Kirjoittaja Aihe: Kuten mies ainakin, K-11  (Luettu 2109 kertaa)

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 652
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Kuten mies ainakin, K-11
« : 02.05.2010 10:58:16 »
Nimi: Kuten mies ainakin
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: parisuhdeväkivaltaa
Vastuuvapautus: Hehe, kaikki minun.
Yhteenveto: Kun maailma ei räjähdäkään, pieni helpotus hiipii nuorukaisen sydämeen ja rohkaisee tätä katsomaan tyttöä silmiin. Samassa hento kämmen läimäyttää punastunutta poskea.
A/N: Ensimmäinen originaalini Finissä, hui kauhia.  Mietin otsikkoa hyvin pitkään.


Kuten mies ainakin

Veitsi kirskahtaa ikävästi lautasta vasten ja makaronilaatikko on hieman raakaa, mutta vaaleahiuksisen pojan mieleen mahtuu vain hänen äsken soittamansa puhelu. Hän syö lautasensa tyhjäksi, vaikkei ole nälkäinen, kiittää ja poistuu pöydästä jättäen vanhempansa kahden. Pakotettu hymy kuolee heti pojan päästyä huoneeseensa. Seinää täydentää suositun bändin keikkajuliste ja hyllyssä lojuu sen kuuntelemattomia levyjä. Nuorukainen tekee harvinaisen liikkeen ja petaa sänkynsä – levittääpä vielä päiväpeitonkin.

Kynsiään jyrsivä poika astelee edestakaisin huoneessaan, pysähtyen välillä raottamaan verhoja ja kurkistamaan hämärtyvälle autotielle. Hän pelkää, on pelännyt jo kauan – liian kauan. Poika yrittää vakuuttaa itselleen ratkaisunsa olevan molempien kannalta kaikkein paras. Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on loukattava ihmistä, joka on hänelle kaikkein tärkein.

Oli kaikkein tärkein.

Askeleet nopeutuvat, kynnet lyhenevät ja sydän takoo pelokkaana. Nuorukainen miettii kuumeisesti miten sanoisi asiansa loukkaamatta toista, pohtii onko sellaista tapaa edes olemassakaan. Ovikello soi keskeyttäen ajatukset, ja ahdistus naamioituu ystävälliseksi hymyksi. Pojan rynnätessä keittiön ohitse vanhemmat vilkaisevat toisiinsa tietäväisesti; voi tuota nuorta lempeä.

Sisään astuu ruskeahiuksinen hymyilevä tyttö, joka kietoo kätensä innokkaana pojan ympärille. Tämä vastaa halaukseen, vaikkei haluaisi koskea, vaikka tietää siten vain pahentavansa tilannetta.

Tyttö vetää pojan huoneen oven kiinni ja hymähtää bändijulisteelle hyväksyvästi – onhan hän valinnut sen itse. Hän hankki pojalle yhtyeen julisteita ja levyjä vaikka tietää, ettei tämä juurikaan välitä heidän musiikistaan, mutta täytyyhän rakastuneilla olla jotain yhteistä.

Mustan kajalin reunustamat ruskeat silmät kääntyvät kysyvinä vihreisiin; halusit tavata? Pojan iho nousee kananlihalle tytön lähestyessä, posket punastuvat sirojen sormien kosketuksesta ja matala ääni tärisee tarkkaan mietittyjen sanojen purkautuessa ilmaan.                                                 

Kädet pysähtyvät poskille, ja pelokkaana nuorukainen hivuttaa katseensa julisteeseen. Miten hän on suostunut jättämään sen paikoilleen, hänhän inhoaa koko bändiä. 

Kun maailma ei räjähdäkään, pieni helpotus hiipii nuorukaisen sydämeen ja rohkaisee tätä katsomaan tyttöä silmiin. Samassa hento kämmen läimäyttää punastunutta poskea.

–Muahan sä et jätä!

Käsi puristuu nyrkkiin ja tyttö takoo poikaa kasvoihin, kunnes tämä horjahtaa ulottumattomiin. Nuori nainen syöksähtää nuorukaisen kurkkuun ja pusertaa kaikin voimin, kunnes poika valahtaa koristen polvilleen ja alkaa sinertää. Kaulaa koristavat monet punaiset painaumat. Ruskeahiuksinen naisenalku huutaa, itkee ja potkii; poika sulkee silmänsä ja ottaa kaiken vastaan äännähdystäkään päästämättä. Kuten mies ainakin.

Hetken kuluttua he istuvat sängyllä sylikkäin, kajali valuu tytön kyyneleiden mukana ja mustaa pojan paitaa. Nyyhkytyksen lomasta kuuluu liian monta kertaa lausuttu ja yhtä monesti rikottu lupaus mä en enää koskaan. Poika rutistaa tyttöä ja lausuu tavanomaiset repliikkinsä: ei se mitään.

Kumpikin tietää toisen valehtelevan, mutta toinen ei välitä eikä toinen halua uskoa.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:27:32 kirjoittanut Pyry »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 740
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kuten mies ainakin, K-11
« Vastaus #1 : 24.06.2017 02:41:49 »
Törmäsin tähän tarinaan sattumalta, kun etsiskelin Tuntematon sotilas -ficcejäsi, ja nimi houkutteli minut klikkaamaan tämän auki. Sukupuoleen liittyvät paineet ja odotukset kiinnostavat minua tosi paljon, ja aattelin nimestä, että tämä teksti ehkä saattaisi jotenkin liittyä johonkin sellaiseen. Kiinnostuin entistä enemmän, kun sain selville, että tässä käsitellään myös miehen kohtaamaa parisuhdeväkivaltaa. Parisuhdeväkivalta mielletään usein lähinnä naisiin kohdistuvaksi tai ainakin sellaiseksi, etteivät miehet siitä hetkahda, joten minusta on tosi hienoa ja tärkeää, että myös asian toista puolta tuodaan esiin niin fiktiossa kuin muutenkin. Sillä tavoin asenteet alkavat ehkä pikkuhiljaa muuttua ja yhä useampi mies uskaltaa myöntää ongelman ja hakea apua.

Apua, taisin harhautua jo ihan sivupoluille! Oleellisin pointti on nyt varmaan se, että tämän tekstin aihe kiinnostaa minua kovin. :D Eikä pelkästään sukupuolinäkökulmasta vaan muutenkin. On pelottavaa, miten ihminen voikin ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen ihminen kontrolloi kaikkea ja jossa joutuu pelkäämään omien tunteiden osoittamista ja ajatusten esiin tuomista, koska toinen voi reagoida ihan miten tahansa. Ehkä eniten minua hirvittää se, miten huomaamatta niin voi tapahtua. Tarinan poikakaan ei ehkä seurustelun alussa ole tiennyt, millaiseksi suhde hiljalleen kehittyy. Se tekee lähtemisestä varmaan entistä vaikeampaa, kun on kuitenkin joskus rakastanut ja ehkä muistaa kirkkaasti kaikki ne hyvät hetket, joita yhdessä on koettu.

Tyttö vetää pojan huoneen oven kiinni ja hymähtää bändijulisteelle hyväksyvästi – onhan hän valinnut sen itse. Hän hankki pojalle yhtyeen julisteita ja levyjä vaikka tietää, ettei tämä juurikaan välitä heidän musiikistaan, mutta täytyyhän rakastuneilla olla jotain yhteistä.
Tämä vetää mielen aika matalaksi. :-\ On kurjaa, jos mieltymyksiä kontrolloidaan tai tuputetaan tai pakotetaan jotenkin, varsinkin noin hupsusta syystä. Tämä musiikkijuttu kolahtaa minuun erityisesti ehkä siksi, että musiikki on minulle tärkeää.

Ruskeahiuksinen naisenalku huutaa, itkee ja potkii; poika sulkee silmänsä ja ottaa kaiken vastaan äännähdystäkään päästämättä. Kuten mies ainakin.
Myös tämä kohta koskettaa minua erityisesti. Miessukupuoleen tuntuu valitettavasti usein liittyvän käsitys pärjäämisestä ja kaiken kestämisestä, ja ympäristö kaikkialla vain vahvistaa sitä käsitystä, niin miehet kuin naisetkin. Muistan kerran lukeneeni jostain, että kun mies kertoi kaverilleen kumppaninsa lyöneen häntä, vastaus oli luokkaa "mitä, otitko sä akalta pataan, olisit lyönyt takaisin". Jotenkin tosi surullista ja väärin.

Suurimman vaikutuksen minuun tekee kuitenkin tuo loppu, kun pari istuu sängyllä sylikkäin ja molemmat lausuvat lupauksia ja sanoja, joiden he tietävät olevan tyhjiä mutta joita he silti vain lausuvat. Tuollaisesta kierteestä on varmasti vaikeaa irtautua. Tyttö ehkä oikeasti vakuuttelee itselleen, että ei muuten enää ikinä, ja poika ehkä varovasti aattelee, että mitä jos kaikki sittenkin muuttuu. Tai vaikkei mitään toivoa tai uskoa olisikaan, voi irtautuminen silti olla tosi vaikeaa, kun samassa tilanteessa on oltu jo monta kertaa ja kaava vain toistuu. Kenties vaakakupissa painaa sekin, että yhdessä on koettu ehkä myös hyviä asioita ja rakkauttakin.

Kiitokset tästä ajatuksia herättävästä tekstistä! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 301
Vs: Kuten mies ainakin, K-11
« Vastaus #2 : 24.06.2017 22:02:42 »
Oikeestaan tykkään tästä aika paljon, yleensä preferoin minä-muotoista kerrontaa, koska siihen pystyn samaistumaan. Mutta nyt kävikin toisin. Tykästyin tähän kerronta- ja kirjoitustyyliin hyvin paljon. Miten paljon sitä kuitenkin saikin selville kaikesta huolimatta. Ihanaa, kun ei ole turhan liikaa selitettyjä (ärsyttää tekstitt, joissa lukijaa pidetään tyhmänä), etkä kuitenkaan kertonut liian vähän.
Loppu oli sellaista, mistä nautin hyvin paljon, "Kumpikin tietää toisen valehtelevan, mutta toinen ei välitä eikä toinen halua uskoa.."
Kiitos tästä.

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 164
Vs: Kuten mies ainakin, K-11
« Vastaus #3 : 26.06.2017 13:41:37 »
Otsikko houkutteli lukemaan, koska ajattelinkin sen viittaavan jotenkin sukupuolirooleihin ja maskuliinisuuteen. Parisuhdeväkivalta on kiinnostava vaikkakin kamala aihe. Ja vaikka se useimmiten kohdistuu naisiin tosielämässä, tuntuu, että olen lukenut jopa enemmän miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Ehkä ihmiset sitten tahtovat tuoda sitäkin puolta asiasta esille. Kuitenkin tästä tekstistä teki poikkeuksellisen se, että henkilöt ovat näin nuoria. Jotenkin kirpaisee vielä enemmän, kun teininä joutuu jo näin kamalaan suhteeseen, se varmasti tuhoaa ihmistä erittäin paljon. On myös varmasti vielä vaikeampi sanoa vastaan, koska elämänvaihe nyt yleensäkin ottaen on hankala ja parisuhde on myös eräänlainen statussymboli eikä siitä haluaisi päästää irti.

Pidin tässä siitä, että pojan vanhemmatkin oli otettu mukaan kuvioon ja kuinka he olivat täysin sokeita sille, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Ei tuollaista varmasti vanhemmat edes osaa ajatella vaihtoehtona, eikä tulisi mieleenkään, että asiat ovat noin huonosti. Tuollaiset tilanteet ovat senkin takia niin kamalan vaikeita, koska muiden ihmisten silmissä tilanne vaikuttaa varmaan täysin normaalilta ja parisuhde tasapainoiselta.

Pidin myös siitä, että tässä väkivalta tuli esiin tällaisina raivonpurkauksina. Se tuntuu uskottavalta tavalta nuorten suhteen, että kyse ei ole niinkään mistään systemaattisesta toisen alistamisesta vaan impulsiivista hetkistä. Jotka tosin mahdollisesti ajan muuta muuttuvat yhä harkitummiksi tapauksiksi. Varsinkin se, että tämä sattui pojan yrittäessä jättää tyttöä tuntui uskottavalta, se varmasti saisi vihan nousemaan pintaan. Ei sillä, että viha nyt olisi millään lailla oikeutettua, mutta tuonkaltaiset ihmiset eivät varmasti halua hyväksyä sitä, että tulevat jätetyksi.

Tämä oli kiva ja kiinnostava teksti!! Toivottavasti intoudut kirjoittamaan lisääkin originaaleja, kirjoitustyylisi on minusta tosi kiva ja miellyttävä lukea :> Tällaisia tekstejä lukisi mielellään lisääkin! Kiitos tästä <3

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Vs: Kuten mies ainakin, K-11
« Vastaus #4 : 12.07.2017 16:46:19 »
Huh. Tämä oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä teksti. Riipaiseva, kamala ja lohduton, mutta hieno juuri siksi. Komppailen muiden ajatuksia ja tulkintoja. Kiitos siitä, että tartuit tähän vaiettuun aiheeseen ja havainnollistit upeasti sen, ettei väkivalta ole sidoksissa sukupuoleen!