Kirjoittaja Aihe: Yliannostus (K-11)  (Luettu 1353 kertaa)

Unico_Morto

  • ***
  • Viestejä: 5
Yliannostus (K-11)
« : 12.06.2010 11:45:36 »
Kirjoittaja: Unico_Morto
Oikolukija: -
Ikäraja: K11
Tyylilaji: angst?
Varoitukset: kuolema yms : D
Tekijänoikeudet: kaikki omaani.


Yliannostus.


Istun yksin nurkassa pimeässä huoneessa. Surun ja pelon kyyneleet valuvat valkoisia poskiani  , kun mietin mitä elämälläni teen.
Taas niitä ääniä… Joku huutaa ,tyttö kiljuu. En kuule mitään muuta kun nämä vitun äänet.
Ovi paiskoutuu auki ja huoneeseen tulee kaksi isokokoista miestä.
He ottavat käsistäni kiinni ja pitivät minut hiljaisena..
Huoneeseen astuu kolmas mies. Iso terävä ruisku kädessään… Hän vain hokee , että tämä ei satu paljon.
Mies lähestyy minua ja minä alan kiljumaan. Tummat meikkini ovat pitkin vaaleaa naamaani.
Miehet yrittävät pitää minut paikoillani , kun minä parhaani mukaan yritin repiä itseäni irti..
Toinen miehistä viiltää minuun vahingossa haavan ja nautin kun veri valuu kättäni pitkin.
Seison vain paikallani ja nauran.
Miehet ottavat taas kiinni käsistäni ja kolmas mies pistää piikin suoraan vasempaan käteeni.
Minä nukahdan , menetän tajuntani.

Kun viimein herään huomaan olevani sidottu kiinni alasti metalliseen sänkyyn… Tai johonkin leikkaus pöydälle.
En tarkkaan tiennyt mikä se oli , tai missä helvetissä minä olin.
Mies , joka oli pistänyt minuun sitä ainetta , astui huoneeseen.
Outo virne naamallaan hän rupesi katselemaan vartaloani.
Minua ahdisti. Vanha pervo äijjä  , jolla oli hampaat kuin puuta..tarkasteli vartaloani kun olisi halunnut kosketella sitä.
Vähän ajan päästä tuo outo ihminen lähti huoneesta.
Yritän repiä itseäni irti sidotulta pöydältä että pääsisin tutkimaan paikkoja.
Kun vihdoin sain käteni irti ,rupesin irrottamaan jalkojani..
Keskeytin irrottamisen , kun huomasin olevani ruumishuoneella..
Silloin luulin tajunneeni mistä oli kyse.
Minut murhataan.

Irrotan äkkiä jalkani ja lähden juoksemaan..
Kunnes huomaan erittäin kauniin nuoren kuolleen naisen.
Kuinka vaalea ja kaunis hänen ihonsa oli.
Kuinka viaton ja tyhjä katse…
Silitän hänen poskiaan ja huomaan että hän on ihan jääkylmä.
kyyneleeni valuvat meikitöntä naamaani…
mutta silti tuntuu ,kuin olisin itkenyt tummia kyyneliä.
Kuin olisin itkenyt sieluni pihalle.
Tajusin että olin kuollut jo.
Kuolin silloin siellä pimeän huoneen nurkassa.

Naamani oli vaalea , mutta sieluni oli musta.
Sydämeni oli elävä mutta sitäkin synkempi.
En osannut enään tuntea onnea.
En osannut enään olla onnellinen.
Yliannostus lääkkeitä , viinaa ,sillä tämän pikkutytön henki lähti.



//Melodie muokkasi ikärajan otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:37:12 kirjoittanut Pyry »