Kirjoittaja Aihe: Viivy vielä hetki, tanssifluff, S  (Luettu 1954 kertaa)

Sha

  • Severus Kärmys
  • ***
  • Viestejä: 382
  • de D'Nash
Viivy vielä hetki, tanssifluff, S
« : 21.02.2010 22:23:52 »
Title: Viivy vielä hetki
Pairing: Hyvin kevyt minä/tanssittaja
Rating: S
Genre: fluff
Beta: Cora
Summary: Hänen siihen asti vakava katseensa suli hymyyn varovasti kuin hän ei olisi halunnut hymyillä.
A/N: Pienoinen tarina siitä, miten tapasin lavatansseissa ihmisen, joka muutti maailmani. Yhtyeen tuotanto- haasteeseen, yhtyeenä Yölintu ja kappaleena Eva. Lyricsit löytyvät tekstin lopusta. Kommentit olisivat ihania! :)


”Uskotko sä ikuiseen rakkauteen, niin kuin tän laulun sanoissa uskotaan?” hän kysyi yhtäkkiä. En ollut kuunnellut ollenkaan laulun sanoja, enkä pahemmin edes miettinyt miten suhtauduin rakkauteen. Hän pyöräytti minut kätensä alta ja päästyäni taas kasvotusten hänen kanssaan vastasin:
”Uskon mä.”
”Ai uskot? Ootko sä sitten löytänyt sun rakkauden kohteen?” hän kysyi kuin mikäkin toimittaja kiperine kysymyksineen.
”No… en kyllä oikeestaan”, vastasin hämmentyneenä.
”No miksi sä sitten uskot rakkauteen?”
”Koska mä haluun uskoa. Mä haluun uskoa, että se on mahdollista”, sanoin ja toivoin, että hän ei kysyisi enää tarkemmin, sillä en tosiaan osannut vastata sellaisiin kysymyksiin.
”Okei”, hän sanoi lyhyen tauon jälkeen. ”No uskotko sä rakkauteen ensi silmäyksellä?”
Hyvä etten naurahtanut ääneen hänen kysymykselleen. Mitä gallupia hän oikein teki?
”Kyllä mä uskon siihen.”
”Aika jännä, kun kovin moni ei usko”, hän sanoi pohtivasti.
Onneksi se aihe saatiin siten käsiteltyä loppuun ja jatkoimme tanssimista jutellen kevyemmistä asioista.

Hän jäi mieleeni lumoavalla tanssillaan ja rakkauskeskustelullaan, jonka syvempää tarkoitusperää en tiennyt. Vai oliko hän ottanut sen puheeksi ihan vain jostakin keskustellakseen? Jäin miettimään sitä ja huomasin haaveilevani hänen kanssaan tanssimisesta ja vähän väliä etsin häntä väkijoukosta, mikä ei ollut helppoa, sillä väkeä oli paikalla tungokseen asti. Hän kuitenkin erottui lattiatasoa alempana olevalta tanssilattialta: pitkä, vaalea mies valkoisessa kauluspaidassa. Näyttäen melkein liiankin hyvältä ylväine ryhteineen ja komeine kasvonpiirteineen.

Hänellä kesti aikansa löytää minut ihmisjoukosta haettavaksi uudestaan tanssimaan. Riemukseni tanssi oli salsaa ja mikä vielä parempaa, pääsin tanssimaan hänen kanssaan lempikappaleeseeni. Vietyään minut lattialle hän ei heti tarttunut kädestäni kiinni, vaan alkoi liikuttaa vartaloaan vapaasti musiikin mukana ja minä lähdin heti mukaan riemastuneena siitä, että hän tulkitsi musiikkia niin hyvin. Katsoimme toisiamme suoraan silmiin tanssiessamme erillään, sitten hän tarttuikin minua kädestä kiinni, mutta katsekontaktimme ei särkynyt. Vain nopeiden pyörähdysten aikana katseemme erkanivat, mutta jälleen vastakkain tanssiessamme silmämme löysivät toisensa. Hymyilin hieman ja tajusin kauhukseni tahattomasti flirttailevani katseellani. Hänen siihen asti vakava katseensa suli hymyyn varovasti kuin hän ei olisi halunnut hymyillä. Mutta hänen hymynsä oli aito ja pian huomasin, miten sain sen esille halutessani.

Hän pyöritti minua nopeasti, terävästi, monta pyörähdystä peräkkäin, seurasin perässä ja välillä en edes tiennyt mitä jalkani tekivät, tai mihin suuntaan olin menossa, menin vain mukana. Sitten huomasin lähes istuvani hänen oikean polvensa päällä, kasvoni olivat aivan lähellä hänen omiaan ja jälleen katsekontakti. Hymy, uusi liike, pyörähdys. Lopetus, joka tuli liian pian. Hän pyöräytti minua vielä kerran ja siitä sulavasti veti minut lähelleen ja halasi minua. Hän lähti kävelyttämään minua takaisin lavan reunalle. En tahtonut luopua hänestä vielä, mutta en viitsinyt sanoa mitään, sillä ehkä hän halusi tanssia muidenkin kanssa. Yrittäessämme tunkeutua eteenpäin tanssijoiden joukossa, puristin hellästi hänen kättään äänettömäksi kiitokseksi tanssista.

Bändi sanoi soittavansa viimeiset kappaleensa ja harmittelin miten nopeasti viisi tuntia oli taas kulunut. Mikään hyvä ei koskaan kestä tarpeeksi kauan.
”Tanssitaanko vielä?” hän kysyi vieläkään päästämättä irti minusta.
”Tanssitaan vaan”, vastasin ja tunsin itseni maailman onnellisimmaksi.
Käännyimme takaisin tulosuuntaan ja etsimme tyhjää tilaa. Sitä oli nyt jo onneksi enemmän, sillä kello oli paljon ja suuri osa ihmisistä oli lähtenyt jo pois.
Viimeiset kappaleet olivat hitaita, foksina tanssittavia. Nautin hänen kanssaan tanssimisesta, tai se oli pikemminkin tanssilattian yläpuolella leijumista. Painoimme päämme vastakkain ja pystyin lähes hautaamaan kasvoni hänen olkapäähänsä, hän oli niin paljon minua pidempi. Suljin silmäni ja tunsin heti pystyväni tanssimaan paljon rennommin, pysyin paremmin mukana hänen ohjauksessaan. Tajusin, etten ollut edes kiinnittänyt huomiota taustalla soivaan kappaleeseen, joten aloin kuunnella sen sanoja, jotta myöhemmin muistaisin mihin kappaleeseen tunnelmoimme. Laulun sanat saivat hymyn huulilleni.
Saavuit ja sylityksin
sun kanssas Eva tanssin
kauas taivaan tähtitarhoihin


Bändi lopetti ja hän alkoi tehdä lähtöä. Kysyin tulisiko hän tanssimaan seuraavana keskiviikkona.
”Pitäiskö mun tulla sinne?”
”Kannattaa tulla, sinne tulee tää bändi”, vastasin osoittaen tavaroitaan pakkaavaa orkesteria. Olin jo lisäämässä, että minäkin olin menossa sinne, mutta en sanonut sitä. Eiköhän hän jo ymmärtänyt sen sanomattakin.
”Voisin kyllä tullakin”, hän sanoi hetken mietittyään. ”Tarviitko sä kyytiä?”
”Ai mihin?” kysyin miettien lähtisikö hän viemään minua kotiin sieltä. Viettäisi tunnin samassa autossa kanssani, kahdestaan?
”Silloin keskiviikkona.”
”Ai. Ei, en mä tarvitse, mulla on kyyti sinne”, vastasin ja toivoin, ettei hän pitänyt minua ihan yksinkertaisena. Kuitenkin huomioin iloisena, että hän ehkä tosiaan oli tulossa tanssimaan ensi kerrallakin.
Esittelimme vielä itsemme toisillemme ja kättelimme. Minun olisi tehnyt mieli halata häntä, mutta ajattelin että hän saattaisi saada siitä väärän kuvan. Annoin siis hänen mennä hakemaan vaatteitaan narikasta. Itse en ollut lähdössä pois, sillä toinen bändi tuli vielä hetkeksi soittamaan.

Minua ei tultu hakemaan tanssimaan seuraaville kappaleille, joten menin lavan reunustalle seisoskelemaan. Katsoin taakseni narikalle päin ja huomasin, että penkillä kenkiä vaihtamassa oli tuttu mies. Hän nosti katseensa kengistään ja juuri kun olin kääntämässä päätäni poispäin hänestä, näin hänen iskevän silmää. Käänsin pääni nopeasti takaisin hänen puoleensa ja hymyilin hänelle vastaukseksi silmäniskuun. Mietin vielä kävisinkö halaamassa häntä jäähyväisiksi, mutta sitä miettiessäni hän lähtikin. No, ehkä ensi kerralla, ajattelin.


Tanssiin, jo lähtee toiset
kai kuulet Eva
kun sävel kaunis meille soi

Eva
niin suurenmoiset
on hetket onnen
jotka rakkaus
ja soiton tenho loi

Niin kauan viivyit
niin kauan yksin
mä katsoin tähtiin
ja silloin Evaa muistelin

Saavuit ja sylityksin
sun kanssas Eva tanssin
kauas taivaan tähtitarhoihin

Katse kirkas, avoin, kertoo kaikin tavoin
yhteinen nyt tiemme tämä on
kun soitto sfäärien, soi laulun viulujen
on kuutamossa välke vallaton

Nyt lumousta mikään, ei nyt estäisikään
häipyy kaikki muu ja yksi jää
se rakkaus vain on ja välke kuutamon
on kaikki muu nyt harhaa häipyvää

Lausun, nyt sulle hiljaa
vain yhden sanan
koska muuta lausua en voisikaan
Eva


« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 21:30:23 kirjoittanut Sha »
Kädet kiertyy käsiin, huulet hakee suudelmaa.

"Lakkaa hymyilemästä ja liity seuraamme, Severus!"