Kirjoittaja: Ciffie
Ikäraja: S
Beta: none, virheistä saa mainita!
Genre: drama, lievä angst?
Yhteenveto: Laura Närhen kappaleesta
Jää mun luo otin tuon tarinan ja kirjoitin sen pohjalta tämän tripla-raapaleen (tasan 300 sanoo Word).
Varoitukset: ei liene mitään varoitettavaa
A/N: Olisin kovin mielelläni kirjoittanut tästä pidemmän, mutta kun sain tämän valmiiksi, en oikein löytänyt siihen mitään lisättävää. Eipä siinä, minun pitäisi muutenkin ”harjoitella” noiden raapaleiden kirjoittamista, kun en niissä ole koskaan oikein onnistunut.
Tämä osallistuu myös
Oi Doris – eli lauluista teksteihin –haasteeseen.
--
Jos mä olen pieniKeittiössä tuoksuu kahvi. Kupista leijailee lämpöisiä kiehkuroita kylmentyneeseen kotiimme. Kuulen oven kolahtavan ja kuiskaan hiljaisen hein. Sydämeni jyskyttää kilpaa seinällä roikkuvan kellon kanssa. Ikkunasta valuva auringonsäde ei tuo valoa tähän yksinäiseen synkkyyteen. Et vastaa minulle mitään, tai jos vastaatkin, on sanasi niin hiljainen, ettei kuuloni sitä tunnista.
Kun tuot raskaat askeleesi keittiöön, et luo katsettasi minuun. Yskähdät hiljaa keskittyen omiin toimiisi, ja vaikka mieleni tekisikin puhua kanssasi, en saa sanaa suustani. Nostan kupin hiljaa pöydältä ja hiivin ohitsesi kuin varjo, yhtä huomaamattomana. En uskalla sanoa mitään, en edes viipyä kauaa samassa huoneessa kanssasi. Pelkään olevani sinun elämäsi edessä, en enää kulje kanssasi samaa matkaa.
Katselen sinua salaa olohuoneesta kahviani siemaillen. Et näytä enää samalta, kuin silloin, kun aloimme viettää aikaa yhdessä. Askeleesi on erilainen. Kun saan katseestasi kiinni, näen levottoman sielusi kiemurtelevan tuskissaan. Onneksi sinä et sitä vielä huomaa. Etkö sinä muka ymmärrä, että jotain on selkeästi vialla? Etkö huomaa, kuinka yritän kiinnittää hapuilevan huomiosi itseeni? Sinä katsot minua vain olkasi yli vilkaisten.
Istut sohvalle viereeni, liian kauas minusta. Keskityt katsomaan ohjelmaasi, etkä edes yritä aloittaa keskustelua kanssani. Ainoana ajatuksena mielessäni on halu kömpiä viereesi ja itkeä tämä suru pois, mutta kylmä olkapää olisi kaikki, mitä vastaan saisin. Lasken katseeni kahvikuppiin ja pettynyt huokaukseni jää sinulta huomaamatta. Tiedän kyllä ihan hyvin, etten ole sinulle enää ainoa. Miten sinä et enää osaa nähdä minua? Miten et näe, ettei kukaan voisi olla sinulle niin hyvä kuin minä?
***
Varovaisin askelin saavun makuuhuoneeseen, jossa jo torkut herkkää untasi. Kenestä mahdatkaan uneksia? Tuskin minusta ainakaan. Lasken viimein itseni sängylle viereesi, ja hetken olen onnellinen siitä, että vielä saan edes yöt jakaa kanssasi. Painan käden kyljellesi niin varoen, että tuskin sitä unissasi tunnet. Katselen hetken nukkuvia kasvojasi, ja kuiskaan sitten hiljaa sanat, jotka toistan joka yö kuin rukoillen:
jää mun luo.
