Fruits Basket, Koira ja Kukko [K-11] shuffle x6

[Violetu]

Title: Koira ja Kukko
Author: Violet B
Fandom: Fruits Basket
Hahmot: Kureno, Shigure, (Akito)
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst nyt ainakin, voi löytyä muitakin.

Disclaimer: Takaya omistaa hahmot, minä vain haastan itseni.

Tehty Shuffle-haasteeseen, "inspiskappaleina" toimivat:
*Trapt - Headstrong
*Kaija Koo - Kuka keksi rakkauden (...o_Ö)
*Alison Moyet - Only you

A/N: Tällaisten tekeminen on tosi hauskaa, joskin myös himpun verran haastavaa (jos kappaleeksi sattuu esim. Witchdoctor...) Eikä ole mitenkään helppoa saada "tarinaa" käärittyä kasaan kappaleen loppumiseen mennessä.
 Rakastan Shigurea, rakastan Kurenoa. Syy, miksi halusin tehdä tämän.
 Jos on edennyt Furuban suomijulkaisun tahtiin, niin spoilereita ei pitäisi olla. Jos ei, niin spoilannee mangaa numero 17.
Suuri osa omistani on lainassa, joten en voi tarkistaa ;_;




Ansa

Siivet eivät kantaneet. Siivet eivät kantaneet, koska niitä ei ollut enää.
Kaikkien katseet tuntuivat kylmenneen. Shigure sävähti, kun pojan käsi pörrötti Kurenon hiuksia. Kureno ei tuntenut sitä enää, hän ei tuntenut yhteyttä.
Akito huusi ja itki, Kureno itki. Hän oli saanut jotakin aivan uutta ja ainutlaatuista, mutta menetys tuntui suuremmalta sillä hetkellä.

Shiguren katse oli kylmennyt kaikista eniten. Shigure ei enää ottanut häntä reppuselkään, mutta Akito piti kiinni tiukemmin kuin koskaan.

”Sinä olet liian vanha”, sanoi Shigure, vaikka edellisellä viikolla Kureno oli vielä saanut kietoa kätensä vanhemman pojan kaulaan ja ratsastaa tämän selässä auringonlaskuun.
”Sinä kuulut ikuisesti minulle”, sanoi Akito, vaikka koskaan aiemmin tyttö ei ollut sitä sanonut.
Kurenosta tuntui, että hän oli menettänyt tärkeimmän osan itseään.

Kukko oli lentänyt pois.


Viesti

Taivas oli pilvessä, viileä tuuli riepotti Kurenon ruskean takin helmoja, kun hän seisoi sillalla odottamassa. Kureno ei tiennyt miksi hän odotti, vaikka tiesi, että Shigure ei tulisi kuitenkaan.

Jäätävä tuuli tuntui tuovan viestiä, joka kertoi, ettei Shigure halunnut nähdä häntä. Viesti pureutui jokaisen kangaskerroksen läpi, ihonkin se lävisti, jätti jäiset terveisensä sydämen jokaiseen eteiseen ja kammioon.

”Sinä et enää ole minun kiintymykseni arvoinen, sinä et enää ole yksi meistä.”
Tuulen viesti oli kylmä ja kalsea, ja Kureno olisi itkenyt, jolleivät kyynelkanavat olisi jäätyneet aikaa sitten umpeen.


Lintu

Shigure istui ikkunassa, katsoi ulos. Hän ei ollut aikonut jäädä siihen katsomaan, mutta pihalle harhaillut lintu oli lumonnut hänet.
Se saattoi olla riikinkukko, Shigure ei ollut koskaan välittänyt ornitologiasta. Hänelle riitti, että hän tiesi yhden linnun, ja että se lintu lensi hänen luokseen aina silloin, kun häntä huvitti nähdä sitä.

Pihalla tepastellut lintu räpisteli tiehensä, kun soratieltä alkoi kuulua rahinaa.
Kureno ilmestyi pensasaitojen välistä ja Shiguren kasvoille hiipi hymy.
Siinä paha missä mainitaan.



*********************************************************************

[Violetu]

Ikäraja: K-11
Hahmot (Paritukset): Kureno/Shigure, Kureno/Akito/Shigure
Kappaleet tällä kertaa:
* Jennifer Lopez - On the floor
* Saliva - Always
*Mest - Kiss me kill me 


Kukko, Koira ja Jumala


Vangitut

Kerran Kureno oli onnistunut pakenemaan Akiton kuristavista kynsistä, yhden kerran. Toisaalta hän tiesi käytöksensä kiittämättömäksi, koska nykyisin Akito tuntui olevan ainoa, joka hänestä välitti missään määrin. Sellaista se oli ollut siitä lähtien, kun kukon henki oli paennut. Kureno oli samaan aikaan vapaa ja silti tunsi olonsa vangitummaksi kuin koskaan.

Nyt hän oli kuitenkin päässyt hetkeksi irti lieastaan ja tunsi olonsa ihmisten ympäröimänä elävämmäksi kuin aikoihin. Välkkyvät valot sattuivat hiukan silmiin, mutta Kureno otti kaikki ärsykkeet vastaan kuin ne olisivat lahjoja, hänen ei enää tarvinnut pelätä muutosta ja se yksin oli lahja.

Eräästä hiljaisemmasta tanssialueen nurkasta hänen silmäänsä pisti tuttu hahmo ja elämä tuntui huljahtavan suoniin niin, että Kureno oli äkkiä ääriään myöten täynnä sähköä.
Shigure ehkä oli ruumiillisesti vapaa, sai asua omillaan ja mennä minne halusi, mutta suljetut silmät ja yhteen puristuneet huulet kertoivat sisäisten kahleiden olevan edelleen tiiviisti paikoillaan.

Kureno hengitti ja tuijotti melkein lumoutuneena musiikin tahdissa huojuvaa Shigurea.


Hyinen

Akitolla tuskin kävi mielessäkään, miten moneen sivulliseen sattui, kun päämies punoi suunnitelmiaan. Miten monta ihmistä nainen onnistui satuttamaan pelkästään sillä, että vaati Kurenoa tulemaan mukaan Sooman suvun huvilalle.

Kureno tiesi, että idea lähtöön oli alun perin tullut Shigurelta, mutta ei tuntenut tyydytystä siitäkään, vaikka tiesi oman läsnäolonsa kiusaavan zodiakin koiraa enemmän kuin tämä koskaan näytti. Kaikkein eniten sattui Kurenoon, kun hän joutui näkemään Shiguren jäätävän katseen, vaikka heidän katseensa kohtasivat vain häviävän lyhyen hetken ajan.


Raadonsyöjä

Kureno hyväili Akiton herkkää niskaa ja kuiskaili helliä sanoja naisen korvaan. Hän ei tehnyt niin siksi, että halusi, vaan siksi, että Shigure oli jälleen käynyt päätalolla. Toisen käyntien jälkeen Akito tuntui lähestulkoon aina olevan särkymispisteessä tavalla tai toisella.

Joko nainen halusi hajottaa koko maailman tai vain yksinkertaisesti käpertyä lämpimään syliin, saada sitä hellyyttä, mitä Shigure ei naiselle koskaan osoittanut, jos osoitti kenellekään.

Kureno ei koskaan maininnut koiraa, vaikka tiesi, ettei Akiton mieleen mahtunut muita. Kureno upotti kasvonsa naisen kaulaan, maistoi sen vähän, mitä Shiguresta oli toisen iholle jäänyt.



**************************************************************
Ja kun sitä näköjään pitää erikseen pyytää, niin palaute olisi ihan kivaa.

[Lunella]

Miksei näitä ole kommentoitu! Nämä on tosi ihania ja oon kateellinen, koska itse tuskin saisin aikaiseksi kokonaista raapalettakaan yhden biisin kohdalla. : D

Ansassa tykkäsin varsinkin tuosta alotuksesta, jossa toistetaan tuota asiaa, etteivät siivet kantaneet. Ficistä myös kuvastui kivasti tuo tuska ja suru, mitä Kureno tunsi kun oli menettänyt kukon, joka loppujen lopuksi oli ollut osa häntä. Ja vaikka hän olikin saanut jotain ainutlaatuista, niin hän oli kuitenkin menettänyt muiden zodiacin jäsenten ystävyyden ja varsinkin Shiguren, joka ei ees halunnut enää kantaa toista reppuselässä. :__; Biisistä en osaa kauheasti sanoa mitään, kun mun englanninkielentaitoni on mitä on. : D

Viestissäkin oli ihana tunnelma, tuollainen haikea ja Kurenon koko olemuksesta kuvaistui tietynlainen suru ja tieto siitä, ettei Shigure ole tulossa - ja siltikin hän odotti Shigurea siellä sillalla. Kaija Koo ei todellakaan ole mun mikään lempilaulaja, mutta kuuntelin kuitenkin biisin ja ton sillan lisäksi laulussa ja raapaleessa oli tiettyä samanlaisuutta tunnelmaltaan ja muutenkin. Musta oli myös kiva, että tossa biisissä mainittiin linnut, kun Kureno itsekin oli kukko. :3

Lintu oli ihana. Ajatus siitä, että Shigure katselisi jotain riikinkukkoa ikkunastaan ja ajattelee, että Kureno on ainut lintu, joka hänen tarvitsee tuntea on tosi suloinen. Ja sitten se hymy kun Shigure näkee Kurenon saapuvan. Ihih. ♥

Kukko, koira ja Jumala:n ficit voisin kommentoida tälleen yhdessä, koska olen laiska mulla on jo pikkuinen kiire harkkoihin ja haluan saada nyt kommentoitua, etten myöhemmin sitten unohda, mitä kaikkea olin ajatellut. <: 
Tykkään sun kirjoittamastas Kurenosta tosi paljon, koska siinä on näissä raapaleissa, kuten edellisissäkin, tietynlainen haikeus ja kaipaus Shigurea kohtaan, mutta heidän välissään on niin paljon kaikkea, joka heitä erottaa toisistaan. Esimerkiksi Akito, jota Kureno suudelmillaan viimeisessa raapaleessa lohdutti ja maistoi Shiguren toisen iholta. En tiedä, oliko ton viimeisen raapaleen tarkoitus olla Kureno/Shigurea, mutta ainakin mulle siitä jäi sellainen vaikutelma, että Kureno haluaisi olla Shiguren kanssa, kun maistoi sen vähän Akiton iholta.

Kiitos näistä ja murisen vihaisesti niille kaikille, jotka lukee, muttei kommentoi, koska nää ansaitsee todellakin enemmän kommentteja. (: