Elämisen olemus (Harry/Ron; K-11; 4/4)

[MissWeasley]

 Mä oon lukenu tän joskus aiemmin mut nyt päätin lukee uudestaan ja tulla kommentoimaankin

En oo nähny leffaa, mut tää on aivan superihana<3
Oon nyt netissä kännykällä, joten en jaksa poimia lempparikohtia, anteeksi siitä
Meinasin alkaa itkeen tossa kohtaa kun Ron 'ei ollut syntynyt' ja sanottiin et Harry kuoli jo ekalla luokalla, mut sit meinasin alkaa nauraan tossa kohtaa kun Ron alkaa katua toivettaan ja Fred ja George tulee sinne sillalle (you know what I mean )

Mut nyt en enää keksi sanottavaa, joten liukenen paikalta KIITOS TÄSTÄ!


~Missy~

[Elfmaiden]

Jostain kumman syystä en ole koskaan kommentoinut tätä, vaikka luin tämän jo vuosia sitten - ja rakastuin. Niinpä haluan kertoa sen nyt sinullekin arvon kirjoittaja, ja kiittää!
Upea juonikuvio, hyvin opettavainen ajatusleikki ja hellyttävä enemmän-kuin-ystäviä -ystävyyssuhde. Aww, niistä on hyvä viihde tehty!

[Florette]

Tämä oli kauan sitten ihan ensimmäisiä lukemiani pitkiä Rarry-ficceja. Luin tän kaaaauan sitten, ja nyt uudestaan, ja oli niin hyvä kuin muistin 
Harry ja Ron on ihania yhdessä ja erikseen, ja voi Ron-parka. Sen tunteisiin on niin helppo samaistua tässä. Tämä on samaan aikaan niin kamala ja toivoa herättävä.
Sori, rakentava palaute on talvihorroksessa.

[Feliicia]

Mulla on sellainen mielikuva, että joskus kauan sitten mä olen aloittanut lukemaan tätä, mutta en oo koskaan saanut luettua loppuun asti. Nyt mun oli ihan pakko luke tää kokonaan. Tää on tosi huolella tehty ja juoni on niin mahtava ja Ronin raivokohtaukset aidon olosia.
Onneksi Ron tajusi loppujen lopuksi. Mä en oikein muuta osaa kirjoittaa kuin, että tykkäsin tästä ihan valtavasti, kuten kaikista muistakin sun teksteistä <3

-Feliicia