Nimi: Muistoja menneisyydestä
Kirjoittaja: Kotitonttu
Beta: -
Fandom: twilight
Genre: Draama (?)
Paritus: Rosalie/Emmett (Jacob)
Ikäraja: S
Disclaimer: Juoni on minun, hahmot Meyerin (paitsi vauva ja kissa).
Summary: Rosalie on vanhempiensa kanssa mökillä kesälomalla ja tapaa mökkinaapurinsa Emmettin. Loman loputtua Rosalie palaa kaupunkiin ja Emmett lähtee kiertämään maailmaa, uuden kesän saapuessa asiat ovat muuttuneet.
A/N: Tää ficci on kirjotettu yöllä (jotenkin mä innostun kirjottamaan aina öisin) joten älkää ihmetelkö jos tää on hieman sekava, koitin kuitenkin saada tän mahdollisimman selväksi. Kappaleena on Juha Tapion - ohikiitävää, en tiiä sopiiko se laulu tähän mutta tosta laulusta mulle tuli tällänen mieleen.
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon
Muistoja menneisyydestä
Istun takkatulen ääressä, suljen silmäni.
Sinä tulet mieleeni, muistelen kesää.
Kesää, jolloin olin vanhempieni kanssa kesämökillä.
Muistan kuinka istuin laiturilla auringonlaskua katsellen,
varpaitani vedessä uittaen.
Silloin olin tavannut sinut, olit soutanut meidän rantaamme ja olimme istuneet laiturilla puhuen aamuyölle saakka.
Siitä kesäyöstä alkaen tapasimme lomalla, joka päivä.
Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
poika naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin
Joka ilta tulit rantaamme auringon laskun aikaan.
Välillä istuimme laiturilla, joskus soudimme saareen, tai keskelle järveä juttelemaan.
Sinun kanssasi saatoin puhua kaikesta, olit minulle enemmän kuin ystävä, mutten vain uskaltanut kertoa sitä sinulle.
Kesäloman viimeisellä viikoilla vanhempani päättivät palata kaupunkiin, minunkin täytyi lähteä.
En olisi tahtonut, olisin vain halunnut jäädä luoksesi.
Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää
Kylminä aamuina toivoin sinun olevan kanssani.
Kylminä päivinä toivoin tapaavani sinut ensi kesänä.
Kylminä iltapäivinä toivoin taas näkeväni sinun suloisen hymysi.
Kylminä iltoina toivoin saavani sinut peiton alle viereeni lämmittämään.
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkälainen tie, sulle annettiin
Kerroit minulle unelmistasi, sanoit tahtovasi lähteä katsomaan maailmaa.
Sanoit lähteväsi syksyllä, voi kunpa olisin voinut tulla mukaasi.
Nyt olet ties missä, liian kaukana.
Jos saisin tavata sinut vielä, kertoisin sinulle kuinka paljon pidän sinusta.
Mutta en tiedä missä olet, lupasit kirjoittaa minulle, mutta en ole saanut koko syksyn aikana ainuttakaan kirjettä.
Etkä sinä ole vastannut yhteenkään kirjeeseeni, jonka olen sinulle lähettänyt.
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää
Kävin syksyllä kaksi kertaa mökillä, vain tavatakseni sinut.
Olin käynyt sinun kotisi ovella, muttet ollut kotona.
Vanhempasi sanoivat sinun lähteneen jo kauan sitten, eikä sinusta ollut
kuulunut mitään kolmeen kuukauteen.
Kotiin palatessani olin surullisempi kuin mökille lähtiessäni.
Toivoen tapaavani sinut vielä joskus.
Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa
Seuraavan kesän koittaessa palasimme taas mökillemme, puhkuin intoa.
Toivoin sinun soutavan taas iltasin järvellä, toivoin sinun soutavan rantaamme.
Siksi istuin taas laiturilla auringonlaskua tuijotelle, sinua ajatellen,
ja ennen kaikkea toivoen sinun soutavan järvellä.
Sitten yllättäin näin jonkun soutavan järvellä, soutaja oli mies.
Miehen vene oli vihreä, kuten sinunkin veneesi.
Sen kyljessä oli pieni kohta, jossa ei ollut maalia. (koska olimme soutaneet saareen ja sen kylki oli osunut kiveen ja maalipintaan oli tullut naarmu)
Kuten sinunkin veneessä.
Katsoessani venettä tarkemmin huomasin siellä istuvan myös toisen ihmisen.
Katsoin silmät suurina vuoroin venettä, sinua ja ihmistä.
En voinut erehtyä, se tosiaan olit sinä.
Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?
Pettymys valtasi minut, syy miksi et ollut vastannut kirjeisiini oli tuo ihminen.
Ihminen, jonka tunnistin tytöksi. Kuulin tytön hihityksen kaikuvan hiljaisen järven yllä.
En voinut uskoa silmiäni, kuinka saatoit tehdä näin.
Edellisenä kesänä olit luvannut minulle ettet koskaan jättäisi minua, mutta nyt olit unohtanut minut.
Kyyneleet pyrkivät silmiini, en edes yrittänyt estää niitä.
Sinulla oli uusi tyttö, ehkä minun täytyisi hyväksyä se ja jatkaa elämääni.
Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.
Avaan silmäni, kissanpoikani Noak on hypännyt syliini.
Vilkaisen kehdossa uinuvaa pientä tytärtäni, Shophieta.
Välillä on ihana muistella nuoruuden kesäromanssia, mutta silti olen tyytyväinen
elämääni, joka minulla on nyt.
Suljen silmäni ja jään odottamaan aviomieheni Jacobin saapumista.
Kommenttia?
