Eeyore, kiitos. =) Bellatrixiin verrattuna herra Lesttange on vaimoaan inhimillisempi ja miellyttävämpi tapaus. Impotentin tai seksuaalisesti kyvyttömän maine on miehelle arkuudessaan häpeällistä. Eikä sovi unohtaa miten alentavalta aatelisherrasta tuntuu olla
vaimonsa talutusnuorassa ihan kuin hän olisi pelkkä sylikoira Fifi, jota Bella-rouva voi kohdella niin hyvin tai huonosti kuin haluaa. Käyttämäni kuva oli ehkä liiankin iloinen, kun en löytänyt synkempää vastaavaa, joka olisi vastannut rouva Lestrangen huoneiston sisustusta. Mutta jos kuva sentään tekstini ansiosta ajoi tarkoituksensa, niin hyvä juttu.
Ai, olet lukenut muitakin ficcejäni. Onpa hauska kuulla että olet pitänytkin niistä! (: Minäkin olen lukenut joitakin Luciua/Narcissa –ficcejäsi ja olen sitä mieltä, että kuvaat hienosti herrasväen avioelämää. Pitäisi joskus rohkaistua kommentoimaan sinunkin hengentuotteitasi.
Kiitos,
Roshwua. Suolenpätkistä koostuva hillitön verimässäily olisi voinut viedä huomion Lestrangejen suhteesta, mutta kauhuefektit eivät lisänä häivytä keskeisintä. Pidät kirjoitustaitoani erittäin upeana, silti helppolukuisena ja laadukkaana ja nerokkaita kielikuvia sisältävänä, miten ihana kuulla!
Muuta en pysty näin otettuna sanomaan.
Upsila, kiitoksia. <3 Minä olen kiusaus, se kiusaus josta
Isä meidän –rukouksessa sanotaan ”äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”. Piruttaren tekstit saattavat kommentointikiusaukseen.
(Läppä.) Muut naiset, varmaan Cissykin, kylpevät tuoksuvassa vaahtokylvyssä, mutta verikylvyt sopivat paremmin kieroutuneelle ja psykopaattiselle kuolonsyöjättärelle, joka rentoutuu verenpunaisessa sakeudessa shampanjaa siemaillen. Noidalla ei ole syytä stressiin, sillä hän tiesi aviomiehensä pysyvän pikkusormensa ympäri kiedottuna ja tiesi, ettei tämä pystyisi sanomaan puoliakaan siitä, mitä oli aikeissa sanoa.
Ole hyvä vain.
Belsissa, kiitoksia lähti pöllöpostissa. Mainiota että eniten viehättänyt Bellatrixin persoona ja tulkintatapa olivat osa niistä syistä, jotka tekivät tästä sinun silmissäsi aarteen. =) Niin, en kiistä Bellatrixin ja suosikkihahmoni Waldenin olevan psykopaatteja, mutten pidä kumpaakaan äkkipikaisina kaheleina, jotka riehuvat silmät päässä seisoen ja hiukset joka ilmansuuntaan harittaen. Ovathan he sentään aristokraatteja.
Käytin tarkoituksella Elisabet Báthoryn legendaa ammentaen kauhuelementtejä siitä, mutten omasta mielestäni oikein tavoittanut ”naisvampyyria” tekstiini. Kiva kun sinä pidit minunkin puolestani. (:
siamese_fey, tuhannesti kiitoksia. Niinpä, olen täysin samaa mieltä kanssasi; Rodolfus on ja pysyy Bellatrixin tossun alla rakkaudettomassa ja toraisessa järkiavioliitossa.
Btw, Báthorysta on leffa, jossa veri ei pelkästään pitänyt kreivittären hipiän kauneutta yllä, vaan nuorensi harmaapäisen naisen kultakiharaiseksi renessanssivenukseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=iyH813FghzYBellatrix piti jästejä ehtymättömänä luonnonvarana, koska näitä oli enemmän kuin velhoja. Jonkun randon jästin kidnappaaminen ja murhaaminen kerran tai pari viikossa ei herättänyt huomiota taikamaailmassa toisin kuin jonkun verenpetturin lahtaaminen.
Sori vaan Row, mutta hyvyys ei ole äitiyden edellytys, vaan hedelmällisyys. Bella voisi vallan mainiosti menetellä kertomallasi tavalla aiheuttamalla omatoimisen keskenmenon ja lahjoa – tai ennemmin kiristää parantajaa kirjoittamaan todistus, jossa sanotaan hänen olevan maho.
Ainoastaan miehekkäistä miehistä kaikkein miehekkäin eli Waldan Macnair sai karsittua Bellatrixin turhat luulot
Kuolonsyöjättären kesyttäjässä ottaessaan naisen kuin halvan huoran ja läimäyttäessään tätä niin kuin uhittelevaa lunttua läimäytetään. Rodolfus Lestrange oli Rodolfus Lestrange eikä Walden Macnairin vertainen kurinpalautuksen ekspertti, joten arvon velhoherra sai syystäkin tuntea syyllisyyttä aviovuosiensa aikana. Hän tiesi vallan hyvin pikkuserkkunsa olevan riittävän siniveristä syntyperää rouva Rodolfus Lestrangeksi.
Sleeping Sun, kiitos. Tunnen tyytyväisyyttä pystyttyäni tiivistämään kaiken tarpeellisen liikoja selittelemättä lyhyeen pituuteen ja suomaan sinulle lukunautinnon.
Bellan hyräilystä puheen ollen, laitoin velhottaren hymyilemään korostukseksi. Nainen on tehnyt kohtuullisen raa’an murhan viiltämällä viattoman jästin kurkun auki, muttei kärsi omatunnonvaivoista hyräillessään aavemaisen huolettomasti. Osuit naulankantaan vertaillessasi Lestrangejen suhtautumista tappamiseen. Molemmat ovat kuolonsyöjiä, vielä pimeän lordin uskollisimpia kannattajia, mutta Rodolfus tappaa ensisijaisesti käskystään ja huvittelee jästejä, kuraverisiä ja verenpettureita teurastamalla vain satunnaisesti päihtyneenä tappaen säälimättömästi mutta nopeasti. Bellatrix on minusta Harmaaselän ohella kaikkein raaoin Voldemortin seuraajista, joka tekee hedonistisesta Macnairistakin armollisen kuolemantuojan. Nainen kiduttaa henkihieveriin, jolloin uhriparat saavat odottaa ikuisuuden hitaan tuskallista kuolemaa. Ruumiit ihmisten asuintiloissa ovat tehdä Rodolfusin pahoinvoivaksi.
Miestä kohtaan ei voi olla tuntematta empatiaa.
nominal, tackar. Hauskaa että pidit. Jeps, pitääkin korjata typoliini roikkumasta lukukokemuksen häiriötekijänä.
Rouva Lestrange olisi voinut vain säikytellä värjäämällä kylpyvetensä verenpunaiseksi nauttien etukäteen paikalle osuvien henkilöiden niin kuin miehensä reaktiosta. Ajatus Rodolfuksesta myöntyväisenä ja rakastuneena sinisilmänä saa herrasmiehen vaikuttamaan naiivilta, enkä suostu pitämään luottokuolonsyöjää narutettavana, rakkauden sokaisemana pölkkypäänä. Siitä syystä herrasväen avioliitto on veristä ja raastavaa draamaa. Rodolfus on vallan päättäväinen luonne ja osaa käyttäytyä suvun päämiehelle sopivalla tavalla, mutta valitettavasti ainoastaan jästinraato ja kylpyhuoneen seinät kuuntelivat hänen saarnansa.
Karmea Bella jäi voittajana kylpemään veressä.
Lööperiikka, kiitos kommentistasi, ja hienoa kun miellytti. Joo, raakahan se Bellatrix kieltämättä oli. x)
