Kirjoittaja Aihe: Yötunteina || k-11, Ginny/Fleur  (Luettu 2082 kertaa)

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Yötunteina || k-11, Ginny/Fleur
« : 22.07.2010 11:27:15 »
Nimi: Yötunteina
Kirjoittaja: Sädekehä
Ikäraja: k-11
Genre: Fluffy, romance, myös angst
Paritus: Ginny/Fleur
Vastuunvapautus: Hahmot kuuluu Rowlingille.

A/N: Jeij! Eka femmeni! Kiitos tästä kuuluu Kiirunalle, joka kommentoidessaan yhtä ficciäni sai haastettua minut tietämättään. (: Joo. En osaa itse sanoa tästä oikeastaan mitään.  Paitsi, että olen aika lailla tyytyväinen, millainen tästä tulikaan, vaikka tämä ehkä onkin hieman.. kummallinen. Ja klisee ja nopeatempoinen ja muutenkin aika.. outo, mutta samalla tavanomainen. ää. : D  No, kertokaa te, mitä pidätte! Kommentteja siis pyydän! (:
(Ja siltä varalta, että joku alkaa hämmästelemään, onko "yötunteina" edes sana, niinei se varmaan olekaan - paitsi nyt!)

Ja osallistuupa tämä sataseenkin.

--


Yötunteina


Silkkiset hiukset liukuvat veden lailla pitkin selkää. Valuvat alas loivaa kaarta, koskettavat hellästi olkapäitä, käsivarren vaaleaa ihoa. Muutama hunajainen suortuva tipahtaa silmille, koskettaa nauravia huulia, peittää suloisen hymykuopan.

Ja minä hukun rakkauteeni, ihastukseeni ja suruuni. Kylmä lasi painautuu kämmeneeni, leukaani, huuliini, otsaani. En osaa vain katsella, mutta kuinka voisinkaan koskettaa? Kävellä luoksesi, antaa huulieni hyväillä selkäsi jokaista nikamaa? Painaa suukkoja lantiosi tuntumaan, rinnoille ja kaulalle? Voisinko?

”Ginny!”

Yhtäkkiä on vain hiljaisuus. Punatut huulesi liikkuvat kiivaasti, hymyilet ja naurat puheesi säestyksellä. Kädet tanssivat ilmassa, sinä pyörähdät ympäri ja pyydät minua katsomaan. Ja minä haluaisin laskea katseeni, palavasti, epätoivoisesti. Mutta kuinka minä voisinkaan?

”Eikö mekko olekin varsin ’urmaava?”

Sydämeni tuntuu raskaalta, nielen joka ikisen kehun, palavan sanan. Nyökkään ja hymyilen. Olet todella kaunis, Fleur. Todella kaunis. Upea. Seksikäs.

”Se on todella hurmaava, Fleur.”

Illat ovat kylmiä ja yksinäisiä. Ikkunalauta on kova, mutta miten se nyt olisikaan pehmeäksi muuttunut. Kuulen askeleesi portaikossa, kevyet, ilmavat. Et tule huoneeseeni, jatkat matkaasi hiljaisessa talossa. Aistin kehosi lämmön, pehmeyden ja sulokkuuden. Painan silmäni kiinni ja kuvittelen sinut siihen. Nauramaan, hymyilemään, syleilemään minua.

”Menemmekö tänään jonnekin, Ginny-sisko?”

Sanat repivät jokaista soluani, polttavat rintaani, tukahduttavat. Pakottaudun hymyilemään, kohtaamaan pitkät ripsesi, viettelevät silmäsi ja ikuisen hymysi. Kuinka saatatkaan olla noin lähellä? Vain muutaman sentin päässä? Tunnen vienon hengityksesi kasvoillani, huulillani, kaulallani. Pystyn laskemaan jokaisen mustaksi maalatun ripsen, jokaisen puuterin sivalluksen täydelliseltä iholtasi, pystyn..

”Jos vain.. jäisimme.. tänne.”

Sanoja sanojen perään, yhtä turhia kaikki. Hämmennys tuskin syttyy kasvoillesi, kun kumarrun lähemmäs. Annan huulieni maistella kahvinmakuisia huuliasi, tunnustella niiden pehmeyttä, niiden punaisuutta. Puristan silmäni kiinni ja odotan hetkeä, jolloin työnnät minut pois läheisyytesi lämmöstä, läimäiset minua ja haukot henkeäsi. Torut minua vihaisena, kauniin soljuvalla äänelläsi, enkä halua sinun lopettavan. Katselen vain, kuinka huulesi liikkuvat, silmäsi palavat, ja kuinka sinä huomaat minut ensimmäistä kertaa koko elämäsi aikana. Aivan eri tavalla kuin ennen.

Hiljaisuus. Kukaan ei tartu, kukaan ei pyristele. On vain suudelma, ikuisuus ja lempeys. Vetäydyin hieman, vain sentin, ehkä kaksi. Olet edelleen siinä. Silmät kiinni, huulipunaa enää suupielissä. Hengitys on kiivasta, yllättynyttä ja pehmeää. Kätesi tärisevät, huulesi kaartuvat.

”Olen pahoillani.”

En ole pahoillani, en yhtään. Kohotat katseesi minuun, näen meren aallot ja tyynen taivaanrannan. Nauramme, yhteen ääneen, hiljaa toisiimme kietoutuen. Lämmin vartalosi painautuu minua vasten, tunnen jokaisen kaaren, jokaisen täydellisen muodon.

”Älä ole, Ginny. En minäkään ole.”

Joka aamu alkaa suudelmalla, poskelle, kädelle, kaulalle, ei ikinäkään huulille. Hämärät illat muuttuvat pehmeiksi, lämpimiksi ja suudelmientäytteisiksi. Yöt eivät ole enää kylmiä, tyhjiä ja yksinäisiä. Sinä täytät tyhjiöt kuiskauksilla, suudelmilla ja hellillä kosketuksilla. Kiiruhdat omaan vuoteeseesi vasta aamun valjettua, hiukset selkään liimautuneina, posket punaisina ja viekas hymy huulillasi. Ihastelen tanssiasi, odotan lukon kolahdusta. Hykertelen, nauran ja iloitsen.

”Sinä olet kaunis, Ginny.”

Suukotat niskaani, hymyilen. Sipaisu poskellani, kaulallani, hiuksissani. Vilkutat minulle, annat minun katsella sinua vielä hetken oven suussa. Aurinko kultaa poskipääsi, huulesi ja kimaltaa hiuksissasi kultapölynä. Painat vielä siron suukon sormenpäihisi, puhallat sen minulle. Olen nappaavinani sen kiinni katsellen, kuinka juokset nauraen ulos valoon.

”Minä rakastan sinua.”

Ja niinä kauniina yöntunteina minä unohdan, ettet sinä ikinä tule olemaan minun.

--
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 11:24:17 kirjoittanut Sädekehä »
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Vendetta

  • Vieras
Vs: Yötunteina
« Vastaus #1 : 23.07.2010 13:15:22 »
Tää oli ihana (: Tykkäsin koko jutusta mielettömän paljon. Loppu oli etenki ihana, tai siis tuo viiminen lause sopi tähän just täydellisesti. Öh, en taida osata sanoa enempää, mutta täydellinen tää oli. (:


Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Yötunteina
« Vastaus #2 : 25.07.2010 15:20:11 »
OI tämä olii ihana:) En ole koskaan kuvitellut tätä paritusta. :) Tykkäsin


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Yötunteina
« Vastaus #3 : 25.07.2010 22:27:47 »
söpö<33333333333 anteeksi rakentavani jäi Pärnun hiekkarannoille, luulin sen tulevan mukaan. :(

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Yötunteina
« Vastaus #4 : 25.07.2010 23:07:16 »
Vendetta; Hui, eikai nyt sentään täydellinen! Kiitos kommentistasi, se piristi mukavasti iltaa. (:

HarryPotterFan4Ever; Hih, en itsekään koskaan ole tästä parituksesta lukenut tai sen suuremmin ees ajatellut. Juolahti vain mieleeni, kun Ginnya ja Lunaa yritin toisilleen parittaa. :D Mut kiitos kovasti kommentista! Mukavaa, et tykkäsit.

Kiiruna; Odotinkin vähän sun kommenttias! Ja jälleen kerran sai kyllä hymyn huulille. Oon enemmän kuin iloinen, jos tämä oli susta hyvä. Kiitän myös kovasti kehuista, vaikken niitä välttämättä olekaan kyllä ansainnut – vielä on paljon parannettavaa.
Musta Ginny/Fleur on lopulta aika kiehtova paritus, ja en tiedä, tuskin tosiaan canonin mukanen, mut toisaalta taas eihän sitä koskaan tiedä. : D Tykästyin kyl jotenkin itse tähän paritukseen, ja ainakin siitä oli mukava ja luonteva kirjoittaa!
Hihiih, femmen kirjoittaminen on kyllä mulle suht helppoa (huolestuisin jos ei olisi..) mut jotenkin ei vaan löydy sopivaa paritusta.. Mut lupaan jatkossa femmeillä useimmin! (J/S:n ohella..)
Kiitos vielä ihanasta kommentista! <3

Vaarallinen Komentoija;
Aww, kiitoksia! Pääasia on, et kommentoi. Eihän sen nyt aina rakentavaa tarvitse olla. Mulle riittää sekin, et ilmaisee lukeneensa jotenkin. (:
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Yötunteina
« Vastaus #5 : 31.07.2010 08:53:48 »
cassable; Hih, kommenttisi kyllä piristi mukavasti tätä ankeaa aamua. Ginny/Fleur.. En minäkään koskaan aikaisemmin heihin kauheasti aikaa ole tuhlannut, mut kun tätä lähdin kirjoittamaan se tuntui niin selkeältä vaihtoehdolta. (: Mut hei, kiitos oikein kovasti ihanasta kommentistasi, oon iloinen, että pidit tästä! Ja pistän kyllä korvan taakse. : D Oon ajatellut femmeä tässä lähiaikoina kirjoittaakin. ~
All I wanted was you

Ava by Sinderella

sieerra

  • ***
  • Viestejä: 39
  • © Vanilje
Vs: Yötunteina || k-11, Ginny/Fleur
« Vastaus #6 : 17.03.2013 13:17:40 »
Kun mä joskus höpötin Ginny/Fleurista, niin olisit ihmeessä mainostanut tätä! No, onneksi oon sen verran stalkkeri että löysin tän kuitenkin (; Itse asiassa mä luin tän ekan kerran jo jonkin aikaa sitten, mutta olin saamaton kommentoinnin kanssa silloin, ja päätin, että joskus myöhemmin vielä. Ja nyt kun keräilen femmeterttua, niin tää kyllä päätyi ehdottomasti kommentoitavien listalle!

Mun mielestä tän alku on ihan hurjan vahva, imaisee mukaansa. Kaunista kuvailua, ja sitten kuitenkin vain valokuvasta. Musta se on hurjan sydäntä särkevää, ja kun luin eteenpäin, mulla säilyi söpöilystä huolimatta vähän synkkä aavistus takaraivossa. Välillä jopa vilkaisinkin, että millä osastolla tää onkaan, että mitä osaan loppuratkaisulta odottaa. Ja loppuhan sen aavistuksen lunasti, voi ei… Vain ne yötunnit (ihana muuten! <3), eikä mitään muuta. Ja silti niihin tyytyy, kun haluaa niin paljon. Vähän on parempi kuin ei mitään? Vaikka ehkä tässä tapauksessa se vähä ja puolittaisuus onkin vaan pahempaa..

Kuinka toinen onkaan niin lähellä, mutta silti niin, niin kaukana. Kuinka harmillisesti onkaan se toisen toinen, vaikka sillä tosiasialla ei tätä ficciä niin angstiseksi maustettukaan. Kuitenkin rohkea Ginny, kun tekee aloitteen! No, eipä hän turhaan rohkelikko olekaan. (; Vaikka mä tunnen jostakin syystä aina pientä antipatiaa Ginnya kohtaan, tykkäsin hänestä tässä sun ficissä yllättävän paljon! Musta Ginny on tässä hyvin ic, ja tässä vielä korostuu Ginnystä se puoli, josta mä ehkä eniten pidän. Se tulee ilmi Ginnyn kertojanäänessä, kovassa ikkunalaudassa, joka ei tietenkään ole pehmeäksi voinut muuttua, sekä tässä:
Lainaus
”Olen pahoillani.”
En ole pahoillani, en yhtään.

En voinut olla hymähtelemättä Ginnyn mietteille, vaikka tämän puolesta muuten surettikin. Ja toi lainauskohta on muutenkin niin kovin realistinen ja tuttu. Niin, minäkertoja toimii mun mielestä tässä ficissä hyvin, on aina ilahduttavaa vaihtelua lukea ficcejä joissa sitä on käytetty. (:

Mulle jäi tästä sellainen fiilis, että Fleurin mielestä hänen ja Ginnyn välillä on juurikin sitä fluffia ja söpöilyä mitä tässä ficissä on. Jee kivaa, kaikki on iloista ja mukavaa, ei niin vakavaa. Kutkuttava pieni salaisuus vain. Sellainen tunne, että Fleur ei ihan näe sitä Ginnyn tuntemaa syvempää kiinnostusta, sitä rakkautta.  Eikä Ginny saa sitä ihan kerrottuakaan. Voi tätä katkeransuloista dilemmaa.

Lainaus
Painat vielä siron suukon sormenpäihisi, puhallat sen minulle. Olen nappaavinani sen kiinni katsellen, kuinka juokset nauraen ulos valoon.
Voi tämän lainauksen suruun verhoutuvaa kauneutta. Muutenkin tän ficin kieli on kaunista, kevyttä ja herkkää, mutta kuitenkin taustalla asia on niin painavaa, ettei tästä kuitenkaan superfluffista oloa lukemisen jälkeen jääkään. No, eipä sitä tarvitsekaan, ja mä ainakin tykkäsin tästä paljon juuri näin, sopivan angstistisena! Kiitos tästä <3
You only miss the sun when it starts to snow
sieerra nevada