Kirjoittaja Aihe: Hiljainen | S, Romance, Angst, One-Shot, Het  (Luettu 1525 kertaa)

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Hiljainen | S, Romance, Angst, One-Shot, Het
« : 01.03.2010 08:57:22 »
Nimi: Hiljainen
Kirjoittaja: Belsissa
Genre: Romance, Angst, One-Shot, Het
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Kaikki kuuluu minulle, älä kopioi, kiitos!
A/N: Osallistuu Yhtyeen tuotanto haasteeseen Emilie Autumnin kappaleella Rapunzel.



Käytävällä on jälleen liian meluisaa kymmenien kaverusten puhetulvan ja satunnaisten korkokenkien kopinan johdosta. Tämä on taas sellainen hetki, kuin olisi tullut aivan hiljaisesta huoneesta ja päätynyt keskelle satojen äänien kaaosta. Minä olen kuitenkin istunut tässä hiljaa paikallani jo puolituntisen, ruokavälitunnin verran ja siltikään korvani eivät ole turtuneet ääniin.

En ole koskaan pitänyt melusta, en kihartimen huminasta, ilmapallon puhkaisua seuraavasta pamauksesta tai liian äänekkäästä puheesta. Olen aina ollut hiljaisuudesta pitävä tyttönen, joka nauttii enemmän katsomisesta kuin kuulemisesta.

Sinussa oli paljon katsottavaa, suklaanruskeat, hieman oliivinvihreää sävyäkin omaavat silmäsi, laineikkaat mahonginväriset hiuksesi ja aavistuksen verran ylöspäin kaartuvat huulesi. Se ei kuitenkaan koskaan ollut ainut asia, mikä teki sinusta katsomisen arvoisen. Minä nimittäin näin sisääsi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sillä emmehän me jutelleet kuin muutaman kerran.

Sinä istuit minun tapaani usein yksin tällä samaisella penkillä lueskellen useimmiten jotakin kauhuromanttista teosta, aivan kuten minäkin. Sinä pyörittelit jatkuvasti lukiessasi paksuja, kiiltäviä kiharoitasi, kuten minäkin omiani. Sinun ilmeesi kuvastivat kirjojen tapahtumia, kuin olisit elänyt niiden mukana, joka muistutti minua itsestäni. Yhdessä me istuimme tällä penkillä, emmekä juuri koskaan puhuneet mitään ja se riitti minulle oikein hyvin.

Nykyisin en kuitenkaan pysty keskittymään kirjaani, vaan pälyilen jatkuvasti ympärilleni. Minusta on tullut rauhaton.
Kuten ennen, pyörittelen edelleen suklaanruskeita kiharoitani pikkusormeni ympärille, mutta liike on muuttunut hermostuneeksi. Enää en kykene istumaan hiljaa paikoillani, vaan hypistelen jatkuvasti hameeni pitsireunoja ja puren huuliani. Enää en kykene raukeuteen.

En nyt, kun sinä olet mennyt.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:26:00 kirjoittanut flawless »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini