Sananlaskukin sanoo terveen lapsen leikkivän. (Otsikossa on virhe; terve lapsi kirjoitetaan aina erikseen). ”Kun minä olin lapsi, minulla oli lapsen mieli.” Aikuisena aikuisen mieli. Mutta Jane ei ollut halunnut kasvaa henkisesti aikuiseksi. Vampyyri jatkaa ikuista elämäänsä saalistamalla ihmisiä, jotka imee kuiviin. Jane Volturi vei janon tilapäisen sammuttamisen paljon pidemmälle leikkimällä ruualla kiduttaen ja imemällä tämän omalla tavallaan kuiviin kuten ficin onnettoman randomin.
Muilla volturilaisilla ei ollut vittuakaan asiaa Janen saaliille – edes Alec-veljellä.
Kivun illuusion mestaritar ei ollut tässä pelkkä raiteiltaan suistunut hullu, vaan leikkisä julmuri, joka ei jaksanut leikkiä tylsillä, hengettömillä leluilla. Näinkin lyhyt ficci antoi Janen persoonan hengittää korostaen kirjoista tuttua pahis-puolta. Vampyyritar ei ollut mikään katuva tyttörukka pahaksi pakotettuna, koska ei voinut muutakaan.
Tekstillä olisi voinut olla enemmänkin pituutta, sillä minulle jäi ”jotain puuttui” -fiilis. Janen raa´an verisestä leikittelystä olisi voinut olla enemmänkin kertomalla, miltä kiduttaminen tuntui. Mikäli uhrin kärsimystä olisi kuvattu enemmän, lukukokemus olisi ollut hyytävämpi ja hyvässä mielessä niskavilloja pörhistävä.
Sinänsä ihan jees tällaisenakin. =)
