Ficin nimi: Tulit sitten taas
Kirjoittaja: Winga
Tyylilaji: draama, romance
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaab uusia ikärajoja
Paritus/Päähenkilöt: Ron/Draco
Tekstistä: Alku aina hankala, mutta joskus se johtaa parempaan.
Varoitukset: No öö. Taustalla tavallaan seksiin pakottamista.
Kirjoittajalta: Aloin kirjoittaa tätä joskus. Alun perin tämän piti olla vaan angstinen teksti, mutta tarina alkoi kasvaa ja pojat päättivät itse lopulta, mitä tapahtuu. Menetin hallinnan, mutta tyytyväinen olen kyllä aikaansaannokseeni.
Kaikki virheet on mun omiain, niistä saa (pitää) ilmoitella =)
Slash10, kolmas valmis (=
Tulit sitten taas
1. Alku
Ron huokaisi syvään. Hän istui rauhassa takan edessä ja koetti keskittyä läksyihinsä, mutta koko ajan hänen ajatuksensa tuntuivat kääntyvän edelliseen iltaan ja kosketuksiin ja kipuun. Kaipuuseen. Halveksuntaan. Ei hän ymmärtänyt miten se kaikki oli saattanut tapahtua. Hän kasasi pergamentit ja kirjat ja vei ne makuusaliin. Ehkä pieni kävely linnassa saisi hänen mielensä pois edeltävästä illasta.
Kävellessään Ron huomasi kuuntelevansa askelia. Odotti kuulevansa ne tutut askeleet. Näkevänsä ne kasvot, joilla olevilta huulilta purkautui yleensä halveksivia, inhoavia sanoja. Joilta edeltävänä iltana oli kuullut muutakin.
Ei hän odottanut uusintaa. Ei hän toivonut tai tahtonutkaan. Hän oli tuntenut olonsa alistetuksi yön jälkeen. Likaiseksi ja huonoksi. Silti jokin osa hänestä kaipasi sitä. Hän tahtoi kuulla toiselta halveksivat sanat.
Oikeastaan hän ei tiennyt mitä hän tunsi tai halusi.
Hän jähmettyi paikoilleen kuullessaan askelia kulman takaa ja alkoi perääntyä. Hän tahtoi kulkea tulematta huomatuksi, aivan yksin, joutumatta selittelemään, miksi edes kulki ympäriinsä yksin. Kulman takana hän huomasi komeron oven arvaten sen kuitenkin olevan lukossa ja kokeiltuaan totesi arvanneensa oikein. Askeleet lähestyivät yhä, ja hän päätti vain kohdata sen, joka vastaan sattui tulemaan.
Hän oli odottanut ketä tahansa muuta. Askeleet eivät olleet olleet niin ylimieliset kuin yleensä, siksi Malfoyn onnistui yllättää hänet.
”Kas Weasel”, Malfoy sanoi irvistäen. ”Piditkö eilisestä? Etsitko kenties mahdollisuutta uusintaan?”
Ron ei kuunnellut enempää, vaan koetti kävellä nopeasti ohi. Hän tunsi kuinka toinen poika otti hänen olkapäästään kiinni ja pysäytti hänet. ”Älä viitsi. Pidit kuitenkin. Tahdot kuitenkin.”
”Päästä irti, hilleri!”
Malfoy ei kuunnellut häntä vaan keskittyi muuhun. Hän päästi irti ärähtäen. Ronkin kuuli lähenevät askeleet ja otti askeleen poispäin toisesta.
”Sama aika, sama paikka”, Malfoy huikkasi Ronin perään. Tämä käveli taakseen katsomatta paikalta.
2. Illat ja aamut
”Tulit sitten taas.” Toteamus, johon Ron ei vaivautunut sanomaan mitään. Jonka hän tulisi kuulemaan myöhemminkin toisissa merkeissä. Hän sulki oven ja astui sisään.
Tarvehuoneesta oli tullut jonkinlainen seksiluola. Ron ei edes tahtonut tietää, miten Malfoy oli sen sisustanut. Mitä ajatellut. Hän käveli tuolille ja tarttui tuliviskipulloon kaataakseen itselleen lasillisen. Hän tahtoi saada itsensä humalaan, tahtoi voida syyttää alkoholia. Hän ei tahtonut myöntää, että pitäisi näistä illoista. Ei itselleen eikä varsinkaan Malfoylle.
Malfoy istui vastapäisellä tuolilla ja virnisti. ”Tiedätkö, oikeastaan olen melko yllättynyt siitä, että aina ilmestyt. Kenties sinä pidät siitä, että sinua alistetaan. Kenties päivittäiset halveksivat sanat eivät riitä sinulle.”
Ron tuhahti. ”Kuka se oikein puhuu? Puhdasverinen pentu, jonka mielestä olen verenpetturi. Luulisi sinun pystyvän parempaankin kuin minuun.” Hän joi kulauksen tuliviskistään ja irvisti. ”Sitä paitsi sinä olet täällä aina ennen minua. Ikään kuin odottaisit näitä iltoja.”
Malfoy virnisti leveämmin ja ilkeämmin. ”Kukapa ei odottaisi. Kukapa ei nauttisi saadessaan tuottaa enemmänkin kipua inhoamalleen ihmiselle.”
Tähän Ron ei vaivautunut vastaamaan mitään, joi vain lasinsa tyhjäksi, täytti sen ja tyhjensi uudelleen. Malfoy tarkkaili häntä koko ajan.
Viidennen tuliviskipaukun jälkeen Malfoy avasi suunsa. ”Joko tunnet olevasi tarpeeksi turta? Valmis leikkiimme?”
Ron huokaisi ja nousi. Hän tunsi vaatteidensa katoavan ja vilkaisi Malfoyn suuntaan vain huomatakseen tämän pinonneen vaatteet tuolille ja pitäneen omansa yhä yllään. Ron tiesi kyllä, mitä se merkitsi ja alistuneena kohtaloonsa käveli sängylle.
**
Aamulla Ron heräsi Tarvehuoneesta krapulaisena. Hän vilkaisi viereensä sängyllä ja huomasi Malfoyn lähteneen. Tyynyllä oli lappu, jossa ilmoitettiin uusi tapaamisaika ja pieni pullo jotakin lientä, jonka Ron arveli olevan krapulaa varten. Hän joi liemen ja tunsi olonsa paranevan.
Pukeutuessaan hän vilkaisi kelloa ja lähti aamiaiselle juosten, jotteivät Hermione ja Harry saisi liikaa mietittävää, vaikkakin oli selvää, että kumpaakin ihmetytti hänen käyttäytymisensä.
3. Ystävät
”Hänellä on pakko olla joku. Ei hän muuten voisi olla näin paljon poissa.”
Harry pudisti päätään. ”Minä en ymmärrä miksei hän kerro kenen kanssa hän iltansa viettää.”
Ron oli pysähtynyt kuullessaan Hermionen äänen ja nuo sanat. Hän arveli noiden kahden puhuvan hänestä eikä aikonut tulla nähdyksi vaan nopeasti perääntyi takaisin poikien makuusaliin toivoen, ettei Harry tai Hermione kyselisi häneltä mitään.
Hän oli väsynyt yön jäljiltä ja olikin koko yön pyörinyt sängyssään miettien, että hänen pitäisi lopettaa Malfoyn tapaamiset. Nyt kun hänen ystävänsäkin jo miettivät, mitä oli tekeillä, hän todella päätti puhua Malfoyn kanssa. Ainakin jotakin oli tehtävä ja muutettava. Näin ei voisi jatkua pitkään. Hän ei halunnut, että kukaan saisi tietää hänestä ja Malfoysta. Ja hän oli varma, että toinenkaan ei tahtoisi muiden tietävän.
Hiljaa Ron hiipi Harryn sängyn luo ja etsi Kelmien kartan. Hän jäljitti Malfoyn suureen saliin ja päätti mennä aamiaiselle tarkkailemaan toista ja kun tämä lähtisi, hän seuraisi perässä.
Hän palautti Kelmien kartan paikalleen ja lähti makuusalista, kuin vahingossa huomasi ystävänsä ja ehdotti, että he menisivät aamiaiselle. Kumpikin vaikutti ilahtuneelta, mutta hän oli huomannut heidän keskeyttäneen keskustelunsa heti, kun he olivat nähneet hänet.
***
Aamiaisen jälkeen Ron ei ollut onnistunut seuraamaan Malfoyta. Tämä oli lähtenyt gorilloidensa kanssa yhdessä ja siinä vaiheessa kellokin oli ollut jo niin paljon, ettei hän olisi ehtinytkään ennen tuntia keskustella tämän kanssa. Turhautuneena hän raahautui Hermionen ja Harryn perässä taikaolentojen hoidon tunnille. Keskittymisestä ei ollut tietoakaan ja hän huomasi ystäviensä tarkkailevan häntä.
Tunnin loputtua Ron oli päättänyt, että keskustelisi Malfoyn kanssa illalla, heillä kun kuitenkin oli sovittu tapaaminen tuolloin. Hän tahtoi tietää, miten Malfoy ajatteli, että heidän tulisi toimia ja oikeastaan hän oli myös utelias tietämään miten paljon tämän ystävät tiesivät heidän yhteisistä illoistaan. Sitä ennen oli kuitenkin vielä pitkä päivä edessä ja lounaalla hän tajusi, että Harry ja Hermione miettivät kumpikin miten aloittaa keskustelun hänen kanssaan. Hän pakeni paikalta sanoen, että hänellä oli läksyjä.
Ron vältteli Harrya ja Hermionea niin paljon kuin kykeni ja koetti muutenkin pysytellä omissa oloissaan. Hän tiesi, että se herätti enemmänkin epäluuloa kaksikossa, mutta ei hän tiennyt kuinka olisi voinut kohdatakaan näitä.
Illalla, kun Ron oli lähdössä, Harry tuli juuri oleskeluhuoneeseen. Ron koetti olla näyttämättä säikähtäneeltä ja lähteä aivan kuin oli ajatellutkin.
”Minne sinä taas olet menossa?”
Ron katsoi Harrya silmiin tietäen, ettei voisi sanoa todellista vastausta. ”Kävelemään vain.”
Harry tuhahti. ”Minä en usko sinua. Mutta pidä salaisuutesi. Kyllä minä sen vielä selvitän.”
Ron nielaisi ja mietti Kelmien karttaa ennen kuin muisti, ettei se näyttänyt tarvehuonetta. ”Älä viitsi. Minulla on omat syyni pysyä hiljaa. Ja olisin todella kiitollinen, jos antaisit asian vain olla. Saan sen toivottavasti selvitettyä tänä iltana.”
”Miten vain. Terveisiä sille tytölle, joka sinut on valloittanut.”
Harryn ihmeeksi Ron purskahti nauruun. ”Mm, vien vien. Nähdään huomenna.” Ron poistui taakseen vilkaisematta ja koetti olla nauramatta kävellessään tarvehuoneelle.
***
”Harry lähetti terveisiä tyttöystävälleni”, Ron sanoi vakavana. Hän oli melko varma, että saisi toisen heti miettimään, miten he onnistuisivat salaamaan iltaiset tapaamisensa.
Malfoy katsoi toista ihmeissään. ”Mitä hän oikein luulee?”
”Hän ja Hermione luulevat, että minulla on joku tyttö, enkä vain tahdo kertoa heille kuka se on. Minusta meidän pitäisi tehdä asialle jotain. Pidemmän päälle kaiken salaaminen on melko mahdotonta”, Ron totesi.
Malfoy naurahti. ”Niin. Toisaalta, voitko kertoakaan heille niin, että he uskoisivat, harrastavasi kuumaa seksiä kanssani? Että alistan sinua iltaisin ja sinä nautit siitä?”
Ron pyöritti silmiään. ”Minä oikeastaan mietin, että lopettaisimme nämä illat.”
”Et usko itsekään, että pysyisit erossa minusta.”
”Miten niin en? Mitä sinäkään minusta tiedät?” Ron kysyi tuijottaen toista uhmakkaana.
Malfoy siveli leukaansa. ”Mitäkö? Sinä olet minun. Sen minä tiedän. Sinä tahdot pitää Potterin ja Grangerin ikuisina ystävinäsi lopettamatta kuitenkaan meidän tapaamisiamme. Et tahdo heidän tietävän tästä, sitä en tosin ole päätellyt, että johtuuko se vain siitä, että kyseessä olen minä vaiko siitä, ettet tahdo heidän tietävän, että olet homo. Luulisin, että ainakin hiukan molempia. Et kuitenkaan tahdo myöntää noista asioista kuin ystävyyden säilyttämisen.”
Ron oli hetken hiljaa. ”Vaikka ne olisivatkin totta, kuinka minä sinua voisin tavata yhä? Ja sinun ystäväsi, tietävätkö he minusta?”
”Helposti, livahdat vain tänne kuten aina ennenkin. Et sinä tahdo lopettaa tapaamisia. Sitä paitsi, olemmehan yhä loukkaavia toisiamme kohtaan muualla, joten ei ystäviesi pitäisi osata mitään arvata. Mitä minun ystäviini tulee, he eivät myöskään tiedä, kuka on kyseessä. He nauraisivat, jos väittäisin, että tapaan sinua näin iltaisin. Vaikka selittäisinkin, että tämä on vain sopimus. Loistava sopimus, jossa kumpikin saa mitä tarvitsee.”
Ron pysyi hiljaa. Hän tiesi, että Malfoy oli ainakin osittain oikeassa. Hän tarvitsi näitä iltoja, vaikka hän ei ymmärtänytkään miksi. Ja hän tiesi, että toinen merkitsi hänelle jo liikaa.
”Jatkamme siis samoin kuin ennenkin. Antaa ystävien luulla mitä vain, ainakin nyt”, Malfoy totesi nousten ylös. Hän käveli Ronin viereen ja suuteli tätä. ”Minä oletan, että nyt voisimme siirtyä siihen, miksi tänne tulet.”
Tällä kertaa vaatteet riisuttiin itse ja rauhassa.
4. Muutos
Ron tiesi jonkin muuttuneen. Hän tunsi sen ja avatessaan silmänsä, tiesi, mistä tunne johtui. Aiemmin hän oli aina herännyt yksin. Hän ihmetteli nähdessään Malfoyn vieressään ja hieraisi silmiään. Ei toinen kadonnut. Hän nousi ylös ja puki nopeasti päälleen. Hän nappasi sauvansa mukaan ja poistui hiljaa huoneesta.
Vasta suuressa salissa Ron tajusi, että he eivät olleet Malfoyn kanssa sopineet seuraavaa tapaamista. Hiljaa hän tuijotti ovelle ja odotti toisen ilmestymistä. Harry ja Hermione keskustelivat häntä vastapäätä jostain tiedät-kyllä-kehen liittyvästä. Tai niin hän oletti, mutta ei jaksanut edes leikkiä kuuntelevansa.
Ron käänsi katseensa Harryyn, kun huomasi tämän tuijottavan häntä. ”Mitä?”
”Oliko sinulla hauska yö?”
”Outo pikemminkin. En tiedä”, Ron vastasi hetken mietinnän jälkeen.
”Kerroit kai terveisiä tytölle?” Harry kysyi uteliaana.
”Mm, en vain usko, että hän oli kovin tyytyväinen. Ei hän pidä siitä, että kutsutaan tytöksi”, Ron sanoi ajattelematta. Hän tajusi sanansa vasta kun huomasi Hermionen ja Harryn tuijottavan häntä. ”Mitä?”
”Minä epäilin tätä mahdollisuutta”, Hermione totesi lopulta. ”Joskin luulin kuitenkin, että pitäisit tytöistä.”
Harry tuijotti ystäväänsä yhä yllättyneenä. ”Mutta...”
”Mitä?”
”Sinun piti olla hetero ja päätyä yhteen Hermionen kanssa.”
Sekä Hermione että Ron tuijottivat Harrya kummastuneina. He olivat aina pitäneet toisistaan vain ystävinä ja keskustelleetkin asiasta joskus. ”Miksi?” Hermione kysyi. ”Minä en ole koskaan tuntenut mitään sellaista Ronia kohtaan.”
”En minä tiedä. Koska se vain olisi ollut luonnollinen tapa edetä.”
Ron pyöritteli silmiään. ”Ihan miten vain.” Harryn ja Hermionen tuijottaessa häntä hänen oli sanottava: ”Ei, minä en aio kertoa kuka se on.”
Hermionen katse muuttui uteliaammaksi Harryn kohauttaessa vain olkiaan. Ron ei pitänyt tytön katseesta vaan söi nopeasti päästäkseen pian pois. Salin ovilla hän törmäsi Malfoyhin. Tämä sähähti jotain ennen kuin vilkaisi ylös ja tämän silmissä viivähti säikähtänyt katse. Ron katsoi hämillään, kun toinen kulki luihuispöytään, ja poistui sitten vastentahtoisesti. Hänen oli puhuttava Malfoyn kanssa. Mahdollisimman pian.
5. Keskustelut
Pari päivää kului. Ron tiesi, että jotain oli tehtävä. Malfoy ei katsonut häntä, ei suostunut puhumaan, ei mitään. Hän ei kestänyt enää. Siksi hän seurasi toista päivälliseltä ja kun hän oli varma, että he olivat kahden, hän otti Malfoyn kiinni ja työnsi tämän seinää vasten.
”Mitä meille kävi?” hän kysyi.
Malfoy tuijotti Ronia silmiin ja koetti pitää kasvoillaan inhoavan ilmeen. ”Mille meille?”
Ron päästi irti Malfoysta ja sanoi: ”Tänään illalla Tarvehuoneessa. Meidän pitää puhua.” Hän tunsi Malfoyn katseen polttavana selässään poistuessaan ja tiesi, että tämä tulisi paikalle.
***
Hermione ja Harry keskustelivat jostakin kiivaasti Ronin astuessa rohkelikon tiloihin. Kaksikon äänet kantautuivat kauas, mutta sanat olivat epäselviä. Ron hiippaili eteenpäin ja koetti olla näkymätön. Hermione huomasin hänet ensin ja hiljeni. Harry kääntyi myös katsomaan Ronin suuntaan.
”Ron”, Harry sanoi järkyttyneellä äänellä. ”Sano, että Hermione on väärässä.”
Ron tuijotti ystäviään pöllämystyneenä ja katsoi ympärilleen etsien pakopaikkaa. ”Mitä tahansa hän epäileekin, en tahdo keskustella siitä kaikkien kuullen ainakaan”, hän sanoi todettuaan, ettei pääsisi mitenkään pois.
Hermione nousi sohvalta ja veti Harryn perässään. He kävelivät Ronin luo ja Hermione kuiskasi pojan korvaan: ”Sitten menemmekin Tarvehuoneeseen.”
Ron seurasi perässä kaksikon lähtiessä käytäville ja toivoi, ettei kuulustelu kestäisi kauaa, sillä hän ei todellakaan ollut aikonut paljastua. Siksi hän nopeutti vauhtiaan ja muutamassa minuutissa kolmikko olikin jo Tarvehuoneella.
Hermione käveli seinän ohi kolmesti ja avasi ilmestyvän oven. Huone oli kalustettu sohvalla ja tuoleilla. Hän käveli sohvalle Harry perässään ja Ronin oli pakko kävellä tuolin ääreen. Poika tunsi olonsa melko epävarmaksi toisten katseiden alla.
”No niin”, Hermione sanoi ja näytti miettivän järkevintä tapaa aloittaa keskustelu.
”No niin. Mitä sinä epäilet? Mikä on Harrysta noin järkyttävää?” Ron kysyi ennen kuin Hermione ehti kysyä mitään.
Hermione tuijotti Ronia suoraan silmiin. ”Minä uskon, että sinulla on suhde Malfoyn kanssa.” Hän odotti, että toinen vahvistaisi asian kun taas Harry näytti rukoilevan, että Ron sanoisi Hermionen idean olevan naurettava.
”No. En voi oikeastaan sanoa tuohon mitään. En oikeastaan tiedä, onko minulla mitään suhdetta kenenkään kanssa”, Ron totesi. Hän ei todellakaan aikonut kertoa kaksikolle vielä mitään, sillä hän ei ollut edes ehtinyt keskustella Malfoyn kanssa asiasta. Hän tuijotti Hermionea ja näki kuinka tämän ilme muuttui hieman kärsimättömäksi.
”Miten niin et voi sanoa mitään!? Voithan sinä kai kertoa, onko sinulla suhdetta ja varsinkin onko se jokin sinun ja Malfoyn välillä!”
Ron mietti hetken vastausta ja sanoi: ”En minä voi mitään sanoa! En varsinkaan, jos en ole keskustellut toisen osapuolen kanssa vielä. Ihan totta, Hermione! Minä lupaan kertoa, kun tiedän, olenko suhteessa vai en ja kenen kanssa.”
”Eli Hermione saattaa olla oikeassa. Hyvä on. Ehkä minä totun ajatukseen. Ehkä”, Harry totesi huomaamattaan ääneen.
Ron hymähti. ”Ajatelkaa mitä ajattelette. Minä ainakin menen nyt iltapalalle. Tuletteko te ja lupaatteko, ettette kysele asiasta mitään, ennen kuin kerron teille itse?”
Hermione ja Harry nyökkäsivät ja kolmikko poistui huoneesta.
***
Hermostuneena Ron odotteli Malfoyta. Kun toinen viimein ilmestyi, hän huokaisi helpotuksesta. Hän oli jo ehtinyt pelätä, ettei tämä tulisi, eikä hän siis voisi kertoa ystävilleen mitään, vaikka hänen teki mieli kyllä.
”Mitä asiaa sinulla oli, Weasel?”
Ron rauhoitti itseään ollakseen välittämättä toisen äänensävystä. ”Minä tahdoin keskustella. Ensinnäkin, Hermione epäilee jo jotain. Ja sinä olet hänen mukaansa toinen osapuoli. Toisekseen, minkä ihmeen takia et ole suostunut puhumaan minulle viime päivinä? Ovatko sinunkin ystäväsi arvanneet jotain vai mikä sinua vaivaa?”
”Entä jos en enää tahdo nähdä sinua?” Malfoy kysyi ärtyneenä.
”Minä en usko, ettet tahtoisi. En minä usko, että siinä tapauksessa olisit jäänyt yöksi viereeni. Siitäkin piti kysymäni. Miksi? Olet aina ennen vain poistunut ja jättänyt minut yksin”, Ron totesi hilliten itsensä. Hänen mielensä teki huutaa jotain, eikä hän edes ollut varma mitä.
Malfoy katsoi Ronia pitkään ja mietteliäästi. ”Miksi minä luulin, että sinä et huomaisi mitään ja jos huomaisitkin, et välittäisi? Mitä sinä minusta välität edes?”
”En minä tiedä! Se on tuskastuttavaa. Minä en enää tiedä, mitä tunnen ja mitä edes ajattelen sinusta tai meistä tai ihmisistä tai mistään! Minä vain välitän sinusta!”
Malfoy avasi suunsa sanoakseen jotain pistävää mutta sulki sen sitten päättäen, että olisi ehkä kuitenkin parempi pysyä hiljaa.
”Miksi sinä sitten ilmestyit? Miksi sinä minusta välität?”
”Tiedätkö, olen itsekin ihmetellyt. Sitäkin, miksi aina odotin sinua. Ei se enää ole ollut siksi, että tahtoisin satuttaa sinua. Ehkä minä voin nyt sanoa, että pidän sinusta. Oikeastaan olen pitänyt jo jonkin aikaa, mutta sinusta sai aina sen kuvan, että vihasit minua, joit itsesi aina humalaan unohtaaksesi yön. Silti halusin sinua, halusin liikaa ja päädyin siihen tulokseen, että pakolla otettukin on parempi kuin ei mitään”, Malfoy totesi. ”En enää tiedä oliko se hyvä idea. Ehkä minun pitäisi lähteä ja jättää sinut rauhaan.”
Ron nauroi kolkosti. ”Minä en ymmärrä sinua. Minä en tahdo ymmärtää sinua. Minä en tahtoisi välittää sinusta. Olisi kai parempi jos yhä vihaisin sinua. Mutta nyt sinä et lähde, sinä et jätä minua, sinä et voi tehdä sitä.” Hän piti hetken tauon. ”Et ole vieläkään kertonut minulle, ovatko ystäväsi arvanneet?”
”Pansy on tiennyt jo pitkään, että tahdon sinut. En tiedä, onko hän tiennyt, että otin sinut vai luuliko hän, että minulla oli joku muu korvikkeena. Blaise tietää suunnilleen sen minkä Pansykin. Luulisin. Eivät he minulta mitään ole kyselleet. Ja toiseen kysymykseesi, minun oli otettava etäisyyttä, koska ajattelin, että jos pehmenisin, sinä lopettaisit iltaiset käynnit”, Malfoy totesi katsellen seiniä. ”Mutta mitä väliä millään on?”
”Paljonkin. Ainakin minulle.”
Malfoy tuijotti Ronia silmissään laskelmoiva katse. ”Mitä mahdat tuolla tarkoittaa?”
Ron pyöritteli silmiään. ”Ikään kuin et sitä tietäisi. Tai siis. Miksi sinä muka luulet, että sillä on väliä minulle? Koska haluan käyttää sitä sinua vastaan vai koska haluan sinua?” Hän ei miettinyt, mitä sanoi ennen kuin oli sanottavansa sanonut ja sen jälkeen hän vain toivoi parasta, koska ei voinut perua sanojaan.
”Viikko sitten olisin veikannut ensimmäistä, nyt saattaisin jopa kallistua tuon toisen vaihtoehdon puoleen. Mutta en ymmärrä sinua. Enkä kyllä itseänikään. Tahdot siis jatkaa meidän tapaamisiamme?” Malfoy kysyi pitäen äänensä tyynen rauhallisena vaikka Ron saattoi arvata, että pojan sydän hakkasi lähes yhtä villisti kuin hänenkin.
Yrittäen matkia toisen rauhallista äänensävyä Ron vastasi: ”Niin. Tahtoisin jatkaa tapaamisiamme. Jopa ilman alkoholia.”
Hymy, joka levisi Malfoyn (Dracon, Ron korjasi itseään) kasvoille, yllätti Ronin. ”Hienoa. Aloittaisimmeko nyt?”
”Tietenkin, Draco”, Ron vastasi ja suuteli toista poikaa. ”Mieluusti.”
***
”Mutta miksi sinä olet niin varma siitä, että se on Malfoy? Miksi sinä luulet, että he tapasivat eilen? Miksi sinä luulet, että Ron, joka vihaa sitä hilleriä enemmän kuin me, olisi muka langennut siihen hilleriin?” Harry kyseli Hermionelta, joka alkoi vähitellen hermostua.
”Harry James Potter. Saat luvan lopettaa tuon kyselyn nyt. Ja opetella olemaan iloinen ystäväsi puolesta, jos osuin oikeaan ja jos heillä todella on suhde. Minä en jaksa sinua, aivan kuin olisit mustasukkainen, enkä minä edes osaa päättää kummasta”, Hermione vastasi ja ilokseen huomasi Harryn hiljentyvän. Se kuitenkin myös hieman häiritsi häntä. ”Et kai sinä todella ole mustasukkainen jommastakummasta?”
”En tietenkään. Tai ehkä siinä suhteessa, että jos Malfoy vie Ronin kaiken ajan, emmekä me näe häntä enää tai jos hilleri kääntää hänet meitä vastaan ja me menetämme hänet tai --”
”En minä sellaista usko. Ymmärrän kyllä, että sinua pelottaa, mutta tuo kuulostaa osittain jo siltä, kuin olisit Ronin isä tai jotain”, Hermione sanoi nauraen. Hän kaivoi esiin pimeyden voimilta suojautumisen kirjat ja pergamentin. ”Meillä on paljon läksyjä tekemättä. Haluatko apua vai et?”
Alistuneesti Harry huokaisi ja haki tarvitsemansa välineet. ”Mutta huomenna minä aion kyllä varmistaa Ronilta itseltään, ettei hän jätä meitä kokonaan. Jos hänellä ja Malfoylla siis todella on suhde, jos hän on saanut jo selvitettyä sen, mitä tahtoikin.”
Hermione hymyili. ”Totta kai, Harry. Me kyselemme häneltä kaikesta.”
Harry näytti järkyttyneeltä. ”Ei kyllä. En tahdo tietää, miten seksuaalinen heidän suhteensa on!”
Hermione nauroi.