Nimi: Valherakkaus
Kirjoittaja: R.H.E
Ikäraja: K11
Paritus: Bellatrix/Molly
Genre: one-shot, femme, fluff, draamakin.
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma ovat J. K. Rowlingin, mutta juoni minun.
Summary:
Molemmat tiesivät toisen valehtelevan. A/N: Toisella foorumilla
Meryl pyysi ficciä tällä parituksella, joten olihan sitä pakko kokeilla
Alkaa jo slasharina pelottaa tämä kirjoitetun femmen määrä...
Hope u like it.
*
Valherakkaus”Sieltä he taas tulevat.”
”Katsokaa nyt tuota Prewettin punapäätä, edelleen roikkumassa Mustan pikkuprinsessan kannoilla.”
”Joku väitti minulle, että heillä olisi jotain muutakin kuin prinsessan ja palvelijan välinen hyötysuhde.”
”Kuka uskoisi, että Prewett on vuoden vanhempi kuin Musta!”
”En minä tiedä, ihan utooppista koko juttu.”Suureen Saliin ilmestyvä joukkio näytti aivan tavalliselta kaveriporukalta; äänekästä naurua, viuhtovia liikkeitä ja yksi selvä johtaja, jonka kopea ulkomuoto jätti muut kevyesti varjoonsa. Hänen mustat kiharansa ulottuivat puoleen väliin selkää hoidettuina ja huoliteltuina, huikaisevana vastakohtana vaaleille kasvoille. Siro leuka taivaisiin kohotettuna hän asteli kohti Luihuisten pitkää pöytää.
Niin, aivan tavallinen kaveriporukka, kunnes se pysähtyi keskelle ruokasalia ja siitä irtautui kaksi ihmistä. Mustahiuksinen johtaja nykäisi jäljessään seuranneen lyhyen tytön hihasta – ele näytti selvältä käskyltä. Lyhyempi, räiskyvät oranssinpunaiset hiukset omistava tyttö ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaan seisahtui vähän matkan päähän isommasta ryhmästä.
”Cissy, Andromeda, viekää heidät jo pöytään. Minulla on tärkeää asiaa Mollylle”, Bellatrix ohjeisti kahta tyttöä omahyväisellä äänellä. Hän nautti vallasta, jonka muut olivat hänelle luovuttaneet.
Narcissa ja Andromeda nyökkäsivät lyhyesti, mutta eivät liikkuneet ennen kuin Bellatrix soi heille suopean hymyn. Selvä poistumiskäsky.
Kun Luihuis-porukka jatkoi matkaansa tupalaistensa luokse, kääntyi Bellatrix katsomaan punatukkaista tyttöä arvoituksellinen hymy huulillaan. Hänen tummat silmänsä näyttivät kylmiltä, mutta ilme sai Mollyn kasvot loistamaan – hän tiesi paremmin kuin kukaan muu, mitä Bellan etäisen maskin takana piili. Molly vastasi halukkaasti hymyyn.
Yhdellä ylimalkaisella liikkeellä Bellatrix komensi Mollyn taakseen, eikä kukaan salissa enää jaksanut ihmetellä, miksi räväköinä tunnettujen Prewettien ainoa tytär seurasi nuorempaansa kuin koiranpentu. Kylmät väristykset kulkivat pitkin katselijoiden ihoa. Kaikki tiesivät mihin Mustan tyttö halutessaan kykeni, eikä vitsi ”isän pikku prinsessasta” huvittanut enää montaakaan tylypahkalaista. Bellatrixin kanssa ei käynyt leikitteleminen, jollei halunnut jonakin päivänä löytää itseään Kielletystä metsästä tai jostakin vielä kamalammasta paikasta.
Siltikään kukaan ei ymmärtänyt, miksi Molly näytti suorastaan
innostuneelta totellessaan Bellatrixia.
*
Bellatrix kuljetti Mollya pitkin linnan käytäviä, kunnes löysi mieleisensä paikan. Toisen kerroksen luokkahuone oli ollut tyhjillään ties kuinka pitkään, joten se sopi tarkoitusperiin täydellisesti. Ulkonäöltään huone ei ollut lähelläkään koreaa, päinvastoin sitä koristivat hämähäkinseitit ja sankat pölypilvet siellä missä aurinko paistoi likaisten ikkunoiden läpi ja valaisi tilan.
”Et sitten mitään hienompaa keksinyt”, Molly virnuili sulkiessaan raskasta puuovea. Bellatrix oli jättänyt hänet ovelle ja kiirehtinyt itse sulkemaan verhoja.
Ilme punapään kasvoilla vaihtui hämmentyneeksi. ”Mitä sinä teet? Emmehän me näe mit– ”
”Se tässä onkin ideana”, kuului kehräävä ääni tytön takaa. Jos hän ei olisi niin montaa kertaa kuullut tuota ääntä niin samassa tilanteessa, olisi säikähdys saanut hänet kirkumaan.
Molly sulki silmänsä ja tunsi pehmeiden huulten painautuvan leualleen. Bellatrix hengitti kiihkeän dramaattisesti hänen vapisevien huultensa alapuolella.
”Ei sinulle kovin sopivaa, Bella”, Molly henkäisi ja ansaitsi terävän näykkäisyn.
”Aivan samantekevää mikä sopii ja mikä ei nyt kun kukaan ei ole näkemässä”, Bella kuittasi ääni innosta väristen. Molly oli alkanut tottua tähän puoleen hänestä.
”Mainitsin vain. Mutta olen miettinyt…”
”Niin?”
”Miksi meidän pitää olla täällä pimeässä lukitun oven takana, kun kaikki kunnioittavat ja pelkäävät sinua?”
Bella painoi leukansa Mollyn olalle ja räpäytti silmiään niin, että hänen pitkät ripsensä osuivat toisen tytön poskeen. ”Typeräkö sinä olet?”
Molly tuhahti. ”Utelias vain.”
Bella huokaisi teatraalisen raskaasti. Hän hiljensi ääntään pelkäksi kuiskaukseksi. ”Mietihän… Miksi minä haluaisin jakaa tällaisen hetken niiden kanssa, jotka eivät kuitenkaan sitä ymmärtäisi, saati sitten arvostaisi? Tuhlausta.” Tyttö sihahti viimeisen sanan.
Punapään huulille taipui hymy. ”Eli sinä et siis häpeä minua?”
”Typerys”, Bella kuiskasi uudelleen.
Silti, jopa Bellan aloittaessa kunnollisen suudelman, molemmat tiesivät toisen valehtelevan. Ei pelkkä suloisen hetken yksityisenä pitäminen pakottanut Bellaa säilyttämään salaisuuden, eikä Molly, jos vain olisi uskaltanut tehdä vastarintaa mustahiuksiselle tytölle, olisi tyytynyt kulkemaan hänen kannoillaan alempiarvoisena.
Mutta kumpikaan näistä syistä ei saanut heitä edes harkitsemaan ajatusta lopettamisesta.
*
A/N2: Palautetta, kiitos
