HarryPotterFan4Ever, Kiitos taas kommentistasi
!
Brunet, Kiitos sinullekin kommentistasi. Hihih, Harrysta ja Dorasta tulee aika lailla tässä luvussa....
A/N: Höm, tämä vähän venähti. Sekä pituudeltaan, että aika-taulultaan. Kommentteja kaipailen toki.
Luku 13, Okklumeus,
Viiden aikaan seuraavana päivänä Harry suunnisti kohti rehtorin kansliaa. Hän lausui tunnussanan ja pääsi helposti ovelle, vetäisi henkeä ja koputti.
"Sisään", Dumbledoren ääni kutsui.
Harry aukaisi oven ja astui sisään. Huoneessa oli Dumbledoren lisäksi Severus Kalkaros, Harryn liemien opettaja. Tämä seisoi ikkunan edessä ja katseli Harrya arvostellen. Harry huokaisi raskaasti.
"Kas, Harry. Sait siis Siriuksen kirjeen?" Dumbledore varmisti ja Harry nyökkäsi.
Samassa rehtorin kanslian ovi aukeni uudelleen, ja Sirius astui sisään. Hän pyyhälsi Harryn luokse ja jäi seisomaan tämän taakse tuijottaen Kalkarosta murhaavasti.
"Luulin, että tapaamme herra Mustan vain sinun kanssasi, Albus", Kalkaros sihisi. Sirius kääntyi katsomaan tätä suoraan silmiin.
"Satun olemaan pojan isä", tämä sanoi yrittäen olla kovinkin rauhallinen. Harry huomasi, että miehen kädet olivat nyrkissä.
"Sääli poikaa", Kalkaros tuumasi ivallisesti hymyillen.
"No niin, no niin", Dumbledore keskeytti alkavan riidan. "Sirius on täällä juuri siksi, koska on Harryn huoltaja. Ja me molemmat tiedämme, miksi Severus on täällä. Vai mitä Sirius?"
Sirius painoi katseensa maahan ja mutisi jotain hyvin pienellä äänellä.
"Harry, kerroit Siriukselle kirjeessäsi että olet nähnyt jonkinlaisia unia, vai kuinka?" Dumbledore varmisti, ja Harry nyökkäsi.
"Ne olivat painajaisia", hän mutisi.
"Minkälaisia?" Dumbledore kysyi kiinnostuneena.
Harry katsoi isäänsä apua anoen.
"Kuulemma..." Sirius aloitti, mutta Dumbledore keskeytti hänet.
"Anna Harryn itse kertoa, Sirius."
"Enimmäkseen painajaisia Voldemortista. Mutta myös... Dianan kuolemasta", Harry kertoi vastentahtoisesti. "Ja... Kolmivelhoturnajaisista", hän jatkoi. Sirius laski kätensä hänen olkapäälleen ja puristi lempeästi.
Dumbledore mietiskeli. Hän kääntyi Kalkarosta kohti.
"Olemme päättäneet, että alat Severuksen avulla opiskella Okklumeusta", Dumbledore ilmoitti.
"Mitä?" Harry kysyi. Lisää Kalkaroksen tunteja? Ja mitä hittoa oli Okklumus, vai mikä se nyt olikaan? Dumbledore oli varmasti pähkähullu.
"Okklumeus auttaa sinua karkottamaan painajaisesi. Mutta vain... vain jos osaat käyttää sitä oikein ja sinulla on tarpeeksi tahtoa", Kalkaros sanoi ivallisesti. "Tosin jos olet isältäsi jotain perinyt niin..." hän aikoi jatkaa, mutta Dumbledore kohotti kätensä vaientaakseen hänet.
"Sinuna todella pohtisin, mitä suustani päästäisin, Ruikuli", Sirius sihisi murhaavasti.
Harry kääntyi huvittuneena isäänsä päin. Mikä ihmeen Ruikuli? hän kysyi katseellaan. Sirius virnisti hänelle ja mutisi hänen korvaansa:
"Annoimme hänelle kouluaikaan mukavan lempinimen."
Harry naurahti pienesti ja oli salaa tyytyväinen, etteivät Kalkaros ja Dumbledore kuulleet, mitä he puhuivat heidän selkänsä takana.
***
Dora seisoi mietteliään näköisenä rohkelikkojen oleskeluhuoneen ikkunan edessä. Hän katseli, kuinka sade piiskasi ikkunaa ja kuu paistoi taivaalla. Dora sulki silmänsä ja ajatteli Harrya. Harry oli Doran ensimmäinen poikaystävä. Hän ei ollut seurustellut ennen kenenkään kanssa. Nyt kun Dora seurusteli, hän huomasi, että seurustelu oli täynnä mustasukkaisuutta ja hellyyttä. Dora oli huomannut tuntevansa pienen mustasukkaisuuden jopa siitä, kun Harry oli kietonut kätensä Ginnyn ympärille, kun tällä oli ollut paha mieli jostain. Dora kyllä tiesi mistä. Ginny oli vihainen Doralle Harrysta.
"Hei, Diana. Tiedän, että kuulet minut. Minä... haluan kertoa sinulle jotain", Dora kuiskasi hyvin pienellä äänellä avatessaan samalla ikkunan. Hän katsoi kuuhun ja jatkoi. "Olen kiitollinen sinulle siitä, että olit niin ihana sisko. Rakastit minua ja kuuntelit minua aina. Kiitos siitä, kiitos kaikesta. Olen myös iloinen, että ehdit nähdä minut ja Harryn yhdessä. Olen surullinen, koska et voinut elää niin kauan, että olisit ehtinyt nähdä maailmaa. Mutta... ne kuolevan nuorena, joita jumalat rakastavat. Lepää rauhassa, rakastan sinua."
"Kenelle sinä puhut?" Doran takaa kuului ääni.
Dora säpsähti ja kääntyi. Hänen takanaan seisoi Hermione.
"Dianalle", Dora myönsi.
Hermione huokaisi ja kietoi kätensä Doran ympärille.
"Dora, et voi jatkaa näin. Hän on poissa, häntä ei ole enää", tyttö sanoi.
Dora irtaantui ystävänsä otteesta ja katsoi tätä suoraan silmiin.
"Sinulla ei ole sisaruksia eikä varmastikaan kaksossisarta, joten et voi tietää, miltä minusta tuntuu! Lakkaa jo holhoamasta minua! Osaan pitää huolen itsestäni!" tyttö kiljaisi.
Hermione säpsähti.
"Sinun pitäisi kertoa Harrylle unistasi", hän totesi.
"Mitä sinä minun unistani tiedät?" Dora kysyi säikähtäneenä. Dianan kuoleman jälkeen hänkin oli alkanut nähdä painajaisia, joissa hän joko nyyhkytti siskonsa kuolleen ruumiin edessä tai sitten he nauroivat yhdessä, ja Diana kuiski hänelle samaa lausetta. Tule luokseni. Ja siihen Dora heräsi.
"Näen sen kasvoiltasi. Näet joka yö unta Dianasta. Unessa nauratte yhdessä, sitten... Sitten Diana alkaa kuiskia sinulle", Hermione sanoi ja painoi päänsä.
"Mistä voit tietää?" Dora kysyi epäileväisenä.
"Minä..." Hermione aloitti ja katsoi Doran selän taakse. Dora kääntyi katsomaan samaan suuntaan ja näki oleskeluhuoneen pöydällä oman päiväkirjansa. Hän henkäisi.
"Sinä olet lukenut minun päiväkirjaani! Kirjaa, jossa on yksityisiä asioita minusta! Miten saatoit? En olisi koskaan uskonut sellaista sinusta!" tyttö kiljaisi ja otti päiväkirjansa. Hän heitti sen Hermionen naamaan ja tälle tuli avohaava poskeen, johon päiväkirjan kulma oli osunut. "Siinä! Lue se kokonaan!" tyttö huusi ja juoksi tyttöjen makuusaliin.
"Mitä täällä meuhkataan?" sisään astuva Harry kysyi. Hän vilkaisi Hermionea, joka seisoi äimänä pidellen kättänsä poskellaan.
"Kysy Doralta. Minä yritin vain auttaa", tyttö tiuskaisi ja lähti muotokuva-aukosta.
Harry vilkaisi kirjaa, joka makasi lattialla. Sen kansi oli vaaleanpunainen ja siinä oli iso punainen sydän. Sydämestä lähti muutama keltainen viiva kulmiin ja sen keskellä luki: My diary.
Uteliaana Harry aukaisi päiväkirjan ja alkoi lukea.
Rakas päiväkirja,
Viime yönä näin taas sen saman unen. Nauroin Dianan kanssa, ja yhtäkkiä hän alkoi kuiskia ja veti minua mukaansa.
"Tule luokseni. Pysymme aina yhdessä", Diana kuiski, otti minua kädestä ja leijui jo ilmassa. Hän yritti vetää minua mukaansa, mutta pysyttelin tiukasti jalat maassa.
"Pysymme... aina... yhdessä", Diana kuiskasi ja sai minut mukaansa.
Siihen heräsin. Olin aivan hiessä ja silmäni olivat kostuneet tuskan kyynelistä. Nousin vuoteeltani ja pesin kasvoni viileällä vedellä. Se auttoi hiukan, mutta – kuten aina ennenkin – en pystynyt nukkumaan enää ollenkaan samana yönä.
Enempää Harry ei pystynyt lukemaan, sillä hänenkin silmänsä alkoivat täyttyä kyynelistä. Poika pyyhkäisi silmiään hihallaan ja nousi nojatuolista, johon oli istuutunut vasta hetki sitten. Doralla oli vähän selitettävää.
"Dora!" Harry huusi tyttöjen makuusalin portaisiin. "Tule alas! Minulla on sinulle asiaa!"