Title: Vampyyrin suudelma
Author: Violet Baudelaire
Fandom: TeiniDracula
Pairing: Robin/Vlad
Genre: öööh… tuntuu, että tämä on silkkaa PwP:tä… *naur* (KwP:tä?)
Rating: K11
Disclaimer: En omista enkä saa rahaa tai muutakaan tämän kirjoittamisesta.
Summary: Lue “Talking about snogging”, niin tiedät. Tämä on eräänlainen jatko-osa.
A/N: Pistin eri topiciin, kun kielikin on eri.
http://www.fanfiction.net/s/4407323/1/Talking_about_snoggingTäältä löytyy Talking about snogging JA tämäkin ficci (englanniksi tällä kertaa molemmat).
Vampyyrin suudelma Robin ja Vlad istuivat Vladin sängyllä ja välttelivät toistensa katseita.
Lopulta Robin rikkoi hiljaisuuden.
“Oletko koskaan suudellut ketään?” hän kysyi ja Vlad punastui.
“En, oletko itse?” toinen poika kysyi näyttäen toiveikkaalta, hänellä itsellään ei ollut aavistustakaan mistä aloittaa. Ehkä Robin olisi kokeneempi.
“En oikeastaan. Viidennellä luokalla yksi tyttö yritti pussata minua, mutta käännyin poispäin kun sillä oli hammasraudat”, Robin vastasi ja Vladia nauratti toisen ilme.
“Sitten sen raudat jäivät kiinni viittaani…” Robin muisteli inhoava ilme kasvoillaan.
Vlad nauroi, mutta vakavoitui sitten.
“Olitko sinä jo silloin vampyyrifriikki?” hän kysyi heilutellen jalkojaan sängynreunalla. Robin kurtisti kulmiaan.
“Paraskin puhuja. On kai se normaalimpaa olla innostunut vampyyreistä kuin normaalista elämästä. Sinä taidat sitten olla normaalifriikki.”
Vlad tunnisti ystävänsä äänensävyn, mutta ei vastannut tämän sanoihin. Häntä ei huvittanut ryhtyä riitelemään.
“Aiotaanko me harjoitella?” Vlad sanoi hetken päästä, kun Robinin ilme oli lientynyt.
“Sitä vartenhan täällä ollaan”, Robin sanoi ottaen kätensä pois puuskasta ja nousten istuma-asentoon.
“Miten se aloitetaan?“ Vladin sydän hakkasi jännityksestä. Robin näytti miettiväiseltä ja Vladin kädet hikosivat.
“Pitäisikö meidän seistä, vai käykö istuminen?” Vlad ei voinut itselleen mitään, sanat vain tulvivat hänen suustaan kuin veri avohaavasta. Häntä hermostutti aivan liikaa.
“Eiköhän se onnistu istuenkin, olen nähnyt ostarilla miten jotkut ovat istuneet pussailemassa”, Robin sanoi kohauttaen olkiaan ja käänsi päänsä Vladia kohden. Toinen poika nielaisi.
Robin kumartui hitaasti lähemmäksi ja Vlad melkein lakkasi hengittämästä. Tai olisi lakannut, jos olisi kuulunut hengittäjiin. Hän saattoi tuntea toisen pojan hengityksen huulillaan, ja sitten…
“Auts!” molemmat pojat kavahtivat taemmas, heidän nenänsä olivat kolahtaneet yhteen. Robin hieroi nenäänsä ja Vladia alkoi naurattaa.
“Ilmeisesti pään asennolle pitää tehdä jotain”, hän naurahti ja Robin nyökkäsi silmät vetistäen.
Seuraavassa hetkessä Vlad kumartui hyvin hitaasti Robinia kohti pää aavistuksen kallellaan. Robinin hikiset kädet ottivat tiukemman otteen verenpunaisesta päiväpeitosta ja pojan silmät puristuivat kiinni.
Vlad tunsi sydämen jyskyttävän korvissaan ja painoi hitaasti huulensa Robinin suulle. Robinilta pääsi henkäys jota poika oli jo hetken pidätellyt tiedostamattaan. Ilmavirta kutitti Vladin huulia ja häntä alkoi naurattaa.
“Se oli jo vähän parempi”, Robin huomautti kun Vlad irrottautui ja alkoi nauraa.
“Minä luulin, että minä olen se hermoistuneempi”, Vlad sanoi muistellen Robinin ilmettä hetkeä aiemmin.
“Tuo sattui olemaan minunkin ensimmäinen suudelmani”, Robin huomautti ja Vlad vakavoitui. Molempien kasvoille kohosi mietteliäs ilme.
“Minusta tuntuu, että huulia pitäisi liikuttaa enemmän tai jotain, tuo äskeinen oli hyvä, mutta vähän… mitään ei oikeastaan tapahtunut”, Robin sanoi ja Vlad punastui korviaan myöten. Hän oli ajatellut täsmälleen samaa.
Vlad oli jälleen kumartumassa toista poikaa kohti, kun Robin tönäisi häntä niin että Vlad kierähti selälleen sängylle.
“Minun vuoroni”, Robin selitti ja kumartui Vladia kohti. Puolimatkassa toinen poika tuli vastaan ja heidän huulensa kohtasivat uudemman kerran.
Vlad tunsi sydämensä jyskeen, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä nyt pitäisi tehdä.
Onneksi Robin tuntui ottavan ohjat käsiinsä ja hetken päästä Vlad huomasi nauttivansa siitä, miten Robinin huulet leikittelivät hänen omiensa kanssa, hermostunut kuumotus oli muuttunut joksikin muuksi.
Vladilla oli uskomattoman kuuma.
Asiaa ei ollenkaan helpottanut se, että hän saattoi melkein tuntea Robinin sydämenlyönnit omaa rintaansa vasten, niin lähellä toinen poika oli. Vlad ei pannut toisen läheisyyttä pahakseen, hän huomasi jossain vaiheessa jopa kiertäneensä molemmat kätensä Robinin alaselälle.
Itse asiassa… Vlad henkäisi huohotuksensa lomasta huomattuaan, miten hänen lantionsa oli painunut tiukasti toisen pojan lantioon kiinni. Eikä siinä ollut läheskään kaikki…
Ennen kuin Vlad ehti kunnolla rekisteröidä asiaa, Robin irrottautui hänestä huohottaen ja nousi siinä samassa seisomaan.
“Minun… pitää varmaan… lähteä… ruoka”, Robin sanoi hätäisesti ja ennen kuin Vlad ehti tasata hengitystään sanoakseen jotain, Robin oli poissa.
Se niistä harjoituksista, Vlad ajatteli, mutta pian hänen ilmeensä kirkastui.
Opin sentään varmasti jotain, Vlad ajatteli hymyillen.
Kuva sotkutukkaisesta huohottavasta Robinista ajelehti hänen mieleensä ja hän hymyili.
Hän oli taatusti oppinut jotakin.
___________________________
Kommentteja?
