Ficin nimi: Ihmisten edessä
Kirjoittaja(t): Minä
Tyylilaji/Genre: Romance
Ikäraja: Sallittu
Paritus/Päähenkilöt: Luna/Hermione
A/N: Ensimmäinen ficcini. ^^ Enjoy.
Kadut täyttyy ihmisistä, ne ei tiedä meistä mitään.
Ootat mua asemalla, ehkä kello antaa anteeksi minulle.Hermione seisoi jo ihmisiä vilisevällä kadulla hädissään.
Missä hemmetissä Luna on, hän manaili mielessään ja vilkaisi rannekelloaan. Saapuvan illan hämy laskeutui kaupunkiin, eikä Hermione tiennyt oliko kadottanut itsensä vai ylipäätänsä oliko enää kukaan.
- Hermione!
Tyttö käännähti äkisti ja hänen mieleensä tulvahti onni. Lunan niin kiehtovat, hämmästyneen näköiset silmät katsoivat lempeästi Hermioneen ja likaisenvaaleat hiukset vain heilahtivat, kun neitokainen käveli Hermionen luo ja tarttui tätä kädestä.
Juoksen loppumatkan, sinä olet kaunis niinkuin aina, sinun korkeissa koroissa.- Minä odotin sinua, Hermione sanoi, mutta hymyillen, niinkuin "et sinä sillä pahaa tarkoittanut"-ilmeellä.
- Minä tiedän, Luna vastasi tuskin kuuluvasti ja suuteli kevyesti toista. Hermione tunsi mielensä kohoavan korkeuksiin, ja jäävän sinne tietäen, että vain Luna saisi sen kiinni. Luna tarttui Hermionen käteen ja lähti kävelemään hänen kanssaan.
Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä.Usea epäluuloinen katse harhaili kahdessa tytössä, jotka astelivat kevyin askelin tähtien koristaman taivaan alla kohti kaukaisuutta, jossa voisivat olla toistensa. Hermionesta tuntui pahalta kääntää katseensa pois heistä.
Mitä he ajattelevat? En minä ole sellainen!Luna tuntui kuin lukevan toisen ajatukset ja supatti hiljaa Hermionen korvaan:
- Älä välitä. Me olemme.. yhdessä.
Hermionen huulille kiipesi hitain harppauksin rento hymy. Niin, he olivat yhteen liitetyt ikuisesti.
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan.Ja kun nuoret käänsivät katseensa toisiinsa, he tiesivät tallaavansa tätä maapalloa yhdessä.
__
A/N: Se oli siinä. Kommenttia, Please? Mieluiten rakentavaa, koska tämä oli ensimmäiseni.