Title:
Author: Sekaisin♥
Fandom: Liisa Ihmemaassa Sekoleptikko lisäsi fandomin tähän ja otsikkoon
Pairing: Liisa/Hatuntekijä
Raiting: S
Genre: fluffy
A/N: Ensimmäinen kappale on ns. "kaikkitietävän kertojan" kertomaa, sitten vaihtuu kursivoitu hatuntekijän ja normaali liisan ajatuksia.
He osaavat tavallaan kai tässä jotenkin lukea ajatuksia tai jotain, tällaista vapaa tulkintaista jokaiselle:)
Ajatus vain lähti uuden Liisa Ihmemaassa elokuvan katsottuani ja nyt sain sitten kirjoitettua.
En mitään tämän pidempää suunnitellutkaan, vain vähän raapaleen tyylistä:)
"Jää tänne" kuului hentona tuulenvireen mukana Liisan korvia kutittelemaan.
Pikkuinen perhonen pyrähteli lentoon hänen sisuksissaan Hatuntekijän pehmeän tuoksun helliessä häntä.
Teetä ja kesäyötä.
Katselin sinua nukkuessasi ja ikävöin jo silloin,
paljonko ikävöisin kun en voisi katsella hymykuoppiesi varjoja lepäävillä kasvoilla?
Loppujen lopuksi kaikki on vain unta, jonka tietoja minun pitäisi hyödyntää arjen raadollisuudessa. En voi jäädä tai tulen hulluksi tästä
onnellisuuden kehdosta. Mutta jos..?
Ilman hulluutta maailma olisi kuin kuollut paikka.
En halua kävellä rannalla meren pyyhkiessä askeleet pois kuin unohtuneen muiston kauan sitten unohdetusta rakkaudesta.
Jos tahdot tuon taivaan katselemaan sinua unessasi kun en itse voi.
Tuon tulevan, nykyisen ja menneen tarjoamaan sinulle teetä.
En ymmärrä mitään, mitä on ymmärrettävissä tällä hetkellä, vain tämä hetki vie suonteni sykkeen. Haluaisin niin unta,
satu-untani. Teetä ja kesäyötä.
Usko satuihin kultaseni, usko uneesi. Maailmassa ei ole tarpeeksi Aurinkoja tätä tuhoamaan minusta, olemassa on vain olemassaolo.
Huulillesi kääntyy pieni hymy, kuin pelokas toive. Mitä mietit tällä hetkellä kauniin hattusi alla? Mikä väri on tuo kirkas joka loistaa silmiesi tunneskaalassa?
Voisinko? Voida, kyetä, pystyä, osata, tietää, haluta.
Niin. Millaista se olisi?
Olet ollut sieluni uni siitä lähtien kun kuulin äänesi ensimmäisen kerran, pikkuinen laululintuni, joka aina uskoi uniin järkevästi.
On aika lopettaa järkevöinti, aika astua kaninkoloon.
Aika pysähtyä hetkeksi, kuinka kauaksi aikaa? En tiedä, mutta ehkä keksisimme yhdessä tekemistä, eikä aika olisi enää.
Tiedän millaista se olisi.
Hullua, outoa,
kaunista.
Hansikoitu käsi laskeutui olalleni tuoden lisää kesäyötä minuun, kuinka huimaavaa se olikaan.
Rakkaushan se maailmaa sekopääksi tekee.
Tunsin hymyn poskellani ja hänen poskellaan. "Rakkaushan se. Taidan olla suurimman luokan sekopää."
Käännyin ja annoin värien myrskyn tanssittaa hiuksiani ja täyttää aistini.
Maistoin huulillani kesäyön ja tee hipaisi silmäluomiani.
Jään, oma Hatuntekijäni pyysi niin.
