Nimi: Kärsimättömyys
Kirjoittaja: Invisiblegirl
Beta: niiina (Kiitos!
)
Genre: hieman romance, yleinen
Rating: S
Paritus: D/Hrm
Summary:
"Äitiiii! Vauhtia!" poika komensi kärsimättömänä. A/N: niiina haastoi minut tekemään ficin, jossa Draco ja Hermione olisivat aikuisia ja heillä olisi poika. Ficin piti olla heidän päivästään, joten tälläinen siitä nyt tuli!
FF100:sen sanaan Vanhemmat.
*******
KärsimättömyysPieni poika hyppeli portaat alas vaaleat hiukset liehuen. Hän otti kaiteesta tukea ja hyppäsi uudelleen, kunnes oli alakerrassa.
"Jamie! Portaissa ei juosta!" kuului käskevä ääni keittiöstä.
"Okei, äiti", poika sanoi rypistäen otsaansa, seuraavalla kerralla piti varmistaa, että äiti ei nähnyt. Äiti kielsi aina kaiken hauskan, kuten lentämisen yksin, portaissa juoksemisen ja sisällä lentämisen. Isä sentään olisi antanut hänen lentää yksin, joskus, kunhan hän vannoi, ettei mennyt metsää kauemmas. Mutta sitten äiti ilmiintyi etuovelle ja isä juoksi nopeasti ulos, esittäen, että oli koko ajan ollut valvomassa Jamieta.
Poika käveli keittiöön, kurotteli varpaillaan ja onnistui saamaan käteensä suklaakeksin purkista, jota äiti oli turhaan yrittänyt piilottaa häneltä.
"Jamie, laita se keksi takaisin, nyt ei ole välipalan aika", nainen, Hermione sanoi, mutta liian myöhään, Jamie mutusteli keksiään jo iloisena. Tämä istui pöydän viereen ja katsoi äitiään odottavasti kirkkailla, harmaansinisillä silmillään.
"Sinä osaat ihan hyvin tehdä itsellesi aamupalaa, eikö niin? Jos on nälkä, tee voileipä, tai ota vaikka muroja."
Joku tallusti portaat alas hidasta vauhtia.
"Huomenta, isä!" Jamie huusi kirkkaalla äänellään. Vastaukseksi hän sai murahduksen, kun vaaleahiuksinen mies astui keittiöön. Tämä näytti tarkalleen kuin Jamieltä, hieman vanhempana vain. Hänen vaaleat hiuksensa olivat sotkussa ja silmät siristelivät vielä väsymyksestä, mies näytti juuri heränneeltä ja hieman rähjäiseltä vanhoissa pyjamanhousuissaan yläosa paljaana.
"Kas, aamuvirkkukin heräsi", Hermione naurahti katsellessaan miehensä väkertämistä kahvinkoneen kanssa. Draco mumisi jotain takaisin, kaatoi kahvia kuppiinsa ja joi sen mustana. Sen jälkeen mies aukaisi silmiään vielä enemmän, pörrötti poikansa hiuksia ja istui alas pöydän viereen. Poika hymyili isälleen ja tarttui sarjakuvalehteen, joka lojui pöydälle.
"Mitä me teemme tänään?" Jamie kysyi odottavasti. Sitten hän tuijotti vanhempiaan intensiivisesti koiranpentu-ilmeellään. Draco pörrötti tämän hiuksia uudelleen.
"Sinä menet äidin kanssa kauppaan, kun minun täytyy mennä aurorien päämajaan tekemään hieman paperihommia, jotka jäivät kesken eilen. Tehdään me sitten jotain hauskaa illemmalla."
Jamie voihkaisi inhosta, hän ei pitänyt yhtään kaupassa olemisesta. Äiti ei ikinä ostanut mitään hyvää. Aina kun hän pyysi jotain, vastaus oli ei. Jos hän pyysi suklaamuroja, hän sai täysjyvämuroja ja niin edelleen.
"Ei sinulla ole aihetta tuohon. Sovin Ginnyn kanssa, että hän ottaa Jamesin mukaan", Hermione ilmoitti iloisesti pyyhkiessään tiskipöytää. Draco kurtisti kulmiaan.
"Kotitontut voisivat ihan hyvin tehdä tuon."
"Niin voisivat, mutta kun minä haluan tehdä sen."
Jamie katseli vanhempiaan uteliaana. Mistä oli puhe? Poika ei oikein ymmärtänyt. Mutta sen hän ainakin tajusi, että James oli tulossa heidän kanssaan kauppaan, ja Jamesin kanssa oli aina hauskaa. Poika oli samanikäinen kuin hän, vain pari viikkoa nuorempi. Jamie oli kuullut äidiltään, että Jamesin äiti Ginny ja hänen äitinsä olivat keksineet heidän nimensä yhdessä ja päättäneet tehdä niistä niin samankaltaiset. Jamie ja James, ja se oli pojan mielestä hauskaa.
Hermione joi teensä loppuun ja hoputti poikaansa pukemaan kunnon vaatteet päälleen pyjamansa sijasta. Poika katosi portaiden suuntaan ja jymisti ne ylös mennessään huoneeseensa. Draco kurotti päätään suudellakseen vaimoaan ja laittoi kahvikuppinsa tiskipöydälle. Sitten mies katosi kylpyhuoneeseen.
Jamie rynnisti portaat takaisin alas. Hänen äitinsä katsoi häntä moittivasti, mutta poika veti jo takkia päällensä, odotellen, että äiti olisi valmis. Nainen ei pitänyt kiirettä, mikä sai Jamien kärsimättömäksi.
"Äiti, vauhtia! Minä haluan nähdä Jamesin!" poika huusi armottomasti äidilleen, joka napitti takkiaan. Viimein Hermione oli valmis.
"Draco, me lähdemme nyt!" nainen huusi kylpyhuoneen suunnalle. He saivat vastaukseksi jonkinlaisen ynähdyksen ja astelivat ulos. Hermione tarttui poikaansa kädestä ja he ilmiintyivät velhojen supermarketin eteen. Jamie oli jo irrottamassa kättään ja ryntäämässä väentungokseen, mutta nainen piti siitä tarpeeksi lujaa niin, että poika ei päässyt karkaamaan.
"Äitiiii! Vauhtia!" poika komensi kärsimättömänä.
Lopulta he pääsivät sisälle kauppaan, jossa he näkivätkin jo Ginnyn ja hänen poikansa Jamesin. Jamesilla oli isänsä mustat, sotkuiset hiukset ja äitinsä silmät. Viimein Jamie sai kätensä irti äitinsä kädestä ja juoksi toisen pojan luokse. He hymyilivät toisilleen ja katosivat sitten lastenosastolle katselemaan uusia lasten luutia ja velhopelejä. Hermione hymyili vanhalle ystävälleen katsellessaan poikansa menoa.
"Jamiesta tulee joka päivä enemmän isänsä näköinen", Ginny hymähti katsellessaan Jamieta. Hermione naurahti, se oli totta. Draco oli joskus sanonut, että heidän seuraavasta lapsensa olisi varmasti Hermionen näköinen tyttö. Persoonallisuudeltaan Jamie oli kyllä aika lailla kumpaakin.
Samaan aikaan Jamie ja James olivat kaupassa ja olivat katsomassa uusimpia luutamalleja sekä huispausvarusteita, joita kaupassa oli paljon. James kosketti uusinta Tulisalama kymmentä, joka oli asetettu näytteille uutuudenkiiltävänä ja houkuttelevana. Hinta taas ei ollut yhtä houkutteleva, mutta Jamie himoitsi sitä silti, hänen nykyinen luutansa oli vasta Tulisalama yhdeksän, joka kulki hitaampaa kuin kymmenen, eikä ollut yhtä ketterä.
Pojat kiertelivät osastoa, katselivat uusimpia mailoja sekä sieppejä ja vertailivat hintoja miettien, saisivatkohan he äitinsä ostamaan mitään heille.
"No niin, pojat, lähdetään", Hermione sanoi tullessaan yhden hyllyn takaa Ginnyn kanssa. Naiset hymyilivät pojille heidän katsellessaan kaihoisasti kaikkia uusia varusteita, mutta äitien päät pyörivät aina, kun he jotain yrittivät pyytää.
"Mutta äitii... Minä tarvitsen tämän uuden siepin! Vanha on ihan huono!" Jamie valitti pidellessään käsissään sieppipakkausta näyttäen sitä samalla äidilleen.
"Jamie, sinulla on jo ainakin viisi sieppiä, jokainen niistä on hyvässä kunnossa. Et saa uutta, valitan. Ehkä sitten, kun joku niistä rikkoutuu", Hermione sanoi pojalleen pahoittelevasti, mutta tämä ei kuunnellut. Äiti oli tylsä nipottaja, eikä ikinä antanut hänen saada mitään hauskaa, poika mietti.
Pojat seurasivat äitejään kassalle ja pian he ilmiintyivät takaisin koteihinsa. Draco oli edelleenkin töissä, ja Hermione alkoi kokata päivällistä. Kun äiti ei katsonut, Jamie otti yhden luudista, joita heillä oli ainakin kuusi kappaletta, mikä oli Jamien mielestä liian vähän, ja juoksi äkkiä ulos ilman äidin huomaamatta. Poika nousi ilmaan nopeasti, päästi siepin pois taskustaan, odotti hiukan aikaa ja säntäsi sen perään. Hän teki pari kieppiä ilmassa ja sai siepin käteensä. Sitten poika päästi sen uudestaan, odotti, ja näki sen menettävän korkeutta, poika lensi nopeasti sen perään, yhä alemmas, alemmas ja alemmas, kunnes hän äkkiä noin kymmenen metrin päässä talosta osui maahan kovassa vauhdissa.
Jamie purskahti itkuun. Käteen sattui, sattui kamalasti, pahemmin kuin silloin kuin hänelle oli annettu se kamala piikki ja polvessa tuntui jomotus ja kivistys, kuin päässäkin.
"ÄITII..." poika huusi itkun keskeltä, nosti luudan pois altaan ja jäi maahan makaamaan kipeä käsi allaan. Hermione ryntäsi ovesta nopeasti kuullessaan pojan ahdingon ja kyykistyi tämän viereen pyyhkien pari kyyneltä. Nainen veti sauvan taskustaan, lausui pari sanaa ja nosti poikansa ylös tämän kyynelehtiessä edelleen. Hänen käteensä ei sattunut enää paljon, vaan se parantui hiljaa, mutta sitä kivisti silti. Poika käveli hitaasti käsi äitinsä kädessä sisälle, lysähti olohuoneen sohvalle ja kyynelehti vielä hieman. Hän nosti lahjettaan polven kohdalta ja katsoi ärtyisänpunaista ruhjetta siinä. Sitten Jamie katsoi äitiään odottavana, josko hän parantaisi sen, mutta nainen katsoi jyrkästi takaisin.
"Jamie, mitä on sanottu yksin lentämisestä?"
"Mutta, äiti... Isä antaa minun lentää välillä yksin, oikeasti! Enkä minä ole silloin satuttanut itseäni! Äskeinen oli luudan vika, siksi meidän täytyy ostaa uusi! Eikö niin?" poika sanoi verukkeena, mutta hänen äidilleen se ei mennyt läpi.
"Jamie, viikkoon ei lentämistä. Ymmärrätkö? Minä laitan luudat piiloon ja suojaan ne sellaisilla loitsuilla, että sinä et pääse sinne. Eikä isäkään, koska tiedän, että kun minun silmäni eivät sitä näkisi, hän näpistäisi ne ja antaisi ne sinulle", nainen sanoi tiukasti.
"Mutta äitii..." poika yritti vielä, mutta ei onnistunut. Hermione hiljensi hänet tuimalla katseellaan.
"Käy pesemässä haava, ettei se tulehdu. Ja sitten menet omaan huoneeseesi ja mietit vähän, mitä tehdä seuraavalla kerralla, kun tekee mieli lentämään."
Poika tallusti masentuneena keittiöön, kurkotti lääkekaappiin ja otti sieltä tarvikkeet. Sitten hän puhdisti haavan ja laittoi laastarin päälle. Jamie tiesi, että rangaistus olisi selvä, vaikka isä antoikin hänen lentää yksin, hän ei antanut tämän lentää yksin ihan vapaasti ja luudan näpistäminen äidin silmien alla oli paha juttu. Vaikka äiti luuli isän lepsuilevan siinäkin asiassa, poika tiesi paremmin. Vaikka isä oli jossain asioissa lepsu, lentäminen yksin ilman lupaa oli erittäin paha juttu ja siinä isä oli jyrkkä.
Jamie kömpi portaat ylös, avasi huoneensa oven ja rojahti sängylle makaamaan katsellessaan seinäänsä, joka oli täynnä huispausjulisteita. Hänen isänsäkin löytyi yhdestä, Draco oli nuorempana pelannut pari kautta Kadlein Kanuunoissa.
Hermione kutsui pojan syömään ja pian Draco ilmiintyi ulko-ovelle astuen sisään haroen hiuksiaan hieman väsyneenä. Hän suuteli vaimoaan poskelle ja pörrötti poikansa hiuksia juodessaan kahvikupillisen, jonka Hermione oli hänelle keittänyt valmiiksi.
Nainen kertoi hänelle ensin kaupassa käynnistään lyhytsanaisesti, mutta pääsi pian lento-onnettomuuteen. Jamie vääntyili tuolillaan epämukavasti vältellen isänsä katsetta, jota hän tähän loi. Poika katseli kattoon ja lattiaan, sivuille, mutta ei vanhempiinsa, hieman nolona ja häpeissään. Isän hiljaisuus oli tarpeeksi pojalle, hän kyllä ymmärsi tehneensä väärin ja päätti, että seuraavalla kerralla pyytäisi luvan.
"No, opitko läksysi?" mies kysyi häneltä. Jamie nyökkäsi hiljaa katsoen maahan. Mies nyökkäsi hänelle ja asettui syömään poikansa kanssa. Hermione otti esiliinan pois päältään ja istahti heidän viereensä jutellen kevyesti miehensä kanssa tästä päivästä.
Kun he kaikki olivat syöneet, Draco päätti lähteä lentämään. Jamie seurasi isänsä otteita tarkkaavaisesti, kadehti häntä siitä, että hän sai lentää rauhassa, eikä tarvinnut lupia. Mies tarttui luutaansa kokeneesti, nousi sen päälle ja kohosi korkealle ilmaan. Mies odotti siepin katoamista kauemmin kuin Jamie ja salamannopein refleksein nappasi sen samaan tapaan kuin Jamie maasta, mutta ei hipaissutkaan sitä, vaikka läheltä piti. Mies piti rautaisen otteen luudasta ja nousi uudelleen korkealle, Jamien katsellessa hänet silmät täynnä ihailua. Poika katseli isäänsä vielä vähän aikaa, mutta käveli sitten sisälle ja näki äitinsä. Tämä oli juuri tulossa pihalle.
"Jamie, me menemme Ginnyn ja Harryn luo tänään, käy pukemassa vähän paremmat vaatteet, sinulla on ruohoa polvissa", nainen ilmoitti ja alkoi huutaa miestään alas korkeuksista. Draco heilautti kättään ja alkoi laskea nopeasti lentäen samalla kohti taloa. Mies oli hieman hikinen kun hän viimein laskeutui.
"Ginny pyysi meidät kylään, mennäänkö?" nainen kysyi tuijottaen miestään tiiviisti. Hän tiesi kyllä, että saisi mieheltään myöntävän vastauksen ja ilman räpyttelemättä hän katseli miestään suurilla, ruskeilla silmillään. Draco käänsi katseensa ja nyökkäsi.
"Mennään sitten."
Hermione virnisti voitonriemuisesti ja palasi sisälle kirjoittamaan Ginnylle vastauksen. Draco manasi vähän aikaa itseään, mutta käveli sitten sisälle suihkuun ja vaihtamaan vaatteensa.
Reilun puolen tunnin jälkeen koko perhe seisoi eteisessä valmiina kimppailmiintymiseen. He tarttuivat toisiaan käsistä kiinni ja ilmiintyivät nopeasti Harryn ja Ginnyn omakotitalon eteen. Se sijaitsi velhonaapurustossa, oikeastaan keskellä sitä. Talo oli vaaleanvihreä, iso ja mukavan näköinen suurine ikkunoineen. Ginny avasi oven valloittavassa sinisessä leningissä, Harryn odotellessa olohuoneessa, joka oli suuri sekä mukavan näköinen vaaleine sohvineen. James ryntäsi omasta huoneestaan Jamien luo ja ehdotti heti lentämistä heidän takapihallaan. Jamie pyöritti päätään surullisena.
"Minulla on lentokielto."
Jamesin hymy laimeni, mutta tämä nyökkäsi, poika oli itsekin kokenut saman, lennettyään ilman lupaa ja jäätyään kiinni siitä. Pojat katosivat Jamesin huoneeseen ja aikuiset siirtyivät olohuoneeseen kahvikupit kädessään.
Ilta tuli ja menikin hieman, ennen kuin he lähtivät. Jamie nukahti isänsä syliin sohvalle ja pari ilmiintyi takaisin kotiin hiljaisuudessa. Draco peitteli pojan sänkyynsä ja suukotti tätä otsalle sammuttaen valot. Hiljaa hän käveli portaat alas heidän makuuhuoneeseensa ja suuteli vaimoaan intohimolla ja rakkaudella.
