Kirjoittaja Aihe: Vain toinen puolisko, S  (Luettu 4861 kertaa)

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 955
Vain toinen puolisko, S
« : 22.07.2010 22:42:24 »
// Alaotsikko: S, one-shot, George

Ikäraja: sallittu
One-shot
Genre: angst

A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti -haasteeseen Georgella.



Vain toinen puolisko


Kaikkialla haisi hiki ja veri, se oli pistävä haju, ja jokin sai sen tuntumaan minun mielessäni hyvin huvittavalta.

Minun teki mieli osoittaa taikasauvalla itseeni ja lausua tappokirous jo pelkästään sen ajatuksen takia, aivan kuin en olisi muutenkin vain vaivoin saanut estettyä itseäni juoksemasta Tylypahkan korkeimpaan torniin, josta olisin hypännyt alas.

Minun toinen puoliskoni makasi edessäni äänettömänä, poissa luotani. Hän ei avaisi silmiään ja heittäisi huonoa vitsiä niin kuin minä tein, kun minulta kirottiin korva.

**

Istuin Kolmessa luudanvarressa lasillisella muutaman uuden ystävän kanssa. Olin tavannut heidät vastikään, tiesin heistä lähinnä vain nimen ja asuinpaikan. He olivat hilpeitä veikkoja, nauroivat elämän pienille iloille, ja minä viihdyin heidän kanssaan. Kilauttelimme kermakaljapullojamme toisiaan vasten ja pidimme hauskaa.

Illan myötä kermakalja vaihtui tuliviskiin, ja jutut muuttivat muotoaan. Nauroimme harvemmin mutta enemmän. Sitten eräs heistä osoitti minua ja kysyi: ”George, miksi sinulla ei ole toista korvaa ollenkaan?”

Jähmetyin paikoilleni tuliviskilasi puolitiessä kohti avointa suutani. Nielaisin. Pystyin juuri ja juuri vastaamaan. ”Se kirottiin pois. Sodassa.”

Vaikka oikeasti Kalkaros oli ollut meidän puolellamme. Yrittänyt pelastaa minut – Harry oli kertonut.

Laskin tuliviskilasin pöydälle ja nousin lähteäkseni.

”Hei, mihin sinä menet? En minä pahalla – anteeksi, en tarkoittanut – ”

Mutta minä olin jo mennyt.

**

Oli minun syntymäpäiväni. Minä itkin.

Olin polvillani maassa hautakiven edessä. Katselin kiveen kaiverrettua nimeä, vaikka en oikeastaan edes nähnyt sitä. Olin jo kiertänyt kaikki muut haudat: Creeveyn hauskan pikkupojan, Tonksin ja Lupinin. Tähän minä tulin aina viimeiseksi, sillä tälle haudalle minä pelkäsin tulla. Minä pelkäsin sitä muistojen ryöppyä, joka sai minut valtaansa joka kerta, kun ajattelin häntä.

Muistin meidät punomassa juoniamme, muistin kuinka hän sai loistavan idean pinnauspurtavista ja kuinka minä tajusin aina heti, mitä hän tarkoitti tai ajatteli. Muistan sen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka oli vain ja ainoastaan meidän omamme. Me olimme syntyneet ja kasvaneet yhdessä, me olimme parhaimmista parhaat ystävykset, meitä ei oikeastaan edes ollut ilman toista. Se ei haitannut meitä, sillä me viihdyimme yhdessä, meistä oli ihanaa olla kaksikko eikä kaksi yksikköä, sillä niin me olimme paljon enemmän.

Oli minun syntymäpäiväni, mutta oli myös hänen syntymäpäivänsä. Hänen olisi kuulunut olla nyt tasan tarkkaan yhtä vanha kuin minun, me olisimme juhlineet yhdessä, koska meillä oli yhteiset ystävät ja yhteiset sukulaiset. Meillä olisi kuulunut olla yhteinen yritys, yhteiset asiakkaat ja yhteiset ideat, sillä vaikka ne kumpusivat aina toisen meistä päästä, toinen ymmärsi aina heti ajatuksen syvimmän olemuksen.

Minä olin nykyään niin yksin. Olin yhtä yksin kuin kaikki muut olivat tottuneet olemaan, mutta minulle se oli erilaista, minun ei kuulunut olla niin.

Tiesin, etten tulisi koskaan pääsemään siitä ylitse. En ehkä koskaan pystyisi sanomaan hänen nimeään ääneen, en ehkä koskaan pystyisi olemaan tietyissä tilanteissa ilman että se satuttaisi minua liikaa. Mutta se kaikki oli aivan oikein minulle, kun en ollut ollut hänen luonaan silloin kun se tapahtui, kun en ollut onnistunut astumaan hänen tilalleen. Toisaalta olin tyytyväinen: ainakin olin säästänyt hänet siltä tuskalta, että hän olisi ollut se, joka joutui olemaan hengissä ja suremaan.
« Viimeksi muokattu: 14.07.2020 11:31:30 kirjoittanut Nyyhti »
Never regret something that once made you smile.

Álmos

  • ***
  • Viestejä: 73
  • Olen uusi Musta-Anturajalka
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #1 : 26.07.2010 21:50:19 »
Wou, tää veti vähän jopa sanattomaksi, toivon kyllä että voin antaa jotain järkevääkin palautetta! En aluksi lukenut edes sanaa Weasley, joten kiinnostuin alussa mihin siinä päädytään, kuka on päähenkilö, ja hoksasin sen jännästi kun sanoit Georgen puuttuvasta korvasta. Teksti oli todella hyvin etenevää, selkeää ja se piti otteessaan. Sopivaa kuvailua ja kaikkea, pystyin täysin eläytymään Georgen tunteisiin. Riipaisi kyllä tämä. :o
Luin just Kuoleman varjelukset -kirjan ja mietinkin siinä lopussa että kuinkahan George pärjää tulevaisuudessa ilman Frediä ja mitä se kertoo korvastaan kun ihmiset kyselee. Tää tuli hyvään saumaankin siis x)
    Äh en saa oikein järkevää palautetta ulos, mutta siis tykkäsin todella, ja loppu sai kyllä kokovartalon kylmätväreet aikaan! Kiitoksia :)

-Álmos

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 955
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #2 : 05.01.2011 09:14:08 »
Miten en ole vastannut? :O No, korjataanpa tilanne! (:
Eli kiitos tuhannesti, Álmos! Minusta ficin alkutiedot ovat siitä ärsyttäviä, että on paljon hauskempi keksiä hahmo keskellä ficciä :D Kiva kuulla, että tästä pystyi tajuamaan, kenestä oli kyse. (: Muutenkin paljon kiitoksia ihanasta kommentista - olen iloinen, että pystyin riipaisemaan, se oli tarkoituksenikin. Kiitän! (:
Never regret something that once made you smile.

Naminé

  • Vieras
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #3 : 12.01.2011 22:56:12 »
Tää oli oikein onnistunu teksti. Sait välitettyä sen tähän jotenkin kuuluvan tunteen hyvin. Käy niin sääliksi Georgea.

Se ei haitannut meitä, sillä me viihdyimme yhdessä, meistä oli ihanaa olla kaksikko eikä kaksi yksikköä, sillä niin me olimme paljon enemmän.

Tämä oli niin ihanasti sanottu. Paras kohta koko ficissä.

Ja viimeinen virke oli niin raapaiseva. Kulminoi surevan rakkauden, sen millä ihmiset jaksavat eteenpäin ja välitti tunteen ja ihan loistava.

Jotenkin tätä olisi ehkä saanut vielä vähän hiomalla sujuvammaksi luettavaksi. Muutamassa kohdassa häiritsi joku sana tai lauserakenne. Mutta muuten oikein onnistunut :)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 486
  • © Ingrid
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #4 : 13.01.2011 13:21:55 »
Oi, tämä oli tosi surullisen koskettava ficci! Vau. Menin kyllä hetkeksi sanattomaksi tämän luettuani. Oikeasti. Fred ja George on jo hahmoina niin ihania, että niistä saa kyllä vaikka minkälaista tekstiä aikaiseksi.

Mielestäni olit onnistunut kuvamaan tässä ficissä aika realistisen oloisesti Georgen ajatuksia veljensä kuolemasta. Ainakin itse pystyin helposti kuvittelemaan Georgen ficin tapahtumiin. Suremaan veljeään, kertomaan korvastaan, syntymäpäivänä Fredin haudalla. Jotenkin niin sopivaa Georgen luonteeseen, ainakin minun mielestäni. Ja teksti oli jotenkin myös tavallaan aidosti kirjoitettu. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan. Ficin haikeus ja surullisuus välittyi hyvin. Pystyin samaistumaan Georgen tunteisiin ja kävi jopa sääliksi toista. Veljen kuolema kuitenkin sattui paljon ja vaikutti Georgen elämään, tietenkin.

Teksti oli näin yleisesti ottaen oikein selkeää ja helppolukuista. Kaikki kappalejaot ja muut oli minun mielestäni laitettu sopiviin kohtiin, ja ne kyllä tekivät tekstistä selkeämmän lukea. Kirjoitusvirheitäkään ei sieltä löytynyt, jotka olisivat rikkoneet ficin kaunista tunnelmaa. Lauseet oli yhdistelty tietyllä tavalla kauniisti ja soljuvasti. Siellä ei ollut mitään sellaisia kohtia mitkä olisivat töksähtäneet tai muuta. Oikein hyvää tekstiä siis. (:

Pakko lainata tähän loppuun vielä yksi kohta.
Lainaus
Tiesin, etten tulisi koskaan pääsemään siitä ylitse. En ehkä koskaan pystyisi sanomaan hänen nimeään ääneen, en ehkä koskaan pystyisi olemaan tietyissä tilanteissa ilman että se satuttaisi minua liikaa. Mutta se kaikki oli aivan oikein minulle, kun en ollut ollut hänen luonaan silloin kun se tapahtui, kun en ollut onnistunut astumaan hänen tilalleen. Toisaalta olin tyytyväinen: ainakin olin säästänyt hänet siltä tuskalta, että hän olisi ollut se, joka joutui olemaan hengissä ja suremaan.
Tämä oli mielestäni kovin kaunis kohta, ehkäpä lempikohtani koko ficissä. Täydellinen lopetus tälle tekstille. Nämä viimeiset lauseet kyllä pysäyttivät. Minä ainakin mykistyin. Georgen tunteet ja ajatukset tulevat tässä lopetuskappaleessa hyvin esiin. Toinen on ihan murtunut veljensä kuolemasta. George oli niin ihana kun ajatteli vain veljensä parasta, tietyllä tavalla. Vaikka tietenkin paras olisi, jos Fred vielä eläisi.

Mutta kiitokset vielä oikein paljon tästä hienosta ficistä! Minä tykkäsin todella paljon. :)


i lost my heart / my home is the ocean

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 573
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #5 : 14.01.2011 12:20:39 »
Fantastico! En ymmärrä alkuunkaan, miksi netistä löytyy niin vähän kaksosangstia. Ehkä juuri heidän luonteensa takia. Ja kun onnistunut löytämään yhden tällaisen, hyppelen iloissani ympäriinsä (unrealistic <3 angst)

Osaat kirjoittaa suoran kauniisti. Rowlingan sanoi, että George ei koskaan toipunut Fredin kuolemasta, sitä käsiteltiin tässäkin hienosti. Kuinka elämä on alkanut palailla raiteilleen, mutta muisto yhä viiltää mielessä. Lopetuksesi oli todella hieno, juuri näin Gred varmasti ajattelisikin. Kaksosten yhteys toisiinsa oli kirjoissa mukavaa luettavaa, ja voin kertoa vihastuneeni Rowlingiin pienesti juuri tuon tapon takia :<

Oli myös ihana huomata, että muistit silti muitakin kaatuneita. Näistä Colin jätetään aina ulkopuolelle, enkä jostain syystä ymmärrä miksi. George kiertelemässä hautuumaata, jättäen veljensä haudan viimeiseksi. Damn. Ja syntymäpäivä tekee varmasti kipeää, kun toinen puolisko on poissa.

Eräs asia olisi kyllä jatkossa erittäin hyvä lisä. Kun kyseessä on todellinen tunneangsti, niin tunnekuvailua voisi olla lievästi enemmän. Nyt vähän niin kuin raapaistiin pintaa, mutta ei saatu syvää arpea syntymään. Tai en sanoisi, ettei pientä arpea, kyllä tässä sitä kuvailua silti hyvin oli. Mutta varsinkin tällaiseen sopii se syvälle uurtava tunnekuvailu.

Pidin kyllä tästä, todella paljon. Ja olen erityisen iloinen aiheestasi (vai pitäisikö sanoa surullinen?) Kiitos palasestasi! (:

- Un

l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 955
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #6 : 16.01.2011 16:49:56 »
Naminé, suuret kiitokset kommentista! Ihana kuulla, että tunne välittyi (:

Vanilje, paljon kiitoksia ihanasta kommentista! On aina mukavaa, jos saa ihmiset sanattomaksi :D Todella mukava kuulla, että olet pitänyt tekstiä sujuvana ja pystynyt samastumaan siihen, olen otettu (: Kiitos!

unrealistic, oivoi kiitoksiaa! (: Kaksosangstia on tosiaan liian vähän ): Hmm, olet varmaankin oikeassa tuon tunneangstin suhteen. Täytyy kiinnittää jatkossa huomiota (: Olen ihan mykkänä saatuani näin hyvää palautetta, suuret kiitokset siis vain ja ihanaa, että pidit!
Never regret something that once made you smile.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #7 : 17.01.2011 15:06:17 »
OMMAGE!

Tämä oli todella kaunis. Kaverin kanssa luettiin tämä ja molemmat huutaa tasan yhtä aikaa ''Ihana!. Ollaan just kaverin kanssa melkein ku Fred ja George. Ja sit hyppäs mieleen, et jos toinen heittäs henkesä nii maailma varmaan kaatus O_o

Mut itse kommenttiin;
Tää oli taivaallinen, ihana. Kuvaillu oli täydellinen ja tuo kuvaus siitä et George on menettänyt puolet itsestään oli niin toden tuntunen.

Lainaus
Tiesin, etten tulisi koskaan pääsemään siitä ylitse. En ehkä koskaan pystyisi sanomaan hänen nimeään ääneen, en ehkä koskaan pystyisi olemaan tietyissä tilanteissa ilman että se satuttaisi minua liikaa. Mutta se kaikki oli aivan oikein minulle, kun en ollut ollut hänen luonaan silloin kun se tapahtui, kun en ollut onnistunut astumaan hänen tilalleen. Toisaalta olin tyytyväinen: ainakin olin säästänyt hänet siltä tuskalta, että hän olisi ollut se, joka joutui olemaan hengissä ja suremaan.
Omfhh <3 Ihana kohta <3

Lainaus
Se ei haitannut meitä, sillä me viihdyimme yhdessä, meistä oli ihanaa olla kaksikko eikä kaksi yksikköä, sillä niin me olimme paljon enemmän.
Samoin tää <3

Ja tuo loppu! Se oli aivan ihanaa! Joo tääki kommentti meni pelkäks ihkutukses -.- No tulipa kommentoitua :D

Kiittäen ja kumartaen
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 955
Vs: Vain toinen puolisko
« Vastaus #8 : 17.01.2011 16:39:43 »
Voi, Natural, kiiiitos aivan mielettömän ihanasta kommentista! En osaa oikein vastata mitään :D Kiitos vain kovasti, ja ihan mahtavaa että pidit(te) tästä! (:
Never regret something that once made you smile.