Nimi: Siivetön perhonen
Kirjoittaja: Thoughtless
Ikäraja : S
Päähenkilö: Cecilia
Tyylilaji: Ei ole tiettyä genreä
Yhteenveto: Mikä minua vaivaa? Miksi minua ei huomattu?
Varoitukset: Ei ole mitään muuta, kuin se, että tämä on aika sekava? Ja jos on kirjoitusvirheitä, sanon myös että YHDYS__sana virheistäni.
A/N: Tylsyys valtasi huoneen. Sekavaa tekstiä.. luulisin. Aika lyhyt tälläinen raavustus. Kommentteja odotellen
Thoughtless
- - - - - - - - - - - -
Pieni perhonen liiteli ohitseni -, omalla tavallaan onnellisena. Sen ohuet siivet lepattivat tyynenä, kuin viimeistä päivää. Minä olin jäänyt katselemaan tuota olentoa -, siltä puistonpenkiltä. Lopulta käänsin katseeni toisaalle, aavistin vaaran sille pienelle hauraalle olennolle -, tuo suuri lintu, lokki vai mikä lie olikaan. Se syöksyi vauhdikkaasti tuon perhosraukan luo ja nappasi sen ohuesta siivestä, jossa oli muunmuassa sinistä ja valkoista ja muita kauniita värejä. Tuo lintu repäisi olennon siiven - tässä vaiheessa minua harmitti.
Lennä vapauteen
vaaraa pakoon
Älä vaan pelkää,
älä myöskään käännä selkää
Hyrähtelin itseksekseni ja nousin penkiltä ylös. Olin miettinyt tuota perhosta -, meissä oli hämmästyttävän paljon yhteistä. Minä olin aina yksin, tuo näkymätön tyttö. Olikohan mahdollista että olin näkymätön? Mietin, olikohan minua joku ikinä huomannut. Minä olin kuin tuo pieni perhonen ilman lepattavia siipiään.
Ollesani vielä koulussa, minua ei kehuttu, pilkattu, katseltu tai minulle ei muuten puhuttu. Olin koko ajan yksin, joka ei minua haitannut. Olinko minä todellakin näkymätön? Minulla ei ollut tuttuja tai vanhempiakaaan. En edes tiedä nimeäni. Sitä olen pohtinut monta vuotta. Minua ei huomioitu koulussa, opettajat tuskin huomasivat. Ovatko he koskaan edes huomanneet?
Joka ikinen sana, jonka sanoin-, tuli ulos pelkkänä henkääyksenä. Luokkalaiset ihmettelivät henkäystä, kuin täällä olisi ollut 'haamu'. Minkä näköinen minnä olen? En varmaan kovin kauniskaan..
Mikä minä olen? Mistä minä tulen?
Tuo auringonpaiste lopultakin tuli noiden synkkien hattaroiden välistä. Tuntui kuin olisin katonut maailmassta noin vaan. Mitä tapahtui? Tuntuu kuin minut olisi juuri vedetty kuin koiraa hihnasta. Löysin itseni kauniilta kukkaniityltä ja katsoin itseäni peilistä; siellä virnisti tyttö, jolla oli kultaiset hiukset, valkoinen asu. Tyttö ei tiedä missä oli, mutta hän oli silti onnellinen. "Kiitos" minä kuiskasin tuolle toiselle tytölle. Silloin minä muistin; Hän oli elämäni ainut henkilö joka huomasi minut. Hän toi minut siihen maailmaan jossa minut huomattaisiin.. Ikuisesti.
---
A/N 2: Joo.Sekavaa ó_ó
