Mustaa ja valkoista (uusin 28.9) || S, raapaleita Potter fandomilla

[Ruskapoika]

Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Pyörii siinä Sallitussa //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potter maailman. Mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä.
Henkilöt: Vähän kaikkia Pottereista
A/N: Kerään raapalehtiseen osallistuvia raapaleita/tuplia/triplia tänne, kuin alottaisin kaikille omat topansa.


Nimi: Rakkaus on vain sana
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Drama, Fluff


Rakkaus on sana. Rakkaus on tunne. Jokaiselle ihmiselle sen tarkoitus ja merkitys on erilainen. Siriukselle rakkaus merkitsi Remusta. Hän rakasti Remuksen meripihkan värisiä silmiä. Rauhallista olemusta, pehmeää ääntä. Pienikokoista vartaloa ja tietysti sutta tämän sisällä. Hän yksinkertaisesti rakasti kaikkea Remuksessa.

- Sirius, sinä tuijotat taas.

Sirius havahtui Remuksen huomautukseen. Ihmissusi huokaisi ja siirsi kirjan sivuun, jota oli ollut lukemassa. Remus siirsi katseensa tuojottamaan Siriusta läpitunkevasti. Sirius oli päivän mittaan unohtunut tuijottamaan toista monta kertaa ja Remus alkoi olla jo huolestunut.

- Mikä sinulla on, Sirius?
- Ei mikään. Mietin vain sitä kuinka paljon rakastan sinua, Sirius kuiskasi ja hymyili rakastavasti.

[shaya]

Hihi, Sirre tuijottelee Remusta koko illan. Voin niin kuvitella ton(joo, mainitsen aina, jos voin kuvitella jonkun kohdan. Se on varmaan ärsyttävää, mutta ficci on mielestäni hyvä vain jos sen voi kuvitella. Yritä ottaa se positiivisesti ).

- Sirius, sinä tuojotat taas.

Lempikohtani, mutta harmi kyllä siinä on virhe

[Ruskapoika]

Shayl: Tottakai otan sen positiivisena palautteena! Sehän vaan kertoo, että teksti on kirjoitettu tarpeeksi hyvin, että sen voi jopa kuvitella. Ja tuo virhe... Mie tunnun joka kerta kirjottavan ton sanan väärin No, nyt se on korjattu. Meni muuten monta minuuttia miettien mikä siinä on väärin Omille virheille on tosiaan sokee Kuitenkin mukava kuulla, että tykkäsit!

Nimi: Kolme vuodenaikaa joita hän rakasti, yksi jota hän vihasi
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Sirius
Genre: Drama


Tuska on asia jonka kanssa täytyy vaan elää. Siitä et pääse yli, etkä ympäri. Sirius oli ymmärtänyt sen jo nuorena, mutta Tylypahkaan päästyään hän haluasi aloittaa puhtaalta pöydältä. Lajitteluhattu lajitteli hänet, Mustan suvun vesan, rohkelikkoon ja hän sai ystäviä. Talvet olivat iloa, Ruikulin kiusoittelua, pilojen järjestämistä ympäri koulua muiden kelmien kanssa ja läksyjen parissa pakertamista Remuksen johdolla. Kesät taas tuskaa. Joutui olemaan erossa ystävistä, ei ollut koulutehtäviä johon hukuttautua -tosin Sirius tuskin olisi tehnyt sitä- ja joutui kuuntelemaan alin omaan Walburgan ja Orionin halveksivia saarnoja rohkelikkojen tuvasta. Kuinka hän oli häpäissyt Mustan suvun moneksi sadaksi vuodeksi.

Syksy oli kuitenkin kesän huipentuma. Laiturilla hän sai rynnistää suoraan ystäviensä luokse ja aloittaa hauskan pidon. Syksyä, talvea ja kevättä Sirius rakastikin. Hän sai silloin nauttia hyväksytyksi tulemisen tunteesta ja aidosta ilosta ystävien seurassa.

[Ruskapoika]

Nimi: Salainen himo
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Remus
Genre: Drama, hienoinen angst


Hän inhosi sitä. Hän inhosi verenhimoa, joka tuli lähestyvien kuutamoöiden mukana. Kaikkien terävöityneiden aistien takia hän ei pystynyt nukkumaan kunnolla ja pienin narahdus, inahdus tai uninen mumina sai hänet pysymään hereillä. Kun kuu tuli täydeksi; hän muuttui. Murhan- ja verenhimoiseksi olennoksi, jota kaikki kammoksuivat. James, Peter ja Sirius eivät kuitenkaan jättäneet häntä yksin, mutta ei Remus koskaan kertonutkaan tuntevansa verenhimoa joka kuukausi. Hän oli varma, että vähintään siinä vaiheessa koko kolmikko olisi hävinnyt hänen ympäriltään ja kuutamoyöt olisivat taas muuttuneet helvetillisemmiksi. Muiden kelmien ollessa siellä, animaagihahmoissaan, Remuksen olo oli turvallisempi. Hän ei pääsisi ulos tappamaan. Silti hän ei kertonut salaisesta verenhimostaan koskaan kenellekään.

Susi hänen sisällään halusi upottaa terävät kyntensä ihmiseen, mutta Remus ei koskaan antanut sen tehdä sitä. Susi halusi myös juoda verta ja maistaa sen rautaisen maun kielellään; Remus ei antanut tehdä sitäkään. Miten hän olisi pystynyt antamaan itselleen anteeksi sellaisen? Hän olisi syyttänyt itseään jatkuvasti, jos olisi tappanut jonkun. Siksi oli turvallisempaa taistella suden tappamisenhimoa. Remus ei halunnut olla murhaaja, eikä varsinkaan saattaa ketään tähän tilanteeseen. Hänelle riitti oma rangaistuksensa. Muut olivat joskus sanoneet hänelle, ettei se olisi hänen vikansa; susihan se siinä verenhimoinen oli. Mutta susi oli osa häntä ja Remus oli osa sutta.

[shaya]

Hihi, taas uusia Jotenkin kun aloin lukemaan tota Kolme vuoden aikaa joita hän rakasti, yksi jota hän vihasi, tiesin heti et sen on Sirre ja et se vihaa kesää koska olen meedio. Vuodenaikaa kirjotetaan muuten yhteen, vuodenaikaa, ei vuoden aikaa Mutta me likes edelleen.

Voi Remppa-parkaa, onnkes sillä on Jamppa ja muut. ja jälleen, kuutamoöiden yhteen, ei kuutamo öiden.

Mutta susi oli osa häntä ja Remus oli osa sutta.

aww, loistava lopetus <3

Rakastan näitä sun raapaleita .

[Ruskapoika]

shayl kiitosta taas. On kiva tietää että edes joku lukee näitä Pitäis varmaan hommata joku kirja jossa olisi kaikki Suomen yhdyssanat.

Nimi: Pimeän pelko
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Regulus
Genre: Drama


Pimeys seurasi Regulusta joka paikkaan. Hän vihasi sitä, jokainen kadunkulma pelotti häntä ja koko ajan oli sellainen tunne, että joku tai jokin seuraisi häntä. Walburgan kaikki pelottelut ja selkäsaunat olivat piirtyneet hänen mieleensä, eivätkä suostuneet lähtemään sieltä. Pimeys vaani häntä, jopa hänen omassa sydämessä.

Kuolonsyöjissä hän joutui tappamaan ja kiduttamaan ihmisiä. Voldemort oli kuitenkin häneen aina tyytyväinen, mikä sai pimeyden kehräämään hänen sisimmässään. Se söi itselleen koko ajan isompaa tilaa ja pyrki täyttämään hänen sisimpänsä. Regulus ei halunnut joutua siihen pelastumattomaan mereen. Hän halusi olla onnellinen ja pitää hauskaa, opiskella tavallisen ammatin. Miksi hän oli koskaan uskonut vanhempiaan? Hän halusi vain pelastua.

[Ruskapoika]

Nimi: Tyhjyyttä
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Narcissa, Bellatrix
Genre: Drama, Angst


Tyhjyys on kuin ihminen jolla ei ole tunteita. Siskoani voisi nimittää tyhjäksi. Itseäni hirvittää kaikki Pimeän lordin toimet; ihmisten kidutus, heidän tappaminen. Jästit ehkä pilaavat veremme, mutta ei se velvoita meitä tappamaan heitä. Bella on aina ollut eri mieltä; jästit kuului lopettaa, ilman mitään tunteita. Pienestä pitäen kuuntelin hänen hulluja ideoita, jotka muuttuivat aina vain hullummiksi kun hän kasvoi. Azkabanin jälkeen hänellä ei ole ollut mitään tunteita. Ennen vankilaa hän jopa itki, harvoin toki, mutta itki kuitenkin. Enää en näe hänen osoittavan mitään inhimillisyyttä. Katosiko minun isosiskoni vankilaan? Miten voisin täyttää tyhjyyden hänen sisältään? Haluan vastauksia, haluan hänet takaisin. Haluan hänet tyhjän kuoren tilalle.

[Ruskapoika]

Nimi: Kysymyksiä
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Sirius, Bellatrix
Genre: Drama, Dialogi


“Bella, miten vauvoja tehdään?”
“Etkö sinä älykääpiö jo tiedä?”
“En.”
“No… Sinä ymmärrät sitten isompana, Sirius.”
“Mikset sinä voi selittää minulle nyt?”
“Koska en halua. Piste.”
“Selitä”, neljävuotias Sirius uhosi vanhemmalta serkultaan.

Bellatrix huokaisi syvään ja siristi silmiään uhkaavasti, kun kohtasi Siriuksen päättäväisen katseen. Hän inhosi pikkulapsia ja kaikkein eniten nuorempaa serkkuaan!

“Menisit kysymään Walburga-tädiltä.”
“Ei hän kerro mitään. Selitä sinä!”

“Bella, tule. Lähdetään!”
“Joo joo!” Bellatrix vastasi helpottuneena äitinsä, Druella Mustan huutoon.

Sirius näytti mököttävää ilmettä virnistellen poistuvalle Bellatrixille. Miksei hänelle koskaan kerrottu mitään?!

[Ruskapoika]

Nimi: "Vain kuolleen ruumini yli"
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Helena ja Rowena Korpinkynsi,
Genre: Drama



Hän vihasi sitä miestä. Paroni oli kosiskellut häntä jo pitkään hänen äitinsä luvalla ja joka kerta hän oli kieltäytynyt. Se ei kuitenkaan Paronia paljoa estellyt, sillä aina tämä jaksoi yrittää uudestaan. Eilen hän oli torjunut 51. kerran Paronin torjunnan ja nyt hän riehui kuin  myrskytuuli opettajien huoneessa.

“Helena rauhoitu!”
“Miksi minun pitäisi rauhoittua, äiti?! Se mies käy hermoilleni!”

Rowena huokaisi päätään pyörittäen ja katseli kuinka maljakko hajosi osuessaan lattiaan, arvokkaat kirjat lentelivät pitkin huoneetta. Godric Rohkelikko, yksi Tylypahkan perustajista Rowenan kanssa astui juuri sisään opettajien huoneeseen ja sai samassa väistää lentävää kukkaruukkua.

“Mitäs täällä tapahtuu?”
“Ai, hei Godric. Paroni kosi taas Helenaa ja tuota, Helena ei oikein tykännyt.”
“Ja nyt hän riehuu?”

Rowena nyökkäsi neuvottoman näköisenä ja kääntyi katsomaan posket punaisena riehuvaa tytärtään. Paperit olivat löytäneet uuden paikkansa lattialta ja siellä täällä kivisissä seinissä näkyi vahvojen loitsujen tummentamia jälkiä. Sekasorron keskellä seisoi tulistuneen näköinen nainen, joka näytti yrittävän rauhoittua. Hän hengitti raskaasti ja puristi harmaan mekkonsa helmaa nyrkkinsä sisään.

“Kyllä se Paroni, joku päivä luovuttaa”, Godric sanoi mahdollisimman myötätuntoisella äänellä. “Tai ehkä sinä jonain päivänä suostut hänen vaimokseen!” Rohkelikko lisäsi pirteästi ja tajusin sen heti virheeksi, kun sai osakseen murhaavan mulkaisun.

“Vain kuolleen ruumiini yli”, Helena sylkäisi ja oven takana kuunnellut Paroni virnisti viekkaasti; hän tiesi mitä hänen täytyisi tehdä, että saisi Helena Korpinkynnestä vaimonsa.

[Ruskapoika]

Nimi: Mitä väliä unirytmillä?
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Sirius/Remus
Genre: Drama


Remus availi silmiään ja hymyili aamu-unisesti. Siriuksen käsi oli kiertynyt hänen lanteilleen omistavasti ja hengitys kutitteli niskaa. Rintakehä kohoili hänen selkäänsä vasten. Remus käänsi laiskasti katseensa yöpöydällä kököttävään herätyskelloon, jossa numerot hehkuivat punaisina.

Kymmenen yli kuusi

Remus tiesi, että hänen täytyisi herätä, vaikka olikin viikonloppu. Häneltä menisi unirytmi sekaisin jos hän jäisi vielä hetkeksikään nukkumaan ja se rytmi oli vaivalla hankittu. Kuitenkin Siriuksen tuhina ja lämmin peitto kehon päällä oli houkutteleva vaihtoehto. Remus mutristi huuliaan ja rentoutti hetken kuluttua lihaksensa täysin veltoiksi. Sirius veti hänet lähemmäs unissaan ja Remus sulki silmänsä uudestaan. Hitot joistain unirytmeistä. Hän jäisi vielä nukkumaan Siriuksensa viereen.

[shaya]

“Bella, miten vauvoja tehdään?”

Tässä vaiheessa repesin kyllä pahemman kerran . Vähän kulunut, mutta toimii

Hitot joistain unirytmeistä. Hän jäisi vielä nukkumaan Siriuksensa viereen.

Oikea asenne, Remus! Kyl mullakin menis unirytmi sekasin alta aika-yksikön jos pääsisin Siriuksen viereen nukkumaan . Tosin se on jos sekasin ku käkikello(unirytmi, siis).

Vähän kiirettä nyrt niin jäi kommentti tosi lyhyeksi, anteeksi siitä . Mutta tykkäilen näistä tosi paljon edelleen.

[Ruskapoika]

shayl Toi vauva aihe on kyll kulunu, mutta se on vaan niin hauska kirjottaa :'DD Ja yhdyn mielipiteeseesi, se toimii. Ei lyhyet kommentit haittaa, ne piristävät kummasti päiviä aina :') Ja tottakai Remuksella on oikee asenne, varsinkin kun Sirius on vieressä tuhisemassa Ja täytyy myöntää, se unirytmi on hiukan... sekasin...
Nimi: Menetin Sinut
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Harry/Severus
Genre: Drama, Runon tapanen, Angst, Deathfic


Mut yksin jätit, kun lensit pois
Yksin tänne kylmään paikkaan
Jossa toivon, ett' joku mulle lämmön tois.

Sua kaipaan vaikka et hellä koskaan ollut
Sun julmien käsien perään haikaan
Toivoen, ett' takaisin tulisit, takaisin löytäisit
Ja mulle lämmön taas kylmällä rakkaudellas toisit.

Kiroan sitä päivää kun sut menetin,
Rintaani kaivautui kolo, jota kukaan ei korjaa
Ei korjaa, ei taiat, ei toiset kädet, ei kukaan.

Sua kaipaan, Severus.
Mut usko mua, kun haudallas lupaan:
”Me nähdään pian, Rakas.”

[Ruskapoika]

Nimi: Kummikuumetta
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Sirius, James
Genre: Drama, Dialogi


“Sirius.”
“James.”
“Minulla on asiaa.”
“Kerro, ennen kuin pakahdut.”
“…”
“Onko se jotain noin hirveää?”
“Ei! Tämä ei ole todellakaan mitään hirveää kerrottavaa.”
“No miksi se on sitten niin vaikea pulpauttaa sieltä suusta ulos?”
“Koska…”
“Niin?”
“Koska se on niin vaikea muotoilla järkevältä kuulostavaan muotoon.”
“Sarvihaara, sinun juttusi eivät ole koskaan järkeviä, joten jos vain sopii, niin voisit vain kertoa sen.”
“Lily on raskaana.”
“Mitä?”
“Minusta tulee isä.”
“Vau…”
“Niinpä.”
“Koska on laskettu aika?”
“Heinäkuun lopulla.”
“Vau.”
“Ja haluamme sinut kummiksi Lilyn kanssa.”
“Oikeasti?”
“Juu juu. Suostutko?”
“Ilman muuta suostun!”
“Hienoa.”
“Olenko minä ainoa vai saako lapsi toisenkin kummin?”
“Remuksesta tulee toinen.”
“Hyvä, ainakin toisella kummilla on jotenkin jalat maassa kiinni.”
“Niin, sinä oletkin se, joka leijuu aina pilvien yläpuolella.”
“Totta kai!”
“Anturajalka, tuo hymy ei saa sinua näyttämään yhtään viisaammalta vaikka niin kuvittelisit.”
“Ei sen ole tarkoituskaan. Eikä sen puoleen tuo sinunkaan, Sarvihaara hyvä.”
“Minun mielipuolenhymyni on oikeutettu. Minusta tulee sentään isä!”

[Ruskapoika]

//laitoin nämä eri viesteihin, koska täytyy saada ne linkitettyä erillisinä

Nimi: "Sinä olet ihan hupsu"
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Remus/Sirius
Genre: Drama, Lievä surumielisyys?, Fluff, puolitoistaraapale


Silitän mustan, karkeakarvaisen koiran päälakea ja saan palkaksi pehmeää, murinan tapaista hurinaa. Melkein kuin kissa kehräisi, muttei kuitenkaan. Ei koirat tai ainakin itse olen asian mieltänyt. Ne karvaturrit eivät kehrää, vaan hyrisevät tyytyväisinä ja heiluttavat häntäänsä.

“Anturajalka..” Kuiskaan hiljaa ja koiran, Anturajalan korvat liikahtavat pystympään viestittämään, että on kuulolla. Koira murahtaa vielä kysyvän kuulloisesti ja saa äänen kaikumaan Rääkyvän röttelön nuhjuisissa seinissä. Seinät ovat kärsineiden näköisiä. Kynsien painautumia, lommoja ja siellä täällä seinään kiinni lyötynä puunpalasia. Ja verta. Ja tiedän aiheuttaneeni suurimman osan huoneen vahingoista, mutta jostain syystä, en osaa olla yhtään pahoillani. En tällä hetkellä.

“Sirius.”

Sekunnissa sylissäni ei enää makaa isokokoista koiraa, vaan komea, nuoren miehen alku. Kulmikkaine kasvoineen, hyvän vartalonsa ja oikean jalkani ympärille kiertyvien käsiensä kanssa.

“Kerro, Remus”, Sirius mumisee hieman unisella äänellä ja tiukentaa otettaan jalastani, kuin olisin karkaamassa jonnekin. Älä pelkää, Sirius. En minä lähde minnekään. En jätä sinua yksin, koskaan.

“Ei minulla mitään. Kunhan sanoin nimesi.” Saan vastaukseksi vain huvittuneen tuhahduksen ja epämääräisiä kuvioita piirtelevän sormen polvelleni.

“Sinä olet ihan hupsu, Remus.” Tällä kertaa on minun vuoroni tuhahtaa. Ehkä minä sitten olen hupsu, kun kerta Sirius niin sanoo.

[shaya]

Voi kun suloisia, varsinkin toi jälkimmäinen! Awws.

“Vau…”
“Niinpä.”

Musta tuntuu että toi on syvällisintä mitä mä oon koskaan kuullu Siriuksen ja Jameksen puhuvan :'D

“Anturajalka, tuo hymy ei saa näyttämään yhtään viisaammalta vaikka niin kuvittelisit.”

ei saa sinua näyttämään yhtään viisaammalta, ilman tuota sinä-sanaa hieman epäselvä ilmaisu.

murinan tapaista hurinaa.

Se rimmaa!

“Anturajalka..” Kuiskaan hiljaa ja koiran, Anturajalan korvat liikahtavat pystynpään viestittämään, että on kuulolla. Koira murahtaa vielä kysyvän kuullisesti ja saa äänen kaikumaan Rääkyvän röttelön nuhjuisissa seinissä. Seinät ovat kärsineiden näköisiä. Kynsien painautumia, lommoja ja siellä täällä seinään kiinni lyötynä puunpalasia. Ja verta. Remus tiesi itse aiheuttaneensa suurimman osan huoneen vahingoista, mutta jostain syystä ei ollut yhtään pahoillaan.

Hmm... no ensinnäkin tuossa "Ja verta." lauseen jälkeen minäkertoja pomppaa lauseen ajaksi hassusti hän-kertojaan. Mun käsitykseen ton vuorosanan jälkeisen koon kuuluisi olla pienellä, mutta kun siinä on nuo kolme pistettä niin enpäs menekkään vannomaan. Ja varmaankin tarkoitit että koira murahti kysyvän kuuloisesti, ei kuullisesti?

Kulmikkaine kasvoineen, hyvä kroppaisen vartalonsa ja oikean jalkani ympärille kiertyvien käsiensä kanssa.

Tää on jotenkin hassu lause. En osaa sanoa miksi. Tai no ensinnäkin kroppa ja vartalo on synonyymejä, joten hyvävartaloinen vartalo on vähän outo ilmaus, ja muutenkin nuo sanapäätteet tuntuu jotenkin omistuisesti pomppivan.

“Ei minulla mitään. Kunhan sanoin nimesi.”

Awws <3

Tulipa taas paljon quotetusta. No mutta, kiitos kuitenkin taas näistä

[Ruskapoika]

Hmmm.... Minä ja minun oudot ajatukseni Pyydän jo nyt anteeks noista kirjoitusvirheistä/sanojen unohduksista, en tunnu koskaan pääseväni niistä eroon. Ja luinko ne läpi? Kyllä luin. Olenko kenties sokea? Ehkä pikkuisen, lukulasit kun omistan ja silti en huomannu nuita :'DD Ja hei! Totta kai Siriuksen ja Jamesin on joskus puhuttava syvällisiä. Ei ne ilman sitä oo voinu pärjätä. Et uskokaan kuinka nauroin täällä tuolle "Se rimmaa!" -lauseelle. Jatka vaan quetatuttamista, ei se minnuu häirihte. Kiitos jälleen kommentistasi, shayl
Nimi: Kiristystä Sirius Mustan tapaan
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Remus, Sirius
Genre: Drama tuplaraapale


“Remus kiltti”, Sirius aneli polvillaan esseetä kirjoittavalta ihmissudelta.
“Ei, Sirius. Minä en aio kirjoittaa sinulle liemien esseetä, vaikka kuinka anelisit”, Remus vastasi jyrkästi ja loi pistävän katseen animaagiin.

“Mikset muka?”
“Koska sinä et opi mitään, jos minä kirjoitan melkein kaikki sinun esseesi.”
“Ei se mitään haittaa! Kyllähän minä aina pääsen kokeista läpi.”
“Mikä on aikamoinen ihme.”
“Etkö sinä luota minuun, Kuutamo?”
“Suoraan sanottuna, en. Nyt otat sen liemien kirjasi esiin ja alat raapustaa sitä pirun esseetä, etkä kitise.”
“Kuutamo rakas, etkö sinä oikeasti voisi kirjoittaa sitä minun puolestani?”
“En.”

Sirius katsoi hetken, suoraan Remuksen päättäväisiin silmiin ja päätti, että oli pakko ottaa kovemmat aseet käyttöön. Hän nousi seisomaan ja harppoi heidän makuusaliinsa. Suihkusta kuului ääni ja Sirius päätteli Jamesin vallanneen sen, koska pojan vaatteita oli heiteltyinä ympäri huonetta.

Edes minä en ole yhtä sotkuinen kuin hän! Sirius ajatteli ja alkoi penkoa Remuksen yöpöydän laatikkoa, kaivaen tavaroiden seasta piilopohjan esiin.

*

“Joko suostut kirjoittamaan minulle sen esseen?”
“En. Tee se nyt vain suosiolla itse.”
“No siinä tapauksessa saat heittää hyvästit suklaillesi.”
“Mitä?!”

Sirius roikotti kädessään paperipussia, joka sisälsi kaikki ihmissuden haalimat suklaat. Joskus kannatti olla tarkkaavainen, jos halusi saada esseensä valmiiksi kirjoitettuina. Remus oli pitkään hiljaa, kunnes lopulta huoahtaen luovutti.

“Hyvä on! Tuo minulle pergamenttikäärösi.”
“Jes!”

[shaya]

“No siinä tapauksessa saat heittää hyvästit suklaillesi.”

Toi kiristysmetodi tehois muhunkin. Ilkeää, Sirius.

No, ainakin opin tänään että Siriuksella ehkä sittenkin on silmät päässä muulloinkin kun jos joku naispuolinen kulkee ohi.

Joo, oon vähän väsynyt just nyt, tulin just elokuvista ja oon pyöräilly itteni ihan läkähdyksiin, joten parempaa konmmenttia et valitettavasti nyt saa. Tiedät kyllä että tykkäilen näistä

[Ruskapoika]

“No siinä tapauksessa saat heittää hyvästit suklaillesi.”

Toi kiristysmetodi tehois muhunkin. Ilkeää, Sirius.

Tepsis kyll miuunkin! Sirre on ilkee, mutta se on vaan pakko ottaa kovat aseet käyttöön, jos haluaa valmiiksi kirjoitetun esseen :'D
Ohan sille vaikka millon silmät päässä ja auki, mutta se, että millon se painaa asioita mieleensä on ihan oma juttunsa sitten. Ei sitä aina jaksa kirjotella kilometri kommentteja. Mie kiitän ja kumarran jälleen
Nimi: Puinen ystävä ei korvaa oikeita, mutta on silti ystävä
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Remus, Sirius
Genre: Drama, Puolitoistaraapale
A/N: Spurttiin maanantain raapaleena ja raapalehtiseen


Sen puinen pinta tuntui hehkuvan lämpöä, kun koskin siihen. Lohikäärmeen sydänjuuri hengitti taikuutta sormiani vasten ja omassa sydämessäni kytevä taikuus levisi ympäri kehoani. Hetken kiertelyn jälkeen se jäi kämmeneen odottamaan, että pääsisi taian myötä purkautumaan.

   “Kulta, onko se sopiva?”

Kuulen äitini kysyvän, mutta taikasauva kädessäni vie kaiken huomioni. Tiedän sen sopivan. En suostuisi antamaan sitä muille lainaan tai katkottavaksi. Se olisi tästä lähtien minun.

   “Kulta?”
   “Juu, on se. Täydellisen sopiva.”

Vastaan etäisellä äänellä, enkä itse edes tajua puhuvani. Kaupan ovikello kilahtaa, kertoen näin, että uusi asiakas on saapunut kauppaan ostamaan taikasauvaa.

   “Ah, rouva Musta. Miten voin palvella?”

Lasken oman sauvani takaisin sen koteloon ja käännyn katsomaan sisään tulleita. Omat meripihkanväriset silmäni kohtaavat lämpimät harmaansiniset. Poika katseli minua uteliaani ja ehkä jopa varautuneena.

   “Älä tuijota tuota rupusakkia, Sirius.”

Sirius. Nyt harmaasilmäisellä pojalla oli nimi. Kaunis nimi. Muun lauseen ohitin täysin, mutta pojan nimen painoin mieleeni. Tuon harmaasilmäisen pojan haluan tavata uudestaan. Ehdottomasti.
Nimi: Kontrasti
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Jonkin asteinen Harry/Draco
Genre: Pohdiskelu, Puolitoistaraapale
A/N: Spurttiin tiistain raapaleena ja raapalehtiseen // Itse en niin tyytyväinen ole tähän, mutta onpahan nytten kuitenkin... Toivottavasti tykkäätte edes jotenkin


Ei koppavaa asennetta. Ystävällinen puhetapa, mutta pistävät sanat. Hän ei halua lähelle turhia keimailijoita. Smaragdinvihreä katse on lämmin, mutta sen takaa löytyy käsky: “Pysy kaukana. Älä tule liian lähelle.” Hän ei halua läheisiä, jotka saattaisivat joutua vaaraan hänen takiaan. Mustan kiharapehkon alta löytyy rohkean ihmisen ajatukset ja hän ajattelee kaikkia muita ennen itseään. Epäitsekkäin ihminen, jonka olen koskaan tavannut.

Kylmät harmaansiniset silmät. Halveksiva katse ja koppava asenne. Hännystelijöiden ja keimailijoiden ympäröimä. Ei oikeita ystäviä, vain ihailijoita ja vihamiehiä. Platinanvaaleat hiukset hämäävät suippojen kasvojen kanssa. Suu on aina vääntynyt rehvastelevaan tai ivalliseen hymyyn. Hän ajattelee itseään ja valitsee aina itseään kaikkein eniten hyödyntävän vaihtoehdon.

Silti he ovat yksi. He luovat toistensa välille kontrastin ja korjaavat käytöksellään toistensa vikoja. Toinen pitää itsestään hännystelijät kaukana, kun toinen kerää ne luokseen. Kiviset käytävät muuttuvat elävimmiksi heidän kohdatessa ja toisiinkin tulee eloa. Hännystelijät ja keimailijat puoltavat vahvempaa osapuolta tilanteissa ja muut kannustavat muuten vain. Silti kukaan ei ole huomaamassa iltaisin seitsemännen kerroksen käytävässä kahta hahmoa pujahtamassa vanhasta ovesta sisään tarvehuoneeseen.
Nimi: Suteilua
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Remus, Sirius
Genre: Drama, Tuplaraapale, öh...
A/N: Spurttiin keskiviikon raapaleella ja raapalehtiseen // Arvatkkapa mitä! Tähänkään en oo kovin tyytyväinen, mutta vääntelyn ja kääntelyn jälkeen sain siitä vaan tälläsen... Toivottavasti kelepaa


Kynnet työntyivät esiin sormenpäistä ja luut pitenivät. Lihakset kasvoivat ja selkäranka kaartui ja kasvoi pidemmäksi. Kuului pari ikävän kuuloista rasahdusta ja korvat kasvoivat ja muuttuivat suipommiksi. Meripihkanväriset silmät kertoivat kivusta, johon ei ollut helpotusta. Raajat kasvoivat ja vääntyilivät vielä, kunnes lopulta lattialla makasi iso harmaa ihmissusi.

Kynnet rapisivat puista lattiaa vasten, kun susi nousi seisomaan, luoden hieman hölmistyneen katseen oven edessä istuvaan sekarotuiseen koiraan. Murina kantautui suden kurkusta , kun se paljasti hampaansa. Koira nousi neljälle jalalle seisomaan ja sen niskakarvat nousivat pystyyn. Koira näytti sudelle kellertäviä hampaitaan, nousten auktoritentinpääeläintä vastaan. Hiljalleen huone hiljeni murinasta ja kumpikin eläin rentoutui, kun kumpikaan ei liikkunut. Ne vain kuulostelivat toisiaan ja yrittivät selvittää mitä toinen aikoi.

Pian susi tunnisti kuitenkin koiran ja nosti suden arvoisella tavalla tassuaan, hieman kysyvänä koiraa kohti. Koira haukahti iloisen kuuloisena ja rynnisti ystävänsä luo. Jollain tavalla se tunsi, että sen tulisi alistua isomman eläimen edessä, mutta suden ryhtyessä leikkiin mukaan koira työnsi tunteensa kauemmas.

Parin tunnin päästä lattialla makasi kaksi hengästynyttä karvakasaa. Ne tuijottivat toisiaan herkeämättä, vaikka ovi avautui ja iso saksanhirvi ja rotta tulivat sisään. Rotta vinkaisi kysyvänä ja hirvi kopautti sorkallaan lattiaa. Kuitenkaan susi tai koira eivät reagoineet. Susi kuitenkin luovutti murahtaen ja ryhtyi hajottamaan vielä toistaiseksi ehjinä selvinneitä huonekaluja. Muu porukka lysähti makaamaan sivumpaan ja antoivat suden purkaa rauhassa aggressionsa.

[Ruskapoika]

Nimi: Yllätyksiä
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Harry/Ron
Genre: Drama, Tuplaraapale
A/N: Spurttiin perjantain raapaleena ja raapalehtiseen


“Ron, sinun on herättävä. Nyt!”
“Eikäää…”
“Ron.”
“Mitäh?”
“Herää. Nyt.”
“Harry, mene pois. Nyt on vielä loma.”
“Ron, meillä ei ole lomaa. Ei koulusta, koska emme ole siellä enää, eikä sen puoleen töistäkään. Kello tulee jo yhdeksän, joten sinulla on vajaa puolituntia aikaa pukea, pestä hampaat, syödä aamiainen ja ilmiintyä töihin.”
“Harry kulta, nyt suljet sen suloisen suusi, tulet tänne minun kainalooni ja painat pään tyynyyn.”
“Mutta kun sinä myöhästyt töistä, jos et nouse.”
“Harry -”
“Ei, Ron. Sinä laitat sen lärvin nyt umpeen ja nouset sieltä yl- hhmh…”

“Sinulla ei ollut lupaa tehdä tuota. Eikä sen puoleen aikaakaan.”
“Kulta rauhoitu. Aina on aikaa antaa pusu ja tiedätkö mikä päivä tänään on?”
“Tietenkin tiedän. Maanantai 31. heinäkuuta.”
“Hyvä. Ja koska tänään on sinun syntymäpäiväsi, niin minä anoin meille molemmille vapaata.”
“Mutta tänäänhän on se kokous, jossa ministeri pitää sen jonkun tärkeän tiedotuksensa.”
“Sillä ei ole väliä. Minulla on sinulle yllätys, mutta se vaatii, että minä olen nukkunut tarpeeksi ja se toteutuu vasta iltapäivällä, joten minulla on hyvin aikaa vielä nukkua hetki.”
“Ajatteletko sinä mitään muuta kuin nukkumista?”
“Ajattelen. Sinua.”

“Ron…”
“No?”
“Mikä se yllätys on?”
“Se on vain yllätys ja äiti on muuten kutsunut meidät syömään.”
“Toivottavasti Molly ei ole nähnyt hirveästi vaivaa.”
“Harry. Sinä tunnet äidin. Hän nauttii, kun saa hössöttää menemään.”
“Niin… Ron, kerro nyt. Mikä se yllätys on?”
“Kärsivällisyyttä hiukan. Nyt simmut tiukasti kiinni ja unta palloon.”

[Ruskapoika]

Nimi: "Severus-kummi sanoi niin"
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Albus Severus, Harry
Genre: Drama, Tuplaraapale
A/N: Spurttiin sunnuntain raapaleena ja raapalehtiseen


Pienet jalat tömistelivät pitkin Viistokujan kivistä tietä. Noin seitsemän vanha poikalapsi pujotteli aikuisten velhojen ja noitien seassa isäänsä karkuun. Pojan musta hiuspehko heilui ja meni aina vain sekaisemmin tuulen tuivertaessa niiden läpi. Kun pikkuinen tavoitti kirjakaupan oven, hän livahti sisään ja suunnisti suoraan liemikirjojen osastolle. Osa kirjoista oli todella vanhoja ja repaleisia, toiset ihan uusia ja ehjiä. Kuului pieni tumahdus, kun poika istui lattialle. Poika tarttui yhtä kirjaa sen selkämyksestä ja veti sen hyllystä syliinsä ja alkoi lukea. Kun ovi avautui uudestaan oli poika jo vajonnut niin kirjojen syvyyksiin, ettei kuullut huhuilijoita.

“Albus.”

Smaragdinvihreät silmät selasivat vilkkaalla tahdilla liemienohjeita läpi, eikä välittänyt ollenkaan vaikka kuuli nimensä. Jos hän vastaisi isä löytäisi hänet paljon nopeammin.

“Albus Severus Potter, missä sinä oikein olet?”

Albus käänsi katseensa juuri silloin hyllyjen välissä kulkevaa käytävää kohden, kun hänen isänsä, Harry Potter, tuli siihen. Huomatessaan Albuksen Harry huokaisi helpotuksesta ja polvistui pojan viereen. Hän vilkaisi kirjoja, jotka Albus oli kasannut viereensä ja irvisti aavistuksen. Hän ei koskaan ollut hyvä liemissä.

“Se on hyvä, että sinä tykkäät lukea ja opetella liemiä jo ennen kouluun meno, mutta se ei tarkoita sitä, että saisit lähteä tuolla lailla yksin juoksentelemaan.”
“Mutta kun Severus-kummi sanoi, että minun täytyisi hankkia jokin liemistä kertova kirja ja opetelle kotona, niin me voisimme sitten alkaa opetella jo viidennen vuosiluokan asioita.”
“Ja miten se oikeuttaa sinua edelleenkään juoksentelemaan yksin?”
“Se oikeuttaa siten, että en minä kerkeisi selata näitä kirjoja yhtään, jos kävelisin sinun kanssasi tänne samaa matkaa. Sinä viihdyt täällä ehkä kaksi minuuttia ja sitten olet jo laukkaamassa ulos, enkä minä siinä ajassa mitään kerkeä katsoa!”
“…Tuo ei ole totta. Minä en ole juoksemassa täältä ulos kahden minuutin kuluttua.”
“On se. Severus-kummikin aina sanoo niin, ettet sinä viihdy kirjakaupoissa yhtään.”
“…”

“Mitä muuta hän on oikein kertonut?”
“Ei mitään.”
“Albus.”
“Minä lupasin, etten kerro mitä hän on kertonut.”
“Minä kostan vielä hänelle.”

//Sitten vähän selvennystä :'D Mie siis ajattelin tätä kirjottaessa, ettei Severus ois kuollu vaan ois jääny eloon ja Harry on pyytäny sitä Albuksen kummiks ja se on suostunu. Sitten Albus on kauheen kiinnostunu liemistä ja Severus on ihan mielellään (sen kun näkis) opettanu tätä