SPN, Say it for me, k-11 | Dean/Castiel

[Sonoa]

Title: Say it for me
Author: Sonoa
Rating: k-11
PoV: Castiel
Pairing: Dean/Castiel
Fandom: Supernatural
Genre: drama, one-shot (ja jotain pehmeäpäistä enkeliflufflia, en tiedä)
Disclaimer: Ketään en omista, mitään en ansaitse, ja minä vain leikin.
Warnings: Spoilaa 4. ja 5. tuotantokautta!
Summary: Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.
A/N: Minä en kyllä tiedä, miten genrettää tämä - tämä ei ole draamaa, tämä on jotain enkeliomituisuuksia, eli ota tästä nyt sitten selvää! Multifandom-haasteeseen viimeisenä ficcinäni, ja sittenhän tämä menee ihan täysin Kutsikselle, jolle olen joskus Destieliä lupaillut. Inspiraationa toimi Nicelbackin Savin' Me. Nimi on jotain ihan huuhaata, koska tämän nimeäminen oli yhtä tuskaa ja ajatukseni yksinkertaisesti stoppasi sen kohdalla. 
Ja tiedän, Castielilla on ihan omituisia ajatuksia, mutta se onkin omituinen, joten annetaan ne sille anteeksi.

x  x  x  x  x  x  x  x

Heaven's gates won't open up for me
With these broken wings I'm falling
And all I see is you

Dean.

Ihmiset ovat hassuja, omituisia elämänmuotoja. Te teette ihan käsittämättömiä asioita ihan käsittämättömistä syistä, enkä koskaan hämmästy, kun opin teistä jotain uutta. En tunne yhtään ihmistä niin hyvin kuin sinut, mutta minun täytyy silti sanoa, että sinussa ihmisten omituisuus jotenkin tiivistyy kaikkein selkeimmin. En tiedä milloin opin täysin ymmärtämään sinua, en tiedä, onko se edes mahdollista. Ja olen myös epävarma sen suhteen, haluanko, koska sinun yllätyksellisyytesi kiehtoo minua.

Automatka on taittunut hiljaisuudessa, tarkastelen heijastustani sivuikkunasta ja sinä keskityt ajamiseen. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen, kun Sam ilmoitti tunti sitten nukkuvansa hetken. Kumpikaan meistä ei ole edes yrittänyt aloittaa minkäänlaista keskustelua, koska sellaiseen ei ole ollut tarvetta. Tämä ei ole vaivaantunut hiljaisuus, se on hiljaisuus kahden sellaisen välillä, joilla ei ole mitään sanottavaa.

Me olemme sanoneet paljon toisillemme, melkein liian paljon, emmekä siltikään tarpeeksi. Se on ristiriitaista, sinä olet ristiriita. Ihmiset ovat minun mielelleni mysteeri, ja sinulle enkelit ovat käsittämättömiä. Se on lajiemme välinen ongelma: emme ymmärrä toisiamme. Ja sitten taas toisaalta ymmärrämme, mutta ehkä se onkin juuri se suurin vika.

Olen kuullut sinun huutavan minulle, sinä olet nauranut, kuiskannut, ravistellut ja auttanut. En muista koskaan ennen ihmetelleeni ketään niin paljon kuin sinua, sinä olet vähän kaikkea, mitä olen koskaan kohdannut. Olen vihannut sinua, olen ollut sinusta huolissani ja olen halunnut pois luotasi. Ja palannut luoksesi. Koska olen halunnut palata, koska minun on täytynyt, ja koska minä en ole osannut pysyä poissa.

Sinun takiasi, Dean. Sinun takiasi minä olen tässä, katselen ikuisuuden loppuun saakka varjoja siltä varalta, että joku yrittää tappaa minut petturuudesta. Koska se on minun kohtaloni, minä kapinoin. Ja minä pelkään, sillä tiellä edessäni on niin paljon enemmän tuntematonta kuin ennen. Se on hämmentävä tunne, ja nyt minun on vältettävä veljiäni, jotta pysyisin hengissä. Veljiäni, jotka ennen olivat tukenani.
 
Enkeliä ei voi tappaa, Dean, ei, ellei ole enkeli. Samalla se on ihmisen, välikappaleen, tappamista, mutta me emme välitä siitä. Langennut on tapettava, he ansaitsevat rangaistuksensa, koska he ovat rikkoneet valojaan vastaan. Taivas ei tunne anteeksiantoa tässä suhteessa, taivas ei ole sellainen kuin te uskotte. Se on julma, kova ja kylmä. Kirkas vain, koska sen on sokaistava kaikki, jottei kukaan näe sen synkkyyttä.

Ja siksi minä en voi sallia sinun myöntyvän Michaelille. Minä olen tässä maailmassa ikuisuuteen, koska sinä sait minut valitsemaan tämän polun, minä en voi mennä takaisin. Minä en edes halua. Valitsin sinut veljieni ja Isäni ohi, minä valitsin tottelemattomuuden. Oman tieni, sinun tiesi. Ja koska juuri sinä olet se syy, minä haluan elää tästä ikuisuuteen. Ja siksi sinulla on velvollisuus minua kohtaan, Dean, sinulla on velvollisuus pysyä minun puolellani. 

Jos Michael tulee Maahan, minun on tapettava hänet. Ja minä en pysty siihen, jos sinä käännät pääsi ja myönnyt hänelle. Se olisit silti sinä, vaikka Michael ohjaisikin sinua. Silti minun on pakko, koska sinä päätit kerran vastustaa häntä. Koska minä en voi sallia hänen vievän sinua. Sen terän työntäminen lävitsesi tuhoaisi hänet, se kertoisi hänelle ettei hänen ole lupa koskea sinuun, mutta samalla se tappaisi sinut. Se olisi viimeinen tekoni, ja sen jälkeen minun olisi sama tappaa itseni. Minkään enkelin surmaaminen ei ole sinun menettämisesi arvoista. Ei edes Luciferin.

"Dean?"

Käännät huomiosi pois tiestä ja katsot minuun vakaasti. Uteliaisuuden pilkahdus vaihtuu kysyvään, kun käännyn kohtaamaan katseesi. Hetken hiljaisuus, etkä sinä vilkaisekaan takaisin tiehen, vaikka auto nielee metrejä allamme.

"Sanoisitko sinä minulle 'kyllä'?"

Otsallesi ilmestyy ryppy, et ymmärrä, mitä kysymykselläni tarkoitan. Minä en odota sinulta vastausta, koska sellainen on mahdoton antaa. Tuijotat minua hiljaa ja etsit ilmeestäni jotain vihjettä siihen, mitä sinun ehkä pitäisi sanoa. Kun ilmeettömyyteni ei sitä tarjoa, et osaa sanoa mitään ja jäät vain ihmettelemään. 

Rekka ajaa ohitsemme ja kehotan sinua keskittymään tiehen. En halua kiskoa sinua uudestaan Helvetistä, enkä halua juonia sinua takaisin alas Taivaasta, olen ymmärtääkseni tehnyt jo tarpeeksi sillä saralla. Voisin vaihteeksi keskittyä pitämään sinut hengissä täällä maan päällä. Niin vaikeaa kuin se onkin ollut, mutta tällä kertaa en aio epäonnistua.

Sam, jonka olemassaolon olin unohtanut, koska hän on nukkunut hiljaa takapenkillä, työntää päänsä penkkien välistä ja kysyy, mitä kello on. En normaalisti ärsyynny häneen näin, mutta nyt hän saisi minun puolestani tipahtaa takaisin uniinsa. Tuhahdan ja käännän katseeni takaisin ulos, kun vastaat veljellesi ja keskustelette sitten jostain minulle merkityksettömästä. 

Enkelinvauhdilla olisimme jo perillä, mutta olen huomannut, että sinulla on pakkomielle autoosi. Ja minä pelaan ehkä liikaa sinun säännöilläsi, kun suostun tähän. Se ei ole tapaistani, mutta toisaalta olen hämmästyksekseni huomannut, että autolla liikkumisessa on omat tekijänsä, jotka tekevät siitä erityislaatuisen kokemuksen. Ja yksi niistä on juuri vauhdin hitaus, vaikka huomaankin ajattelevani ihan liikaa, kun katselen ohi matelevia maisemia.

En tajua, miksi Sam aina valittaa rajoituksia ylittävästä ajonopeudestasi, tämähän ei ole mitään.

Yllätyn hieman, kun pysäytät auton seuraavalle huoltoasemalle. Luulin sinun sanoneen, että ajamme kerralla koko matkan, koska meillä on kiire. Sam ihmettelee myös ja on väittämässä vastaan, mutta komennat hänet ostamaan piirakkaa, etkä kuuntele vastaväitteitä. Sam läimäisee auton oven kiinni ja heti, kun hän on kadonnut sisään huoltoaseman ovesta, nojaudut minua kohti etkä vilkaisekaan silmiini, kun suutelet minua. Harmi, olisin halunnut nähdä vilauksen sitä kiehtovaa vihreää.

Miksi epäröit, Dean? Miksi vetäydyt katsomaan minua ryppy otsallasi, miksi maistan epävarmuuden huuliltasi, kun liikautan päätäni hieman eteenpäin koskettaakseni uudelleen? Johtuuko typertynyt ilmeesi siitä, että välikappaleeni on mies, ja sinä suhtaudut tällaiseen kielteisesti? Toisaalta, hetkinen, en tiedä mennä sanomaan, olisiko minulla oikeutta valita välikappaleekseni naista. Mutta olisiko sillä väliäkään, Dean, vai mikä minussa on se, joka sai sinut hakeutumaan siihen eteeni?

Nyt sinä et tiedä, mitä juuri teit, ja tarkastelet minua varovasti. Odotat, että teen tai sanon jotain, mikä kertoisi sinulle, toimitko oikein vai väärin. Mutta mikä on väärin, mikä oikein? Ja mikä tässä on enemmän väärin, ystävän vai miehen suuteleminen? Sinä et tiedä ja odotat, että minulla olisi vastaus. Onko se sitten oikein, sinähän olet meistä se, joka ymmärtää näitä asioita enemmän.

Katoan käsistäsi ja sinä jäät autoosi yksin, kiroat hetken kuluttua ja lyöt kämmenesi rattiin turhautuneena. Luulet tehneesi väärin, vaikka oikeasti minä lähdin vain, koska yhtäkkiä halusin enemmän.

x  x  x

Tämän piti olla yksinkertainen asia, Dean. Yksinkertainen demoni, yksinkertainen taistelu. Niiltä otetaan henki pois tai ne palautetaan syvimpiin piireihin, ja sinä tiedät sen. Ja osaat tehdä sen. Silti et saa mitään aikaiseksi, sinä vain huidot ja väistät, kunnes minä astun sen kirotun demoninsikiön taakse, painan kämmeneni otsalle ja palautan sen saastaisen olemuksen takaisin Helvettiin.

Huokaiset ja nouset hitaasti ylös. Aion juuri todeta jotain fiksua ja yleispätevää, kun astut eteeni ja lasket sormen huulilleni. Rypistän otsaani hymyllesi, ja sinä et välitä siitä, vaan vedät kätesi pois ja suutelet minua. Tällä kertaa siinä ei ole epävarmuutta tai kysymystä oikeasta ja väärästä, tällä kertaa se tuntuu aivan sinulta. Tämä oli yksinkertainen ansa, Dean. Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.

"Cas", kuiskaat ja hymyilet poskeani vasten. "Sanoisin sinulle 'kyllä.'" Kosketan niskaasi sormillani ja sallin itselleni kevyen hymyn. Juuri tämän takia en voi antaa Michaelin koskea sinuun. Koska minä haluan olla sinun ainoa enkelisi.

x  x  x  x  x  x  x  x

A/N: Olen ihan varma, etten saanut tähän kasattua sitä ajatusta, mikä minulla oli, mutta menkööt nyt tällaisena. Kommentteja arvostetaan!

[Kutsis]

Ihihihihiih *fanityttöhihitys*

Nyt mun ei tarvitse enää katsoa sinua puppyeyes -ilmeellä, että kirjoita mulle Destielia. Okei voin mä sitä jatkaa tästä ficcistä huolimatta. (Tosin haluun sen Andi ficcin eka.)

Mutta, mutta. Sulin aloissa jo noille sanoille D: Aivan ihanat. Kuvaa jotenkin Castielia kivasti. (Musta ei varmaan saa mitään järkevää kommenttia.)

Voi elämä, mun pää oikeesti lyö tyhjää. Mä en ymmärrä miten sä voit kirjoittaa näin kivasti, tai siis kun mun oma teksti sun tekstin rinnalla näyttää niin hiomattomalta ja helpommalta. (Mä ajan nyt takaa näitä sun ihme lauseita, jota mä en tajua, mä en oikeesti tajua, mun aivot ei oikeesti toimi noin vaikeesti :'DD) Pyää.

Mulla oli oikeasti aika sekavat ajatukset tästä ficcistä kun sä sanoit, että tää on Castielin ajatuksista. Mä ootin tätä ficciä peloissani ja ihan hihitys fiiliksissä :'D Sitten ku mä en osaa ajatella Castielin ajatuksia suomeksi. Kuullostaa tyhmältä, tiedän. Mutta mä oon lukenu ihan liikaa englanniksi niin kaikki tuntuu ihan oudolta suomeksi. Mutta hih.

Castielilla on oikeesti oudot ajatukset. Siis niissä ei ole mitään järkeä, en mä ite ainakaan pääse sen aivojen sisälle. Mun pitäs vaan yrittää, mutta kun siitä ei tiedä mikä sille sopii ja mikä ei. Se on niin helvetin vaikee persoona, että :'D (suunnittelee vissiittiä Mishan tykö ja aikomusta kysyä häneltä millaiseksi hän kuvittelee Castielin ajatuksenjuoksun.) Ehkä mä seuraavaan mun ficciin saan ujutettua jotain sen ajatuksista.

Mutta nää sun Castielin päähän laittamat ajatukset, hih. Mä tykkäsin ja ne jotenki sopi sille. Ku Castiel kuitenkin on sellanen joka ajattelee kaiken niin vakavasti ja sillä menee huumori tai leikittelevä puhetapa jotenkin ohi kokonaan. Ja se sanoo yleensä miten asiat ovat, ellei sitten satu matkimaan Deania. (Hihi.) Ja sitten se aina osaa yllättää mitä ihmeellisimmissäkin tilanteissa. :'D

Tiedätkö, oli hassua vain päästä perille Castielin ajatuksista, kun on kirjoittanut niin paljon Deanin näkökulmasta. Oli vaan Castielin päässä ja ei tienny yhtään mitä Dean ajattelee. Tosin oli ihan kiva välillä näinkin, koska Castiel <3 Ehkä mä tän myötä alan ymmärtämään herraa hiukan paremmin. Deanin ajatukset on tiedätkö paljon, paljon helpompia. Olen varmasti tässä sulle sanonu jo sen tuhat kertaa :'D

Olen kuullut sinun huutavan minulle, sinä olet nauranut, kuiskannut, ravistellut ja auttanut.

Oliko tää se kohta millä sä spoilasit mua ja siihen liitty kuskannut sana? :'D Miten mulla jäi sellanen kuva, että tää olis liittynyt johonkin muuhun tekstiin xD Mutta ihana lause, Dean on ihana <3 Dean on se joka pitää Castielin täällä <3

Taivas ei tunne anteeksiantoa tässä suhteessa, taivas ei ole sellainen kuin te uskotte. Se on julma, kova ja kylmä. Kirkas vain, koska sen on sokaistava kaikki, jottei kukaan näe sen synkkyyttä.

Miksi mä tykkäsin ihan hirveesti tästä lauseesta? Supernaturalissa taivas on oikeesti tollanen paska paikka. Ja toi kuvaa niin sairaan hyvin sitä.

Oman tieni, sinun tiesi. Ja koska juuri sinä olet se syy, minä haluan elää tästä ikuisuuteen. Ja siksi sinulla on velvollisuus minua kohtaan, Dean, sinulla on velvollisuus pysyä minun puolellani.

Aww. Deanilla on todellakin velvollisuus pysyä Castielin (mä kirjoitin tohon eka "tällä puolella" ja nyt loppu pikatarkastuksen aikana huomasin että mitääh, mä varmaan kuvittelin kuuluvani sarjaan xD ) puollella, koska se olisi niin helvetin julmaa jos se menis sanoo Michaelille kyllä. (Kerro mulle miten mä voin olla kahen jätkän puolla yhtäaikaa? Tai siis, en mä osaa dissata Deania sen takia ku se meinas pettää Castielin ja sitten mä oon ihan Castielin puolella, että sillä on oikeus hakata Dean ja kunnolla xD )

Miks mulla tulee tosta piirakka kohdasta vaan mieleen Dean huutamassa Samille sellasella ihme äänellä: "Bring me some pie!" Tais muuten olla vielä kakkoskaudella se huudahdus x) En mä tiedä, vakava kohtaus ja mä yritin taltuttaa ton Deanin äänen joka huutaa piirakkaa, ettei se pilais sitä kohtausta :'D

Toisaalta, hetkinen, en tiedä mennä sanomaan, olisiko minulla oikeutta valita välikappaleekseni naista.

Entajuaentajuaentajuaentajua. Mun piti lukee toi ainaki sata kertaa kun ymmärsin lauseen sisällön. Kun siis ääh, toisaalta ja hetkinen sana peräkkäin hämäs mua liikaa :'D (En mä siltikään ymmärrä kaikkia mahdollisia tarkoituksia tälle lauseelle.)

Huokaiset ja nouset hitaasti ylös. Aion juuri todeta jotain fiksua ja yleispätevää, kun astut eteeni ja lasket sormen huulilleni. Rypistän otsaani hymyllesi, ja sinä et välitä siitä, vaan vedät kätesi pois ja suutelet minua. Tällä kertaa siinä ei ole epävarmuutta tai kysymystä oikeasta ja väärästä, tällä kertaa se tuntuu aivan sinulta. Tämä oli yksinkertainen ansa, Dean. Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.

Mä lankesin kans. Mitä? Silloin ku mä luin tätä siellä tietokone luokassa mä yritin kaikkeni olla itkemättä ihastuksesta :'D Mä onnistuin siinä suurella vaivalla ja tuskalla! On yksi asia mitä mä kahdehdin sun kirjoitus tyylissä. Sä keksit ihania vertauksia, niin kuin tuo ansa. Lakastan <3

Koska minä haluan olla sinun ainoa enkelisi.

Nii sie ootki <3 eikun ei tää ollukkaa mulle D: Hihi itsekäs Castiel, mun mielestä toi oli aivan ihana ja paras lopetus. (Mitkä adjektiivit?)

Mä en oikeesti oo tähän saanu sitten en yhtään mitään rakentavaa xD Anteeksi siitä, mä vaan oon niin pilvissä tästä ficcistä. (Mua pelottaa ajatella, miten Castiel häipyy sarjasta, mä varmaan nyyhkytän sen perään pahemmin ku ikinä :DD)

Yh nyt mulle tuli hirvee hinku kirjoittaa.

Kiitos, kiitos, kiitos <3 (Tulen kinuamaan lisää!)

[Rascal]

Mulla ei vieläkään ole hirveästi databasea tuosta 5. kaudesta (piru vie, nämä ihanat Supernatural-ficit saavat kyllä uteliaaksi tuon tuotantokauden suhteen!  ), mutta ei se suuremmin lukemista haitannut. Pidin tästä kovasti, mikä ei kyllä liene yllätys, sen verran suuresti tykkään sun kirjoitustyylistä. Se on niin selkeä, niin helppolukuinen, niin tyylikäs. Ja kirjoitustyylin lisäksi alan olla koko ajan addiktoituneempi Dean/Castiel -paritukseen, se on vain niin <3 

Ja Castiel oli tässä aivan mahtava. Olisi voinut kuvitella, että Castielin näkökulmasta olisi vaikea tehdä ficci, koska enkelin hahmon ihana salaperäisyys voisi kärsiä... Ei se kyllä kärsinyt. Tämä oli ihan täysosuma. Sekä Castielin että Deanin hahmot olivat häikäisevän onnistuneita. Castiel säilyi juuri tuollaisena hiukan salamyhkäisenä, hämäränä ja ajattelevana tyyppinä, ja Deaniin puolestaan olit kivasti saanut ujutettua kaikkia hänelle sopivia piirteitä, kuten tuon autoilusta pitämisen ja sen tietyn kovanaamaisuuden. Pidin molemmista hahmoista siis oikein paljon. 

Ja niin, pidän myös hirmuisesti tuosta Nickelbackin biisistä. Se sopi tähän täydellisesti 

Ihmiset ovat hassuja, omituisia elämänmuotoja. Te teette ihan käsittämättömiä asioita ihan käsittämättömistä syistä, enkä koskaan hämmästy, kun opin teistä jotain uutta. En tunne yhtään ihmistä niin hyvin kuin sinut, mutta minun täytyy silti sanoa, että sinussa ihmisten omituisuus jotenkin tiivistyy kaikkein selkeimmin. En tiedä milloin opin täysin ymmärtämään sinua, en tiedä, onko se edes mahdollista. Ja olen myös epävarma sen suhteen, haluanko, koska sinun yllätyksellisyytesi kiehtoo minua.

Jättilainaus heti näin alkuun. Tässä oli paljon hyvää; Castielin voisi todella kuvitella ajattelevan juuri tuollaisia. Että ihmiset ovat omituisia otuksia ja Dean heistä kaikkein kummallisin - ja kiehtovin. Osaisinpa sanoa jotain järkevää... Tämä alku teki kyllä vaikutuksen, tämän kun luki, ei voinut enää perääntyä vaan piti lukea loppuun saakka 

Me olemme sanoneet paljon toisillemme, melkein liian paljon, emmekä siltikään tarpeeksi. Se on ristiriitaista, sinä olet ristiriita. Ihmiset ovat minun mielelleni mysteeri, ja sinulle enkelit ovat käsittämättömiä. Se on lajiemme välinen ongelma: emme ymmärrä toisiamme. Ja sitten taas toisaalta ymmärrämme, mutta ehkä se onkin juuri se suurin vika.

Tämä kuvailu Castielin ja Deanin suhteesta oli niin osuvaa ja hienosti oivallettu! Aivan mahtavaa tekstiä kerta kaikkiaan. Heidän välillään todella on juuri tuollaisia ristiriitoja; puhutaan liikaa, muttei riittävästi, ei ymmärretä toisia ja ymmärretään kuitenkin. Todella hieno katkelma.

Olen vihannut sinua, olen ollut sinusta huolissani ja olen halunnut pois luotasi. Ja palannut luoksesi. Koska olen halunnut palata, koska minun on täytynyt, ja koska minä en ole osannut pysyä poissa.

Tuo viimeinen virke aiheutti pientä hengenhaukkomista - siis, tämä teksti on niin älyttömän hienoa ja oivaltavaa. Olet kyllä aivan upeasti tavoittanut tässä Castielin hahmon, hän on juuri sellainen kuin millaiseksi olen hänet alkanut hahmottaa.

Taivas ei tunne anteeksiantoa tässä suhteessa, taivas ei ole sellainen kuin te uskotte. Se on julma, kova ja kylmä. Kirkas vain, koska sen on sokaistava kaikki, jottei kukaan näe sen synkkyyttä.

Tämä myös oli aivan tavattoman hieno pätkä, hienosti rakennettuja virkkeitä.  Castielin kohtalo on kyllä niin surullinen, olkoonkin, että kapinointi Taivasta vastaan oli hänen oma valintansa.

Nyt sinä et tiedä, mitä juuri teit, ja tarkastelet minua varovasti. Odotat, että teen tai sanon jotain, mikä kertoisi sinulle, toimitko oikein vai väärin. Mutta mikä on väärin, mikä oikein? Ja mikä tässä on enemmän väärin, ystävän vai miehen suuteleminen? Sinä et tiedä ja odotat, että minulla olisi vastaus. Onko se sitten oikein, sinähän olet meistä se, joka ymmärtää näitä asioita enemmän.

Musta oli niin upeaa tämä, että Castielillakaan ei ollut oikeasti vastausta ja hänkin oli epätietoinen oikeasta ja väärästä. Kumpikin yrittää saada toiselta vastauksen ja kummallakaan ei sitä oikeastaan ole. Vau. 

"Cas", kuiskaat ja hymyilet poskeani vasten. "Sanoisin sinulle 'kyllä.'" Kosketan niskaasi sormillani ja sallin itselleni kevyen hymyn. Juuri tämän takia en voi antaa Michaelin koskea sinuun. Koska minä haluan olla sinun ainoa enkelisi.

Ja tämä loppu, tuo, että Dean lopulta vastasi kysymykseen... Keksisinköhän jonkin muunkin sanan kuin hieno, upea, mahtava... Tämä oli vaikuttava!      Tämä teki ficistä jotenkin ehjän, todella hienon kokonaisuuden. En osaa kyllä sanoa muuta kuin että pidin tästä ficistä valtavasti ja kiitokset sinulle, kun julkaisit tämän. ^^

[Sonoa]

Te kaksi <3

Kutsis: Ole hyvä, ole hyvä, ole hyvä. Katsellaan, miten intoudun näistä (tai Andista, hih) kirjoittamaan, mutta jotenkin Dean ja Castiel on sellainen kaksikko, että niistä on periaatteessa helppo kirjoittaa tällaista fiilistelyä. Castielin päästä varsinkin, koska se on niin yksinkertaisen outo, että voi sitten aina syyttää sitä, jos jokin on omituista :D Piirakkaviittaus oli ihan pakko laittaa, koska Dean+piirakka=canon, ja tuollaiset pikkuhuomiot on kivoja kirjoittaa. Toisaalta&hetkinen-kaksikko oli siellä peräkkäin korostamassa öö jonkinlaista ajatusten pysähtymistä, sellaista totalblackout-momentia ajatusten suhteen. Hii, kiitokset kommentista (ja sarjasta ja jaksoista) <3

Rascal: Oi, minä en ikinä suostuisi lukemaan ficcejä kausista, joita en ole vielä (mistä tahansa sarjasta) nähnyt, hatunnosto sinulle. Mukavaa, jos ficit saavat sinut kiinnostumaan siitä enemmän (hyvät ficit ovat välillä ihan liian vaarallisia fanituksen suhteen, ne tekevät hassuja mielelle). Castielin näkökulmasta oli loppujen lopuksi aika helppo kirjoittaa, vaikka alunperin ajatus enkelinäkökulmasta hieman pelottikin minua aluksi. Sen hahmossa on kuitenkin jotakin ihmeen selkeää, ja tämä tekstikin tavallaan kirjoitti itse itsensä. Mukava, kun tykkäsit ja kommentoit, ja kiitos <3

[T3pa]

  intresting... >D ainoa sana mitä löydän tällä hetkellä xD Mutta kuitenkin todella pidin tästä fictistä :3 Sen lisäksi pidän kirjoitustyylistäsi se on selkeä ja mukaansa tempaavaa >D Pisteet siitä. : D

[Sacrifice]

Aluksi mietin, että ehkäpä mä jätän tän ficin lukematta, kun on niin paljon tekemistä. Mutta sit mä kuitenkin ryhdyin lukemaan, ja hyvä, että ryhdyin. Mikä herkkupala multa olisikaan jäänyt väliin! Aluksi luin vain sanan sieltä täältä, vilkuilin sitä, arvioin, ihmettelin mitä hittoa Deanin lause "Sanoisin sinulle kyllä" tarkoittaa. Sit yhtäkkiä mun silmät hyppäs alkuun ja aloin lukea rivi riviltä, tosi tarkasti, maistelin sanoja hiljalleen ja pian jo ahmin niitä. Janosin lisää, ja ei, mä en pystynyt lopettamaan, tuijotin vain ruutua ja tekstiä ja mietin vain miten hyvältä tuo kuulostaa, miten upeasti osaat kirjoittaa, miten sulavaa tuo olikaan... Pointsit siitä, että tuli todella mieleen Castiel! Välillä tosin putosin kärryiltä, olin tyyliin että mitähän Casin päässä nyt oikein liikkuu, mutta Castiel onkin sellainen ihana hassu enkeli :'3 Huhhuh, ehkäpä vois alkaa lainata muutamia lempikohtiani ficistäsi, tai jotain, muuten kirjoitan kaiken yhteen pötköön

Jos Michael tulee Maahan, minun on tapettava hänet. Ja minä en pysty siihen, jos sinä käännät pääsi ja myönnyt hänelle. Se olisit silti sinä, vaikka Michael ohjaisikin sinua. Silti minun on pakko, koska sinä päätit kerran vastustaa häntä. Koska minä en voi sallia hänen vievän sinua. Sen terän työntäminen lävitsesi tuhoaisi hänet, se kertoisi hänelle ettei hänen ole lupa koskea sinuun, mutta samalla se tappaisi sinut. Se olisi viimeinen tekoni, ja sen jälkeen minun olisi sama tappaa itseni. Minkään enkelin surmaaminen ei ole sinun menettämisesi arvoista. Ei edes Luciferin.

"Dean?"

Käännät huomiosi pois tiestä ja katsot minuun vakaasti. Uteliaisuuden pilkahdus vaihtuu kysyvään, kun käännyn kohtaamaan katseesi. Hetken hiljaisuus, etkä sinä vilkaisekaan takaisin tiehen, vaikka auto nielee metrejä allamme.

"Sanoisitko sinä minulle 'kyllä'?"

*sobsobsob* Tää kohta, kuten oikeastaan koko ficcicin, oli jotenkin niin koskettava. "Sanoisitko sinä minulle 'kyllä'?" Aluksi olin kuin Dean, luin lauseen yhä uudestaan ja uudestaan ja mietin että mitäs pirua, kunnes sitten tajusin... Hih, Cas Deanin kehossa... Niillä olisi oma pieni maailmansa, kirjaimellisesti olis yhtä jaja hihi <3

Miksi epäröit, Dean? Miksi vetäydyt katsomaan minua ryppy otsallasi, miksi maistan epävarmuuden huuliltasi, kun liikautan päätäni hieman eteenpäin koskettaakseni uudelleen? Johtuuko typertynyt ilmeesi siitä, että välikappaleeni on mies, ja sinä suhtaudut tällaiseen kielteisesti? Toisaalta, hetkinen, en tiedä mennä sanomaan, olisiko minulla oikeutta valita välikappaleekseni naista. Mutta olisiko sillä väliäkään, Dean, vai mikä minussa on se, joka sai sinut hakeutumaan siihen eteeni?

Nyt sinä et tiedä, mitä juuri teit, ja tarkastelet minua varovasti. Odotat, että teen tai sanon jotain, mikä kertoisi sinulle, toimitko oikein vai väärin. Mutta mikä on väärin, mikä oikein? Ja mikä tässä on enemmän väärin, ystävän vai miehen suuteleminen?

Uskoisin, että jos noin kävisi, Casilla olisi samat ajatukset mielessään. Oikeasti, kirjoitit niin hyvin ja elävästi, että pystyn kuvittelemaan joka ikisen kohdan mielessäni! ...Sanoinkohan tuon jo? No jaa, pikku vikoja.

Tämä oli yksinkertainen ansa, Dean. Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.

"Cas", kuiskaat ja hymyilet poskeani vasten. "Sanoisin sinulle 'kyllä.'" Kosketan niskaasi sormillani ja sallin itselleni kevyen hymyn. Juuri tämän takia en voi antaa Michaelin koskea sinuun. Koska minä haluan olla sinun ainoa enkelisi.

Ja sitten, taianomainen lopetus! Kiitos, kiitos oikein paljon siitä, että kirjoitit tällaisen ja kiitos kun löysin sen Olen tosi hämmästynyt miten paljon löydän tarinoita, joihin on panostettu ja jotka ovat tämänkaltaisia, hyvin kirjoitettuja. Yhdessä toisessa paikassa kaikki laadukkaat ja hyvät tarinat ovat hukkuneet, ja pelkät uh ah-tarinat on jäljellä. Se on tosi surullista. Kirjallisuus ja kirjoittamisen taito, hienoja asioita, ja niitä pitäisi arvostaa.

[Angelina]

Siis voi ah. Oon aina niin loistava alottaan nää kommenttini, mutta siis... Tää oli niiiin söpö että voi elämä. Eihän tähän voi sanoo mitään järkevää! Oon rakastunut Destieliin tässä hiljattain ihan totaalisesti, eikä tälläset tekstit ainakaan auta asiaa.

Mun mielestä Castielin hölmöt ajatukset oli juurikin hahmolle sopivia, voisin hyvin kuvitella hänet miettimässä ihmisten (ja varsinkin Deanin) omituisuuksia. Castiel on melkoisen hankala hahmo, mutta mun mielestä onnistuit tekemään hänestä aidon.

Sam ihmettelee myös ja on väittämässä vastaan, mutta komennat hänet ostamaan piirakkaa, etkä kuuntele vastaväitteitä. Sam läimäisee auton oven kiinni ja heti, kun hän on kadonnut sisään huoltoaseman ovesta, nojaudut minua kohti etkä vilkaisekaan silmiini, kun suutelet minua. Harmi, olisin halunnut nähdä vilauksen sitä kiehtovaa vihreää.

Mun mielestä tässä kiteytyy molemmat hahmot jotenkin ihanasti. Ensinnäkin Dean, joka komentaa Samin piirasostoksille jotta pääsee suutelemaan Casiä, eikä todellakaan kuuntele mitään vastaväitteitä. Sitten vielä ihana Castiel, joka kesken suudelmankin harmittelee sitä, ettei nähnyt vilausta Deanin ihanista silmistä :'D Oi voi, on ne vaan hassuja ♥

Sori, nyt ei irtoo sitten mitään järkevää sanottavaa. Kiitos kuitenkin tästä, piristi iltaani kummasti :>