä päivänä antanut ylen.
Kävellessään sisään Hermione mietti mysteerisen pahoinvointiaallon merkitystä. Kun hän laski lasin keittiön pöydälle, hänen päähänsä iski ajatus.
Hermione kelasi kuluneita päiviä ja viikkoja mielessään. Viisi viikkoa oli kulunut viimeisen taistelun ja sen suunnittelun parissa. Ei kuukautisia koko aikana, Hermione tajusi kauhukseen. Ei. Ei se voinut olla niin.
Hän yritti vakuuttaa itselleen, ettei se ollut mahdollista – vaikka hänellä olikin ollut kuukautiset viimeksi seitsemän viikkoa sitten. Hän ja Ron eivät olleet rakastelleet kertaakaan sen jälkeen – taistelu oli pitänyt molemmat kiireisinä ja he eivät olleet viettäneet aikaa yhdessä lähes ollenkaan – iltaisin molemmat olivat olleet niin väsyneitä, että he olivat nukahtaneet heti kotiin päästyään.
Joten ei. Hermione ei voinut olla raskaana.
Paitsi, pieni ääni Hermionen päässä muistutti. Se kerta, jota ei tapahtunut.
Taikaministeriö. Kello kolme yöllä. Nuori mies oli tunkeutunut salaperäisyyksien osastolle tutkiakseen vanhoja arkistoja. Hermione oli saanut hänet kiinni. Mutta jotain oli tapahtunut. Vaikka Hermione kuinka yritti kieltää sen itseltään.
Hän istui hiljaa keittiön pöydän ääressä. Ajatukset raksuttivat hänen päässään. Ei.
Voi ei.

Fantomatique

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Rakkauden taakka [K13] Traileri ilmestynyt!
« Vastaus #5 : 14.08.2010 20:14:10 »
Hooaaaaa! Minä pidin tästä ensimmäisestä osasta, suht leppoisaa ja sitten loppuu nooooin kutkuttavaan kohtaan. ;>

Kirjoitat sujuvasti ja tarina etenee mukavan nopsasti. Joitakin pieniä virheitä löysin mutta ei mitään suurempaa. Sen verran sanoisin että paikan ja hahmojen vaihtuessa, eli kun siirrytään ns. toiseen kohtaukseen, voisi olla enemmän väliä. Yksi enter tuntuu jotenkin liian lyhyeltä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. :)

Seuraavaa osaa odotellessa!

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 261
Vs: Rakkauden taakka [K13] Ensimmäinen osa ilmestynyt!
« Vastaus #6 : 15.08.2010 21:41:47 »
Voi jessus minkä taas teit! Miks kirjotat niinihanasti,  että mun aivot menee solmuun ja en saa minkäänlaista kommentii kyhättyy kasaan...  

Ensinnäkin (nyt yritän toden teolla että tästä kommentistä tulee hyvä!!), hahmot ovat ihanasti iicee ja olet osannut hyvin päästä kunkin hahmon pään sisään ja vuorosanat ovat niin aidon kuuloisia, että voin oikein kuvitella nämä hahmot edessäni puhumassa, pointsit siitä. :)

Toiseksi, juoni on ihana, enkä välttämättä itse ieksis mitään näin ihanaa. Mietin vaan, että miks Harry oli jättäny Ginnyn kotiin, ja päädyin siihen tulokseen, että harryn olenherrasmiesenannatyttöstävänijoutuavaaraanminunvuokseni -luonteenpiirre on taas astunut esiin <3

Kolmanneksi, RAKASTAN kaikenlaista ron/hermione paritus söpöstelyä jota tämä ficci on ihan parhaimmillaan!

Neljänneksi ihkutusosuus: rakastan sun kirjotustyylii ja tekstin laatu on ihan huippua! Ja EDELLEENKIN on voimassa se käsky siitä et aina kerrot mulle millon o tullut jatkoo!!

Kaneli, joka ei malta oottaa jatkoa ja jonka yöunet taas vaihteeksi kuluvat jatkon pohdiskeluun...


« Viimeksi muokattu: 15.08.2010 21:53:43 kirjoittanut cinnamon. »

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K13] Ensimmäinen osa ilmestynyt!
« Vastaus #7 : 22.08.2010 21:23:35 »
Sitten kommentoidaan kommentteja ^^

Fantomatique;  Ensinnäkin, ihanaa että kelpasi! :))) Kirjoitusvirheistä olen tosi pahoillani, oma silmäni ei näköjään napannut kaikkia virheitä tekstistä ja tuosta Openofficen automaattisesta korjaajasta ei sitten ole yhtään apua. Välilyöntejä laitoin aina kappaleen vaihtuessa kaksi, mutta ehkä se on liian vähän tai sitten tämä finin tekstikenttä poisteli "ylimääräiset" välilyönnit. Korjaan ongelman seuraavaan osaan! Kiva kun jaksat odotella jatkoa, jota on kyllä luvassa heti kun saan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitusvireeseen (ja tämä tapahtuu toivottavasti ensiviikolla?). ;)

cinnamon; Hehee, edelleen olen tosi iloinen että tykkäät tästä ja olen myös hyvin kiitollinen siitä että olet valmiina potkimaan mua persuksille heti jos osaa ei ala kuulua. ;D Lisää Hr/R söpistelyä löytyy seuraavasta osasta kunhan vain saan sen kirjoitettua. (; Kiitän kommentista.

Jatkoa tulossa toivon mukaan ~ pian?
Aiqsu kiittää ja kumartaa ja pahoittelee viivästyksestä ^^

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K13] Toinen osa ilmestynyt!
« Vastaus #8 : 30.08.2010 23:32:51 »
Nonniin, nyt se on täällä, täällä se on (ja cinnamon voi taas lopettaa sen osan ruinaamisen muutamaksi päiväksi)  ;)


Osa 2. Odottamaton mutka matkaan

Harry löhösi olohuoneen sohvalla Teddy sylissään. Heidän silmiensä edessä oli olohuone täyden katastrofin vallassa. Lattialla lojui kasoittain kaapuja, huispausvarusteita, kummallisen näköisiä hurisevia ja surisevia vekottimia ja jopa muutama puhpalluranpoikanen kömpi tavaravuoressa. Harry ja Teddy katselivat silmät pyöreinä, kuinka makuuhuoneen ovesta lenteli aina vain lisää tavaraa kasaan.

”Ööm.. Kulta? Muistathan sinä että me emme ole muuttamassa Ranskaan lopullisesti, vaan vain muutamaksi viikoksi?” Harry kysyi vaimoltaan epäröivästi.

”No katsotaan mitä sinä sitten teet kun tajuat, että sinulla ei ole lainkaan puhtaita kaapuja, ja kaikki pimeyden paljastimesi jäivät kotiin! Katsotaan miten suu sitten pannaan kun kaikki Beauxbatonsin pahat pojat tulevat soittamaan ovikelloa kesken lomamme etkä sinä ole valmistautunut hyökkäykseen!” Ginny huudahti luoden Harryyn murhaavan katseen oviaukosta.

”Beauxbatonsin pahat pojat?” Harry kuiskasi Teddylle epäuskoisena ja yritti pidätellä nauruaan.

”Naura sinä vain, mutta usko pois – jos minä en hoitaisi näitä asioita ajoissa kuntoon, koko loma menisi meiltä sivu suun.”

”Ginny-rakas, kuukausi ennen lähtöä ei ole ajoissa. Se on liian ajoissa. Eikö sinun sitä paitsi pitäisi olla auttamassa Hermionea valmisteluissa? Luulin että olitte menossa hääpukuja katselemaan.”

”Hän perui”, Ginny tuhahti ja tuli istumaan Harryn ja Teddyn viereen sohvalle. ”Liian ajoissa, vai? Hyvä on, annetaan olla sitten. Mitäs sanot, Teddy, jos mennään Viistokujalle ja haetaan jäätelöt Qaino Vahvahqolta? En ole nähnyt häntä ikuisuuteen.”

         ************

Hermione Granger kulki pitkin katua kohti Kalmanhanaukiota tuntien syvää inhoa itseään ja koko maailmaa kohtaan. Hänellä oli kädessään vanha helmilaukku, jonka senhetkinen sisältö sai Hermionen hyvin hermostuneeksi. Se oli tehtävä, ja mitä pikemmin sen parempi.
Hän saapui numero kahdentoista kohdalle ja avasi oven. Kävellessään yläkertaan hän toivoi, ettei hänen hermostuneisuutensa näkyisi ulospäin.

”Kulta! Kai sinä olet jo pakannut minun luutani? Muusta en välitä, mutta Tulisalaman on tultava mukaan”, Harryn ääni kantautui olohuoneesta.

”Harry James Potter, sinä se et välitä mistään muusta kuin huispauksesta! Opetat vielä tällekin pikku kullanmurulle tuollaisia tapoja, eikö opetakin, Teddy kulta?” Ginny tuli keittiöstä sylissään viisivuotias pikku Teddy. Pojan tukka oli sinä päivänä pirteän turkoosi ja taipui enkelinkiharoille.

”Minä vain..” Harry aloitti närkästyneenä mutta lopetti huomatessaan vieraansa. ”Hermione!”

”Hei, Hermione! Luulin että olisit kiireinen koko päivän”, Ginny sanoi tullessaan halaamaan Hermionea.

”Minä olen ollut liikenteessä koko päivän”; Hermione sanoi ja hymyili mahdollisimman luontevasti, ”mutta nyt minulla oli aikaa, joten päätin tulla katsomaan teitä.”

”Hei, Teddy, katsopas kuka tuli käymään! Sano hei Hermione-tädille!” Ginny kehotti Harryn kummipoikaa.

”Hei, Teddy”; Hermione hymyili pojalle, joka vilkutti hänelle ja kiiruhti sitten kummisetänsä luo. Hermione kääntyi takaisin Ginnyn puoleen. ”Sopiiko että käyn nopeasti vessassa?”

”Totta kai”, Ginny hymyili ja kiirehti keittiöön. ”Minä laitan sillä aikaa teen, haluatko sen kanssa mieluummin kurpitsaleivoksia vai sitruunatorttua?”

Mutta Hermione ei vastannut hänelle, sillä hän kiirehti vessaan sydän pamppaillen ja helmilaukkuaan puristaen.

         *************

”Minä taidan mennä katsomaan missä se Hermione oikein viipyy”, Harry sanoi, nosti Teddyn pois sylistään ja venytteli käsiään. ”Ei muuten, mutta tee jäähtyy”, hän lisäsi silmäillen Oljon pöytään tuomia kurpitsaleivoksia nälkäisesti.

Harry laskeutui portaat alakertaan ja koputti vessan oveen.
”Hermione? Oletko sinä siellä?”

Kuului hiljainen niiskaisu ja kummallisen nuhainen ääni ”Tule sisään”.

Harry avasi oven, ja hämmästyi nähdessään ystävänsä lattialla istumassa.

”Hermione?” Harry kysyi varovaisesti. ”Miksi sinä istut keskellä vessan lattiaa? Mikä hätänä?”

”Harry. Minä olen mokannut”, Hermione kuiskasi ja kohotti kyynelten raidoittamat kasvonsa. ”Olen mokannut täydellisesti.”

”Mitä on tapahtunut?” Harry kysyi huolissaan, polvistui Hermionen vierelle ja kietoi toisen käsivartensa tämän hartioille.

Hermione tuijotti vastapäistä seinää, puri huultaan ja sanoi sitten tärisevällä äänellä: ”Minä olen raskaana.”

Harry tuijotti Hermionea hetken sanattomana, kun sanat imeytyivät hänen aivoihinsa. Sitten hän naurahti hämmentyneenä.
”Mutta – sehän on hienoa! Miksi sinä itket, sehän on hyvä uutinen!”

Hermione kuitenkin pudisti itkuisena päätään ja kyyneleet ryöppysivät hänen poskilleen.
Harry tuijotti ystäväänsä pitkään hiljaisuuden vallitessa ymmärtämättä yhtään mitään.

”Olen varma että se on myös Ronin mielestä hieno homma”, hän sanoi lopulta.

”Harry, sinä et y-ymmärrä!” Hermione nyyhkäisi. ”Tämä ei ole niin yksinkertaista!”

”Miten niin ei ole yksinkertaista? Voisitko selittää minulle mitä täällä on oikein meneillään?”

”Harry..” Hermione sanoi, katsoi miestä anovasti silmiin ja kuiskasi sitten: ”Se ei ole Ronin.”

         ************

Ginny puri huultaan ja tuijotti tuleen kasvot kalvenneina. Teddy nukkui poikittain hänen sylissään ja pojan pää retkotti nojatuolin käsinojan yli. Hermione istui vastapäisellä sohvalla, silmät itkusta turvoksissa ja huopaan kääriytyneenä.
Harry katsoi naisesta toiseen ja yritti keksiä sanottavaa. Kun hän ei lopultakaan saanut suustaan ulos järkevää lausetta, hän nosti Teddyn Ginnyn sylistä ja lähti viemään tätä yhteen yläkerran makuuhuoneista.

”Oletko sinä minulle vihainen?” Hermione kysyi Ginnyltä värisevällä äänellä.

”En”, Ginny sanoi tiukasti tuijottaen yhä tulta. ”Mutta olen pettynyt. Olet keittänyt itsellesi aikamoisen sopan, tiedätkö.”

”Tiedänkö? Totta Merlinin nimessä minä tiedän! Minä teidän paremmin kuin kukaan muu, ja minulla on siitä todisteita sisälläni! Etkö sinä ymmärrä etten ikinä tarkoittanut tehdä tätä R-ronille! Minä rakastan häntä!” Hermionen ääni kohosi monta oktaavia ja kyyneleet alkoivat jälleen valua pitkin hänen poskiaan.

Ginny kääntyi katsomaan häntä huulet tiukkana viivana. Hermione itki ja tärisi, hänen nyyhkytyksensä kaikui suuressa olohuoneessa ja sai lopulta Ginnyn kovan kuoren murtumaan. Ginny nousi sohvalta, meni istumaan Hermionen viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille.

”Voi kultaseni”, Ginny huokaisi ja silitti Hermionen hiuksia. ”Anna anteeksi. Tämä oli järkytys minullekin.”

Harry palasi huoneeseen ja seisahtui ovelle katselemaan sohvalla istuvaa kaksikkoa. Hän mietti, missä Ron mahtoi olla ja mitä tämä sanoisi, kun kuulisi että hänen tuleva vaimonsa olisi raskaana toiselle. Harry käänsi katseensa maahan ja puri huultaan.
Miten näin saattoi tapahtua Ronille ja Hermionelle? Niin monta vuotta he kaksi olivat tuhlanneet tappeluun, toisen kateelliseksi tekemiseen ja typerään vihoitteluun, vaikka he olivat aina rakastaneet toisiaan ja nyt, kun he olivat lopulta saaneet välinsä kuntoon, tämä pilaisi kaiken.


”Harry”, Ginny kuiskasi. Harryn huomaamatta hän oli tullut aivan lähelle. Harry kohotti katseensa ja hymyili vaisusti.

”Mennäänkö nukkumaan? Hermione nukahti”, Ginny kysyi ja kietoi kätensä Harryn vyötäisille. Harry vilkaisi Hermionea, joka nukkui nyt paljon rauhallisemman oloisena sohvalla, ja nyökkäsi.

         *************

Harry ei saanut unta. Hän kääntyili sängyssään, mutta ei onnistunut saamaan unenpäästä kiinni. Hänen ajatuksensa laukkasivat. Tällaisina hetkinä häntä todella harmitti, ettei koskaan ollut oppinut okklumeusta.

”Harry?” Ginny kuiskasi pimeässä. ”Etkö sinä saa unta?”

”En..” Harry mutisi ja kääntyi vaimoonsa päin. Oli niin pimeää, ettei hän erottanut vaimonsa kasvonpiirteitä, mutta leiskuvan punaisen tukan hän kuitenkin näki.

Ginny siirtyi makaamaan aivan Harryyn kiinni ja kietoi kädet tämän ympärille.
”Mitä sinä mietit?” Ginny kuiskasi hiljaa.

”Ronia”, Harry huokaisi. ”Hän on varmasti huolissaan. Hermione sanoi, ettei Ron tiedä missä hän on.”

”Olen niin pahoillani heidän puolestaan”, Ginny sanoi hiljaa. ”Juuri ennen häitä.. Miten Hermione saattoi tehdä niin? Hän on aina niin järkevä.”

”En tiedä. Jokainen tekee joskus virheitä. Toivon vain että Ron pystyy antamaan hänelle anteeksi.”

”Niin minäkin.. Mutta sinä tunnet Ronin. En ihmettelisi vaikka hän..”

”Peruisi häät? Lähtisi sen miehen perään?”

Siihen Ginny ei osannut sanoa mitään. He makasivat hiljaa pimeydessä, Ginnyn pää vasten Harryn rintaa. Lopulta Harry huokaisi.

”Olen vain onnellinen että minulla on vieläkin sinut.”

”Mm. Sinulla on aina minut”, Ginny kuiskasi ja suukotti Harryn olkapäätä. ”Minä rakastan sinua.”

         ************

Aamulla Hermione heräsi olohuoneen sohvalta säpsähtäen. Yläkerrasta kuului epämääräistä meteliä.

”Ron! Rauhoitu! Minä en voi – älä viitsi – odota!” Kuului Ginnyn huuto.

”Hän on minun vaimoni, päästä nyt helvetti sentään minusta irti, Harry, tai kiroan kätesi irti!”

Hermionen mahalaukku heitti volttia kun hän kuuli Ronin äänen, ja se sai aikaan jälleen yhden syöksyn vessaan. Jos Ron nyt tulisi ja avaisi oven, hän näkisi Hermionen oksentamassa ja luulisi että hän olisi vakavasti sairas tai ehkä jotain vielä pahempaa.

Ovi aukesi, mutta sisään ryntäsi Ronin sijasta Ginny. Harryn ja Ronin korotetut äänet kuuluivat nyt hieman kauempaa, ehkä keittiöstä.

”Hermione!” Ginny puuskutti. ”Ron on täällä.”

”Huomasin”, Hermione sanoi ja pyyhki suutaan. ”Mitä te sanoitte hänelle?”

”Ettei hän voi nähdä sinua juuri nyt. Hän ei oikein uskonut meitä, kuten huomaat.”

Hermione huokaisi syvään. ”Hyvä on, kiitos.. Minä tulen ihan kohta. Minä hoidan tämän.”

Ginny katsoi Hermionea myötätuntoisesti ja poistui vessasta sulkien oven perässään.

                                                                    **************

Ron istui sohvalla pää painuksissa Harryn vieressä. Harry ei tiennyt mitä sanoa, hän vain istui ja vilkuili Ronia huolestuneena. Ginny istui miehiä vastapäätä ja vaihtoi katseita Harryn kanssa.

”Saako herrasväelle olla kermakaljaa? Tai ehkäpä kurpitsamehua? Oljo voi tuoda mitä herrat ja emäntä ikinä tahtovat”, kotitonttu Oljo kiiruhti huoneeseen kumarrellen.

”Hmm.. Onko meillä vielä tuliviskiä jäljellä? On? Hyvä. Tuo kaikki mitä löytyy”, Ginny huokaisi ja tonttu kiiruhti tiehensä hiukan paheksuva ilme kasvoillaan.

Hermione astui varovasti vessan ovesta ulos. Hän tiesi näyttävänsä kauhealta, mutta hän esti askeliaan horjumasta ja meni istumaan Ronia vastapäätä Ginnyn viereen.

”Ron?” Hermione sanoi varovaisesti. Ron ei kohottanut katsettaan.

”Minä olen niin pahoillani. Kaikesta. Minä en tiedä miten kertoisin tämän sinulle... Mutta kerron kuitenkin. Minä olen raskaana”, Hermione sanoi pienellä, ahdistuneella äänellä.

Ron kohotti kasvonsa, ja katsoi Hermionea suoraan silmiin.

”Se ei ole minun, eikö niin?” Ron totesi käheällä äänellä.

Kyynel vierähti Hermionen poskelle. ”Minä olen niin pahoillani”, hän kuiskasi.

Ron käänsi katseensa sivuun ja räpytteli silmiään. Sitten hän nousi ylös ja poistui sanaakaan sanomatta huoneesta.
« Viimeksi muokattu: 18.09.2010 14:42:10 kirjoittanut Aiqsu »

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 261
Vs: Rakkauden taakka [K13] Toinen osa ilmestynyt!
« Vastaus #9 : 31.08.2010 21:00:20 »
Ihanaaaaaa<3 kuten aina ja taas mää hehkutan iiceetä kun se on vaan noin ihanaa varsinkin ronin kohdalla joka vaan on niin nams että! Monet potterfanit ovat varmasti kiitollisia sii että ron istui harryn kanssa samaan vaunuosastoon!! <3

Mutta itse ficistä: asiat ovat ihanan todentuntuisia ja pystyn kuvittelemaan hahmot eteeni ja tää on niin huippu et tästä voitais tehdä vaikka leffa! Virheitä ei ollut ja tää on edelleenkin ihan mahtava, jatka samaan malliin!!

Cinnnnnnnnamon


// ja en mää sitä osaa ny varsinaisesti ruinannu oo... Mitäny vähä kyselly et millo tuöee jatkoo *viaton ilme*





O
« Viimeksi muokattu: 03.09.2010 14:49:05 kirjoittanut cinnamon. »

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K13] Toinen osa ilmestynyt!
« Vastaus #10 : 18.09.2010 16:31:15 »
Cinnamon; Ihan turha esittää viatonta, kun kaikki tietävät että sä olet hyvin VIALLINEN tässä asiassa >8D
Leffa? Sopii mulle :D:D Koska vaan.
Hyvä jos teksti on hyvää ja virheitä ei oo (=

Kiitos taas kerran kommentista sulle ja lupaan kirjoitella jatkoa (noin 40% valmis) :)<3

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Rakkauden taakka [K13] 3/7 osaa ilmestynyt, uusin 19.9!
« Vastaus #11 : 19.09.2010 14:21:22 »
Här det är, joten olkaa hyvät ja nauttikaa.. Tai lukekaa edes ;) Ja kommenteista olisin erityisen kiitollinen!


Osa 3. Peiteltyjä totuuksia ja kivun kyyneliä

Hermione makasi Potterien olohuoneen sohvalla. Hänen rintansa kohoili tasaisesti, mutta välillä hänen suustaan pääsi levottomia huudahduksia. Edeltävällä viikolla Harry ja Ginny olivat heränneet moneen kertaan siihen, että hän huusi ja itki unissaan.

Hermione käänsi kylkeään ja ynähti unissaan. Hänen unensa muistutti hidastettua elokuvaa, mutta taustalla oli tieto siitä, että se oli paljon enemmän kuin keksitty tarina.

Ronin kasvot olivat surulliset ja kalpeat. Epäuskoiset. Pettyneet.

”Se ei ole minun, eikö niin?”

Äänestä kuuli, että koko maailma oli romahtanut Ronin niskaan. Hermione olisi halunnut kieltää asian, hän halusi heittäytyä Ronin syliin, hän tahtoi vain pitää miehen lähellään.

Ovi sulkeutui. Ron oli poissa. Vasta silloin Hermione alkoi huutaa.
”Älä mene! Ron, minä rakastan sinua! Ei, odota! Älä jätä minua! Älä mene.. Älä..”


 
            ************************


”Hermione? Hermione!” Ginny tarttui unissaan itkevää ja huutavaa Hermionea olkapäistä. ”Hermione, herää!”

Hermione säpsähti hereille. Hän näytti hetken täysin hämmentyneeltä ja katseli vauhkona ympärilleen. Sitten hänen kasvonsa vääntyivät uudelleen itkuun.

”Se oli totta, eikö ollutkin? Hän on poissa. Ron on poissa..”

Itkun yltyessä Ginny meni Hermionen viereen makaamaan ja antoi tämän kastella yöpaitansa kyynelillään.

            ************************


Harry oli unen ja valveen rajamailla kuullessaan makuuhuoneen oven kolahtavan hiljaa kiinni. Hän kohottautui hiukan vuoteessa ja näki vaimonsa kiskovan yöpaitansa pois päältään. Ginny heitti paidan huoneen nurkkaan ja rupesi kaivelemaan kaapista toista.

”Hän taisi itkeä oikein kunnolla?” Harry kysyi apeana. Ginny hätkähti tajutessaan miehen olevan hereillä, ja katsoi sitten häneen surullisesti.

”Kuten joka ikinen yö tällä viikolla”, hän huokaisi.

Ginny löysi kaapista yöpaidan ja aikoi vetää sen päälleen, mutta Harry sanoi: ”Älä. Tule tänne.”

Ginny asetti paidan paikoilleen kaappiin ja meni Harryn luo vuoteeseen. He makasivat sylikkäin hiljaisuuden vallitessa.

Kyyneleet valuivat Ginnyn poskia pitkin, ja Harry hengitti hänen hiuksiinsa ja silitteli hänen paljasta selkäänsä hellästi. Välillä alakerrasta kuului nyyhkytystä ja vaikerrusta, ja silloin Harry peitti Ginnyn korvat käsillään. Kuunteleminenkin tuntui jo liian raskaalta.

”Hän on täysin romahtanut”, Ginny kuiskasi katkonaisesti. ”E-en tiedä mitä tekisin.”

”Tiedän”, Harry kuiskasi käheästi. ”Minusta tuntuu samalta.”

”Tämä on täysin minun typerän veljeni syytä”, Ginny sähähti kyyneltensä läpi. ”Jos hän ei olisi sellainen idiootti joka hylkää raskaana olevan vaimonsa noin vain..”

”Ei se ole täysin Ronin syytä”, Harry kuiskasi. Ei vihaisesti. Ahdistuneesti. ”Kun ottaa huomioon, ettei vauva ole hänen.”

Ginny painoi päänsä Harry rintaa vasten. Jokainen sen talon asukas tuntui juuri sillä hetkellä tahtovan kadota maan alle, jos ei otettu lukuun pikku Teddyä, joka nukkui onnellisena.


            *********************


Ron istui kotisohvallaan puolityhjä tuliviskipullo kädessään. Hän tuijotti takkatuleen toivoen, että jonkun pää ilmestyisi sinne ja kertoisi kaiken olleen vain pahaa unta.

Ron mietti, koska Hermione oli pettänyt häntä. Olikohan se ollut pelkkä yhden yön juttu, vai ehkä pitkäaikainen suhde? Oliko Hermione rakastunut toiseen mieheen? Ron saattoi jopa tuntea sen miehen.

Ron pomppasi ylös sohvalta ja paiskasi viskipullon päin seinää. Lasinsirpaleet lensivät ympäriinsä ja valkoiseen seinään jäi punainen läikkä, mutta Ron ei välittänyt. Hän tarttui jokaiseen esineeseen johon suinkin ylettyi ja paiskoi niitä ympäriinsä. Ilmiskooppi, muistipallo, Hermionen vanhemmilta kihlajaislahjaksi saatu lasivaasi.. Kaikki makasivat pian sirpaleina ympäri lattiaa.

Lopulta valurautainen noidankattila lensi läpi ikkunasta. Ron tuijotti hetken sanattomana valtavaa reikää, josta kuunvalo tulvi sisään. Sitten hänen polvensa pettivät ja hän vajosi lasinsirpaileiden sekaan lattialle.

Hän pysyi pitkän aikaa paikoillaan ja antoi tuskan virrata ulos kyynelinä silmistään ja huutoina huuliltaan.

            **********************


Aamulla Ron heräsi lattialta ja jäi hetkeksi tuijottamaan tuhoa, jonka oli saanut aikaan. Hän vilkaisi peiliin (johon oli myös ilmestynyt halkeama) ja näki punaiset ja turvonneet silmänsä. Hienoa.

Hetken hän heilutteli taikasauvaansa ympäriinsä korjaten rikkoutuneita esineitä. Sitten hän istui sohvalle miettien kuumeisesti.

Pian hän nousi ylös. Hän oli tehnyt päätöksensä – hänen oli puhuttava Hermionen kanssa. Hän ei kestänyt epätietoisuutta enää hetkeäkään.

                                
   ---------------------------------------------------------------------------------------------------

Hermione tunsi itsensä hirvittivän hermostuneeksi. Ron oli lähettänyt tunti sitten pöllön, jossa kertoi tulevansa Pottereille. Hermione ei tiennyt mitä odottaa – oliko Ron päättänyt jättää hänet, huutaa hänelle vai oliko tiedossa jälleen monta vaivautunutta ja tuskaista minuuttia, joiden aikana kukaan ei saanut sanaa suustaan? Tai sitten ehkä, Hermione ajatteli toiveikkaasti jossain hyvin syvällä aivojensa perukoilla, mies antaisi hänelle anteeksi.

Hermione käveli hermostuneena Ginnyn pukeutumishuoneessa ympäriinsä. Välillä hän kääntyi vilkaisemaan peilikuvaansa. Hiukset olivat takussa kuten aina, ja kun ne yhdisti mustiin silmänympäryksiin ja kalpeisiin kasvoihin, tulos ei ollut kaunis. Omasta mielestään Hermione näytti juuri haudasta nousseelta zombielta.

”Hermione! Ron tuli”, kuului Harryn huuto yläkerrasta. Hermionen sydän alkoi hakata kuin ompelukone, ja hän joutui vetämään monta kertaa syvään henkeä ennen kuin sai itsensä kasattua. ”Ei se voi enää mennä pahemmaksi”, hän sanoi hiljaa ääneen ja astui sitten ovesta ulos. ”Ehkä.”

Tällä kertaa Ginny ja Harry olivat ohjanneet Ronin keittiön pöydän ääreen istumaan, ja Hermionelle tuli väkisinkin mieleen jokin lakiasianajotoimisto, jossa osapuolet istuivat vastakkain pöydän ääressä. Hermione istui ovea lähinnä olevalle paikalle Ginnyn viereen. Ginny tarttui Hermionea kädestä pöydän alla ja nyökkäsi hänelle rohkaisevasti. Hermione oli hänelle kiitollinen.

”Kiitos kun tulit”, Hermione sanoi Ronille hiljaisella, hauraalla äänellä. Ron ei katsonut häntä silmiin, mutta hänen ilmeensä värähti kun hän kuuli haavoittuvaisuuden morsiamensa äänessä.

”Minä.. Tahdoin selvittää asiat”, Ron sanoi ja yritti pitää äänensä vakaana.

”Niin minäkin”, Hermione kuiskasi kyyneleet silmissään kiiltäen.

”Joten, sinä siis olet.. raskaana.” Ronin ääni värähti viimeisen sanan kohdalla.

”Olen pahoillani.” Hermionen ääni ei ollut kuiskausta kuuluvampi, ja hän käänsi katseensa syliinsä.

”Koska se.. tapahtui?” Ron kysyi ääni täristen ja purren huultaan.

”Puolitoista kuukautta sitten”, Hermione kuiskasi, ”olin vakoiluretkellä ministeriön lähellä. Minä olin.. typerä. Uskomattoman typerä.”

Hetken hiljaisuus. Kyyneleet valuivat hiljaa pitkin Hermionen poskia ja tipahtelivat hänen polvilleen. Ron oli nostanut kätensä kasvojensa suojaksi.

”Miksi?” hän kuiskasi hetken kuluttua tuskin kuuluvalla äänellä. Harry hänen vieressään näytti suunnattoman ahdituneelta ja laski kätensä hänen olkapäälleen.

”Minä en tiedä”, Hermione sopersi itkunsa seasta. ”Olin sekaisin. Kaipasin sinua. Tajusin liian myöhään, mitä olin tekemässä.”

Ron nousi pöydästä. ”Odotatteko hetken”, hän sanoi ääni särähtäen ja poistui nopeasti huoneesta. Ginny katsoi huolestuneesti itkevästä Hermionesta Harryyn ja sanoi: ”Minä menen.”


               *************************

Ginny löysi Ronin yläkerrasta, Siriuksen vanhasta huoneesta. Ron istui sängyllä kädet kasvoillaan ja hänen hartiansa vavahtelivat.

”Ron”, Ginny kuiskasi hiljaa. Lohduttavasti. Ron kohotti katseensa käsiinsä ja katsoi Ginnyyn epätoivoisesti.

”M-mitä minun pitäisi tehdä?” mies sopersi.

”Voi kultapieni..” Ginny kuiskasi ja kietoi kätensä veljensä ympärille. Ron painoi kasvonsa siskonsa olkapäätä vasten ja itki lohduttomasti. He istuivat pitkään siinä sängyn laidalla ja Ginny silitteli Ronin punaisia hiuksia.

Kun Ron sai lopulta koottua itsensä, hän katsoi Ginnyä rukoilevasti.
”Kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. Miksi hän teki minulle niin? Miten hän saattoi tehdä sen?”

”Asia on varmaan kuten hän itse sanoi. Hän ei ajatellut selkästi”, Ginny sanoi surullisesti. ”Mutta sinun pitää tietää, että hän katuu sitä ihan oikeasti. Hän on huonossa kunnossa. Hän tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan.”

”Minä antaisin mitä tahansa, jotta se vauva olisi minun”, Ron huokaisi.

Hetkeen Ginny ei osannut sanoa mitään. Hän vain katseli veljeään säälivästi. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt Ronia niin avuttomana.

”Tule”, hän sanoi lopulta hiljaa ja tarttui Ronin käteen. ”Mennään takaisin keittiöön. He ovat varmasti huolesta suunniltaan.”


            **********************


Hermionen kasvot olivat niin kalpeat, että Harry alkoi pelätä tosissaan toisen pyörtyvän. Aina välillä toinen heistä heitti epätoivoisen katseen ovelle.

Kun Ginny ja Ron lopulta astuivat sisään, Harry huokaisi helpotuksesta. Hermione kohotti katseensa, mutta kun hän näki Ronin punaiset silmät häntä alkoi jälleen itkettää.

”Hermione”, Ron sanoi hiljaa ja katsoi naista silmiin ensimmäistä kertaa päiviin. ”Mitä sinä aiot tehdä?”

”Minä en tiedä”, Hermione kuiskasi ja katsoi Ronia anovasti silmiin.

”Harkitsetko sinä tosissasi sen pitämistä?” Ron kysyi lähes inhoten.

”En minä tiedä!” Hermione huudahti ja kyyneleet alkoivat virrata jälleen pitkin hänen poskiaan. ”Minä olen ihan sekaisin, en minä tiedä yhtään mitään!”

”Miten sinä voit kuvitellakaan, että minä voisin ikinä antaa sinulle anteeksi jos sinä olet synnytät sen lapsen?” Ron pärskäytti.

Hermione alkoi suuttua toden teolla. Kyyneleet ryöppysivät hänen poskilleen, kun hän huusi Ronille. ”En minä tiedä, mutta tämä on minun elämäni! Minun oma päätökseni!”

”Ja minun oli tarkoitus olla sinun sulhasesi!” Ron täräytti.

Hermione jäi tuijottamaan Ronia sanattomana. Hänen silmistään valui yhä kyynelten puro, mutta samalla ne salamoivat. Vettä ja tulta yhtä aikaa.

”Sinä et varmaan aio edes kertoa minulle, kuka sen isä on?” Ron totesi lopulta vaisusti.

”Miksi kertoisin? Se ei saa sinua vihamaan minun vauvaani yhtään vähempää. Korkeintaan enemmän, jos se on edes mahdollista”, Hermione tokaisi katkerasti.

”Ai, nyt se on jo 'sinun vauvasi'?” Ron suutahti.

”Ron, rauhoitu..” Harry yritti sanoa väliin.

”Turpa kiinni, Harry! Sitten kun sinun vaimosi on tuollainen ympäriinsä jakeleva huora, sinä voit näyttää miten rauhoitutaan!”

”Ron!” Ginny huudahti kauhistuneena.

”Vai että huora minä olen?” Hermione kiljui. ”No, mieluummin minä olen huora kuin sinun vaimosi!”

Sen sanottuaan Hermione ryntäsi ulos huoneesta ja portaat alakertaan. Ron, Harry ja Ginny jäivät istumaan keittiöön eikä kukaan tiennyt, mitä sanoa.


            ***************************


Ginny.

Haluaisin sanoa että olen pahoillani eilisestä, mutta en pysty siihen. Kysyn sinulta vain yhden kysymyksen.

Tiedätkö sinä, kuka sen isä on?

Ron


Ginny istui työhuoneen pöydän ääressä ja silitteli ajatuksissaan poskeaan sulkakynällä. Hän huokaisi syvään.

En. Olen pahoillani kaikesta,

Ginny



            *************************

Koputusta vessan ovella. Hermione oli jälleen kerran polvillaan vessanpöntön edessä ja piteli päätään.

”No mitä?” hän huikkasi väsyneesti.

”Ron on täällä”, Ginny huokaisi. ”Tule ylös kun jaksat.”

Mitä Ron teki jälleen Pottereilla? Hermione mietti. Luultavasti mies oli tullut jälleen julistamaan hänelle, kuinka paskamaisen tempun hän oli tehnyt ja että Ron naisi mieluummin Voldemortin kaksoissiskon kuin hänet.

Ron odotti Hermionea eteisessä. Hermionen pokerinaama piti, kun hän seisahtui miehen eteen kysyvä ilme kasvoillaan.

”Voidaanko puhua kahdestaan?” Ron kysyi ja viittasi makuuhuoneeseen. Hermione nyökkäsi synkkänä ja seurasi häntä.

Ron istui sängylle. Hermione jäi nojaamaan seinään häntä vastapäätä.

”Minä inhoan tätä tilannetta”, Ron huokaisi.

”No sepä harmi, sillä minun mielestäni tämä on ihan hirveän kivaa. On ihanaa olla pikku huora, joka joutuu joka aamu työntämään päänsä vessanpönttöön – ja mainitsinko jo, etten ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon?” Hermione ärähti purevasti.

”Okei, tämä ei ole helppoa sinullekaan. Mutta en minä voi noin vain antaa sinulle anteeksi, kun se – vauva, tai mikälie – on sinun sisälläsi.”

”Tulitko sinä tänne asti kertomaan minulle, että et voi antaa minulle anteeksi?” Hermionen kommentti oli tarkoitettu pilkallisesti, mutta se kuulosti enemmänkin epätoivoiselta.

”En. Minä vain halusin tietää josko sinä olisit vaikka päättänyt.. mitä aiot tehdä.”

”En ole, Ron.”

”Etkä varmaankaan tahdo kertoa minulle, kuka on sen isä?”

”Mikä on pointti, Ron? Mitä sinä sillä tiedolla tekisit?”

”En tiedä. Haluaisin vain tietää, kuka minun elämäni oikein pilasi!” Ronin ääni kohosi huudoksi.

”No, ehkä se olin minä. Etkö sinä niin sanonut?!” Hermione kiljui.

”Älä yritä saada minua tuntemaan syyllisyyttä, sillä se ei toimi! Minä olen tässä se uhri!”

”No niinhän sinä tunut olevan. Mutta tiedätkö mikä minua raastaa eniten tässä koko helvetin sopassa?”

”No mikä?” Ron älähti.

”Se, että minä olen niin vitun raskaana etten voi edes vittu juoda päätäni täyteen! Joten ole onnellinen että edes sinä voit!”

”No, jos raskaana olo haittaa sinua niin paljon niin mitä jos hankkiutuisit siitä kakarasta eroon!”

Ron aikoi lähteä, mutta pysähtyi Hermionen heittäessä häntä lasisella siepillä, jonka oli napannut Harryn yöpöydältä. Ron ehti juuri ja juuri väistää, mutta yksi lasinsiru osui kuitenkin hänen poskeensa ja viilsi siihen haavan.

Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan silmiin. Kumpaakin itketti, mutta he eivät tahtoneet myöntää heikkouttaan toisilleen.

Silloin joku tempaisi makuuhuoneen oven auki.

”Mikä se räsähdys oli?” Ginny huudahti huolestuneena ovelta. ”Kuulosti kuin..”

Hän pysähtyi tuijottamaan Ronia, jonka poskesta valui verta, ja Hermionea, jonka silmät alkoivat hiljalleen kyyneltyä.

”Tulkaa olohuoneeseen”, Harry sanoi apeasti. ”Tästä ei tule yhtään mitään.”

   
            *************************

Ron ja Hermione istuivat yhteisellä sohvalla niin kaukana toisistaan kuin suinkin kykenivät. Potterit olivat heitä vastapäätä, ja Harry saarnasi Ronille ja Hermionelle.

”..Joten loppujen lopuksi on typerää, että te kaksi ette voi keskustella kuin aikuiset! Ettekö te tajua kuinka raskasta tämä on meillekin? Mitä te kaksi oikeasti haluatte? Ron?”

”Minä haluan asioiden palaavan ennalleen”, Ron tokaisi happamasti. ”Ja haluan tietää, kuka on vauvan isä.”

”Hermione? Voisitko sinä nyt vihdoinkin kertoa sen?” Harry huokaisi.

Hermione katsoi hetken aikaa happamasti maahan. Hän inhosi ajatusta siitä, että toiset saisivat tietää yksityiskohdat hänen suuresta virheestään, mutta hänellä ei näyttänyt olevan paljoa vaihtoehtoja.

”Hyvä on”, Hermione sanoi ja kohotti katseensa maasta. ”Theodore Nott.”



********************************************************************************************

Kommenttia kiitos! (=